Saarna Klosterin kirkossa 13.2.2022

 Jumala näki, että he [Niniven asukkaat] kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät. 

Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui. Hän rukoili Herraa ja sanoi: »Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.» Mutta Herra sanoi: »Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?» 

Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut kuolla, ja hän sanoi: »Parempi minun on kuolla kuin elää.» 

Mutta Jumala kysyi Joonalta: »Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?» Joona vastasi: »Kyllä on, tahtoisin kuolla.» Herra sanoi: »Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.» 

(Joona 3:10-4:11) 

 

 

Armo ja ansio 

Kuulimme tänään Vanhan testamentin lukukappaleen Joonan kirjasta. Joona oli vihainen Jumalalle. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?  

Joonalla oli tehtävä. Jumala oli antanut Joonalle profeetan tehtävän, ja käski hänen lähteä Niniveen julistamaan kaupungin tuhoa. Hän suhtautui tehtäväänsä kuitenkin vastentahtoisesti ja yritti paeta sitä purjehtimalla kauas vastakkaiseen suuntaan. Tehtävä ei toki ollut mieluinen, kukapa haluaisi olla se, joka joutuu kertomaan huonot uutiset. Kertomus Joonasta on kaikkine käänteineen suorastaan koominen mutta myös inhimillinen. 

Joona leikki Jumalan kanssa kissa ja hiiri leikkiä. Joona osti lipun laivaan, joka oli matkalla täysin vastakkaiseen suuntaan, mutta Jumala nostatti merellä hirvittävän myrskyn, ja lopulta merimiehet heittävät hänet yli laidan, kun selvisi että myrsky oli hänen syytään. Näin tehtyään meri tyyntyi heti, mutta hukkumisen sijaan Jumala lähetti suuren kalan nielaisemaan Joonan, niin että tämä oli kalan sisuksissa kolme yötä ja kolme päivää. Tämä onkin se kohta Joonan seikkailuista, josta kovia kokenut profeetta yleensä muistetaan. Kalan vatsassa hän rukoili Jumalaa ja pyysi pelastusta. Silloin kala oksensi Joonan kuivalle maalle, ja hän lähti vihdoin Niniven kaupunkiin niin kuin Jumala oli käskenyt.  

Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, aikansa metropoli. Luulisi ettei ollut helppo tehtävä saada kaupungin asukkaita kääntymään pois pahoilta teiltään. Mutta heti kun kaupunkilaiset kuulivat Joonan sanat, alkoi tapahtua. Kuningasta ja jopa eläimiä myöten kaikki katuivat ja paastosivat. Niinpä Jumala päätti säästää kaupungin. Nyt päästäänkin siihen mistä päivän lukukappale alkoi.  

Sen sijaan että Joona olisi tästä ilahtunut, hän pahastui. Vihaisena ja Jumalaan pettyneenä, suorastaan masentuneena hän asettui kaupungin laidalle ja jäi odottamaan mitä tuleman piti. Kaikesta vastustelusta huolimatta Joona oli vihdoin vienyt sanan Niniven asukkaille ja nyt ennustus ei toteutuisikaan. Oliko profeetan maine lopullisesti mennyttä? Oliko Jumala vain pitänyt häntä pilkkanaan? Nolo homma...  

Joonan siellä istuessa Jumala antoi risiinikasvin kasvaa suojaksi polttavaan päivän paahteeseen, helpottamaan Joonan kurjaa oloa, ja siitä hän suuresti ilahtuikin. Mutta seuraavana päivänä kasvi kuihtui, Joona kiukustui Jumalalle entisestään ja halusi vain kuolla pois. Mitä Jumala sitten halusi risiinikasvin avulla Joonalle, saati meille myöhemmille lukijoille opettaa? Minkälainen esikuva profeetta Joona meille on? (Matteuksen evankeliumissakin Jeesus puhuu fariseuksille “Joonan merkistä”, mutta jättää heidät ilman selityksiä siitä, mikä tämä merkki on ja miten sitä pitäisi tulkita.) 

Sunnuntain aiheena on armo ja ansio. Olivatko Niniven kaupungin asukkaat ansainneet pelastuksen? Joona sääli kyllä itseään ja suri onnetonta risiinikasvia, mutta kokonaiselle kaupungille, sen ihmisille ja eläimille, hän ei osoittanut laupeuttaan. Kenties Jumala halusi muistuttaa Joonaa siitä, että hän muistaisi omat sanansa; Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. 

Ottiko Joona opikseen? Entäpä Niniveläiset, jatkuiko meno vähän ajan päästä samanlaisena vai pysyivätkö he kaidalla tiellä? Sitä tarina ei kerro... Kuten Niniveläiset, emme aina kykene erottamaan edes oikeaa vasemmasta, tai kuten Joona, olemme epätäydellisiä, pelokkaita ja kapinoimme Jumalan tahtoa vastaan yhä uudelleen ja uudelleen. Silti Jumalalla on meille kaikille tehtävä. Kautta aikojen Jumala on toiminut juuri aivan tavallisten ihmisten kautta, mutta emme palvele Jumalaa omaksi kunniaksemme, vaan kaikkien ihmisten hyväksi. Jumala toimii usein myös odottamattomalla tavalla, eikä lopputulos ole aina välttämättä sellainen kuin toivoisimme. Jumalan armo on ääretön. Se kuuluu kaikille, jopa viholliskansoille, eikä meillä ole oikeutta tuomita toisia. 

Joona muistuttaa meitä myös siitä, että emme voi paeta Jumalaa tai piiloutua häneltä, ja rohkaisee meitä etsimään Jumalan tahtoa. Niin kuin myös psalmissa 139 sanotaan:  

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, 

minne voisin paeta sinun edestäsi? 

Vaikka nousisin taivaaseen, 

sinä olet siellä, 

vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, 

sielläkin sinä olet. 

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin 

tai muuttaisin merten taa, 

sielläkin sinä minua ohjaat, 

talutat väkevällä kädelläsi. 

(Ps.139:7-10) 

 

"Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi."