Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 11.4.2021

(Samma på svenska, rulla ner...)

Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. 

Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. 

Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

(Joh.21:1-14)

Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat ammatiltaan kalastajia. Kun Jeesus kutsui heidät opetuslapsikseen hän sanoi heille; “Minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Mutta nyt Jeesus oli kuollut - tai niin he ainakin luulivat. Opetuslapset miettivät mitä tehdä seuraavaksi? Moni ehkä ajatteli kaikessa hiljaisuudessa jatkaa entisiä töitään kalastajana. Silti Jeesus yllättää yhä uudelleen. 

Pietari ja muut hyppäsivät veneeseen ja lähtivät järvelle. He olivat vesillä koko pitkän yön, mutta eivät saaneet saaliikseen sintin sinttiä. Yhtäkkiä, aamun jo sarastaessa, Jeesus huutelee rannalta ja kysyy: “onko teillä mitään syötävää?” Mutta opetuslapset eivät tunteneet miestä Jeesukseksi. Kysymys mahtoi tuntua lähinnä ärsyttävältä. He olivat valvoneet ja kalastaneet koko yön, kenties itsekin nälissään, ja olivat jo palaamassa rantaan tyhjin käsin. Tuntemattomalta mieheltä he saivatkin yllättäen neuvon heittää verkot veteen vielä kerran, veneen oikealle puolelle, ja saalista tuli enemmän kuin he jaksoivat nostaa veneeseen. 

Johanneksen evankeliumin useita kertomuksia ylösnousseen kohtaamisesta yhdistää vaikeus tunnistaa Jeesusta. Tarkemmin ei kuvailtu miltä ylösnoussut Jeesus näytti, mutta jokin olemuksessa oli ehkä muuttunut. Jeesuksen läheiset usein tunnistivat hänet juuri siinä vaiheessa kun hän teki tai sanoi jotakin tuttua. Usein se oli yhdessä aterioiminen. Mikä olisikaan parempi todistus ruumiillisesta ylösnousemuksesta kuin yhdessä aterioiminen? Haamut eivät tarvitse syötävää. Kiirastorstaina Jeesus istui opetuslapsineen pöytään viettääkseen jäähyväisaterian. Silloin samalta vadilta söi hänen kavaltajansa. Mutta nyt hän istui jälleen samassa pöydässä, yhteisellä aterialla, murrettiin leipää, syötiin paistettua kalaa. Ruoka herättää meissäkin monenlaisia muistoja. Tuttu tuoksu ja maku voivat yhdistyä mielessämme jonnekin todella kauas. Leipä ja kala tuovat mieleen ruokkimisihmeen, joka oli tapahtunut aiemmin saman järven rannalla. 

Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset luulivat joutuneensa lopullisesti eroon opettajastaan, mutta ateriayhteys oli merkki todellisen yhteyden palautumisesta. Jeesuksen arkinen kehotus; “Tulkaa syömään!” tuo mieleen myös kutsun yhteiseen ehtoollispöytään; “Tulkaa, sillä kaikki on valmiina”. Hiilloksella kypsyi jo kalaa ja leipää, vaikka verkkojakaan ei vielä oltu vedetty rantaan. Lämmin ateria tuli varmasti tarpeeseen yöllisen kalastusretken päätteeksi. Yhteisessä pöydässä muukalaisesta tulee tuttu ja ystävä. Tässä hetkessä sanoja ei tarvittu, sillä kaikki tiesivät että se oli Herra.  

Evankeliumissa kerrotaan, että tämän kuuluisan Pietarin kalansaaliin suuruus oli kaiken kaikkiaan 153 kalaa. Ei tiedetä, onko tuolla tarkalla luvulla jokin syvempi merkitys, mutta määrällä kalaa ruokkii jo hyvin suuren määrän ihmisiä. Jeesus halusi muistuttaa opetuslapsiaan siitä, että heillä on vielä annettavaa. Että heidän tehtävänsä ei ollut vielä valmis, vaan he ovat edelleen ihmisten kalastajia. Työ kalastajana vaatii kärsivällisyyttä. Luontoa ei voi hallita, ja monelta reissulta täytyy kenties palata tyhjin verkoin, joskus taas saalista tulee täysin odottamatta. Tässä tehtävässä Jumala on vahva tuki ja turva. Verkko ei repeä vaikka saalis on suuri. Täällä kirkossa tästä kertomuksesta muistuttaa seinälle ripustettu kalaverkko. Jokainen täällä kastettu saa muistoksi oman kalan joka ripustetaan kalaverkkoon. Tämä kohtaaminen oli muistutus ja rohkaiseva viesti paitsi opetuslapsille, myös meille kaikille. Kaste-, ja lähetyskäskyn myötä meidät kaikki on kutsuttu jatkamaan opetuslasten työtä ihmisten kalastajina.

Johannesevangeliet kapitel 21, vers 1-14

Sedan visade sig Jesus igen för lärjungarna vid Tiberiassjön. Det gick till så:

Simon Petrus och Tomas, som kallades Tvillingen, Natanael från Kana i Galileen, Sebedaios söner och två andra lärjungar var tillsammans.

Simon Petrus sade till de andra: ”Jag ger mig ut och fiskar.” De sade: ”Vi följer med dig.” De gick ut och steg i båten, men den natten fick de ingenting.

När morgonen kom stod Jesus på stranden, men lärjungarna förstod inte att det var han.

Och Jesus frågade: ”Mina barn, har ni ingen fisk?” De svarade nej,

och han sade: ”Kasta ut nätet på högra sidan om båten, så får ni.” De kastade ut nätet, och nu orkade de inte dra in det för all fisken.

Den lärjunge som Jesus älskade sade då till Petrus: ”Det är Herren!” När Simon Petrus hörde att det var Herren knöt han om sig ytterplagget, för han var inte klädd, och hoppade i vattnet.

De andra lärjungarna kom efter i båten med fångsten på släp; de hade inte långt till land, bara ett hundratal meter.

Då de steg i land fick de se en glödhög och fisk som låg på den och bröd.

Jesus sade till dem: ”Hämta några av fiskarna som ni just fick.”

Simon Petrus gick upp på stranden och drog i land nätet, som var fullt av stora fiskar, 153 stycken. Och fast det var så många gick nätet inte sönder.

Jesus sade till lärjungarna: ”Kom och ät.” Ingen av dem vågade fråga honom vem han var; de förstod att det var Herren.

Jesus gick fram och tog brödet och gav dem, och likaså fisken.

Detta var tredje gången som Jesus visade sig för sina lärjungar sedan han uppstått från de döda.

Många av Jesu lärjungar var fiskare. När Jesus kallade sina första lärjungar, han sade till dem: “Jag skall göra er människofiskare”. Men nu Jesus var död - eller så trodde lärjungar. Många av dem som funderade, vad gör vi nu? Kanske bäst att gå tillbaka till det tidigare yrke. Men Jesus kan överraska alla om och om igen. 

“Jag ger mig ut och fiskar” sade Petrus och hoppade till båten. “Vi följer med dig” sade andra. Dom var ute i sjön hela natten men fick absolut ingenting. När morgonen grydde dom var på väg tillbaka. Plötsligt stod en man på stranden som ropade till dom och frågade; ”Mina barn, har ni ingen fisk?” Det var Jesus, men lärjungarna förstod inte att det var han. Nää, vi har ingenting. Svarade lärjungarna från båten, kanske själva också trötta och hungriga. Men dom fick råd att kasta ut nätet på högra sidan om båten. De kastade ut nätet, och dom fick så mycket fisk, att nu orkade dom inte dra in allt till båten. 

Det finns många berättelsen i Johannesevangeliet om möte med uppståndne Jesus, men det är någonting gemensamt i dom alla. Dom som träffade Jesus, kände inte honom, eller förstod inte i början vem han var. Vi vet inte hur uppståndne Jesus såg ut, men det var någonting annorlunda i honom. Men dom kände honom efter han sade eller gjorde någonting bekant. Att äta tillsammans till exempel, det var ett starkt bevis att Jesus är sannerligen uppstånden, spöken behöver inte mat. På skärtorsdag Jesus åt den sista måltiden med sina lärjungar, då Judas förrådde honom. Men nu var dom tillsammans igen, bröt brödet och delade stekt fisk. Bröd och fisk påminner en av Jesu underverk, när han mätte fem tusen bara med fem fisk och två bröd.

När Jesus dog, lärjungarna trodde att dom ska aldrig se honom igen, men när dom delade brödet tillsammans, dom kände samma gemenskap igen. Hans uppmaning: “Kom och ät” påminner oss om nattvarden. Jesus väntade på stranden med färdig mat, även om lärjungarna hade inte ens hunnit tillbaka till stranden med alla fiskar. Varmt mat var säkert jätteuppskattat efter lång natt ute i sjön. Det var ingen som vågade säga eller fråga någonting, men ingen ord behövdes, då alla förstod att han är Herren. 

153 fisk exakt, tillräckligt mat för många. Jesus ville påminna sina lärjungar, att deras uppdrag var inte färdig. Dom ska vara fortfarande människofiskare. Det kräver tålamod att vara fiskare. Man kan inte styra naturen. Ibland måste man komma tillbaka utan fångst, men ibland är man mer lyckligt. Uppdrag att vara människofiskare är inte lätt, men Gud är våran skydd och stöd. Nätet går inte sönder även med fullt av fiskar. Här i kyrkan ser vi också fiskenät på väggen. Alla som döps här i Klosters kyrka, får ett fisk som gåva. Den här möte med Jesus vid Tiberiassjön var ett viktigt budskap till oss alla. Jesu missionsbefallning är ett uppdrag till oss alla att fortsätta lärjungarnas arbete som människofiskare.