Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 14.2.2021

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: »Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.» Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: »Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!» Etummaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: »Daavidin Poika, armahda minua!» Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: »Mitä haluat minun tekevän sinulle?» Mies vastasi: »Herra, anna minulle näköni.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.» Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

Laskiaissunnuntai - rakkauden tie

Kirkoissa liturginen väri alttarilla on vaihtunut violettiin tai siniseen. Kun laskiaispullat on herkuteltu, on aika aloittaa paastoon valmistautuminen. Suuri 40 päivän pääsiäispaasto alkaa tuhkakeskiviikosta. 

Tärkeintä paastossa on keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen luopumalla itse jostakin. Paasto on omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinen harjoitus. Paaston voi toteuttaa monella tavalla. Tärkeintä ei ole ulkonainen paasto, vaan tilan raivaaminen rukoukselle, hiljentymiselle, uskolle ja rakkaudelle. Laskiaissunnuntaina alkaa myös Ruotsin kirkon suuri paastokeräys, jonka avulla autetaan köyhyyttä ja nälänhätää kärsiviä ihmisiä.  

Paasto voi olla myös sisäinen, hengellinen matka lähemmäksi Jumalaa, keino löytää uusia näkökulmia elämään. Myös päivän evankeliumissa Jeesus on matkalla. Hän on matkalla Jerusalemiin yhdessä opetuslastensa kanssa. 

Päivän evankeliumi sisältää oikeastaan kaksi tarinaa, keskustelu opetuslasten kanssa ja matkaanlähtö kohti Jerusalemia, sekä sokean miehen parantaminen matkan varrella.  Opetuslapset olivat nähneet monia ihmetekoja, ja Jeesus oli jo aiemmin puhunut kohtalostaan juuri heille. Silti he eivät ymmärtäneet mitä oli tapahtumassa. Sen sijaan sokea mies ymmärsi kuka Jeesus todella oli, ja huusi rohkeasti apua. Hän uskoi vaikka ei nähnyt. Jeesus vastasi miehelle: Sinun uskosi on parantanut sinut. 

Tie Jerusalemiin on kärsimyksen tie mutta se on myös rakkauden tie. Rakkauteen kuuluu, että sitä ei osoiteta ylhäältä alas. Siksi Jumalankin syntyi maan päälle, ihmiseksi ihmisten keskelle. Samasta syystä Jeesus ei lähtenyt heti parantamaan tapaamansa sokeaa miestä, vaan kysyi ensin: Mitä haluat minun tekevän sinulle?

Monella meistä on aito halu auttaa, mutta kuinka usein sorrummekaan touhuamaan hyväntahtoisesti, tietäen muka parhaiten mikä toiselle on hyväksi kysymättä häneltä itseltään? Aito kohtaaminen syntyy siitä, että todella pysähdymme kuuntelemaan lähimmäistämme. Jeesus on opettanut meille kultaisen säännön, meidän tulee tehdä muille niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Kultainen sääntö ei ole vain tärkeä elämänohje, vaan Jumala näytti sen todeksi omalla esimerkillään. Kaikkivaltias Jumala kysyi mieheltä; ‘mitä haluat minun tekevän sinulle?’. Tuo sama kysymys meidän tulisi kysyä lähimmäisiltämme. 

Mitä rakkaus oikein on? Se on enemmän kuin tunne, se on tekoja. Rakkaus on epäitsekästä ja uhrautuvaa. Päivän epistolateksti korinttilaiskirjeestä muistuttaa, että vaikka kaikki muu katoaisi, jäljelle jäisi rakkaus. Jumala itse on rakkaus, kun saamme vastaanottaa rakkautta, voimme jakaa sitä myös eteenpäin. 

_____________________________________________________________________________

Kärlekens väg

Lukasevangeliet kapitel 18, vers 31-43

Han samlade de tolv omkring sig och sade till dem: ”Vi går nu upp till Jerusalem, och allt som profeterna har skrivit om Människosonen skall gå i uppfyllelse.

Han skall utlämnas åt hedningarna, de skall håna och skymfa honom och spotta på honom,

och de skall prygla honom och döda honom, och på den tredje dagen skall han uppstå.”

Av detta begrep lärjungarna ingenting. Vad han menade var fördolt för dem, och de kunde inte förstå vad han sade.

När Jesus närmade sig Jeriko satt där en blind vid vägkanten och tiggde.

Han hörde en folkhop komma på vägen och frågade vad som stod på.

Man talade om för honom att Jesus från Nasaret gick förbi,

och då ropade han: ”Jesus, Davids son, förbarma dig över mig.”

De som gick främst sade åt honom att vara tyst, men han ropade ännu högre: ”Davids son, förbarma dig över mig.”

Jesus stannade och sade till dem att leda fram honom, och då mannen kom närmare frågade Jesus:

”Vad vill du att jag skall göra för dig?” Han svarade: ”Herre, gör så att jag kan se igen.”

Jesus sade: ”Du kan se igen. Din tro har hjälpt dig.”

Genast kunde han se, och han följde med Jesus och prisade Gud. Och allt folket som såg det sjöng Guds lov.

Det är fastlagssöndagen, dags att äta semlor, men vad betyder det mer? Fastlagen är tre festdagar innan fastan börjar. Kyrkotextilens färg har ändrats från grön till blå eller lila. Den stora fastetiden börjar på askonsdag. 

Fastan är en tid av eftertanke inför påsken. Under fastan öppnar vi våra medvetanden för våra medmänniskor genom att vi själv avstår från någonting. (På Fastlagssöndagen startar Svenska kyrkans stora Fasteinsamling. ACT svenska kyrkans fasteaktionen stöder människor som lever i fattigdom och hunger.) Fastan är förberedelse inför stora festen.  Fastan kan också vara en inre väg, för att få ny perspektiv för livet och komma närmare Gud. 

I dagens evangelium Jesus är också på vägen. Han är på väg till Jerusalem med sina lärjungar. Evangelietexten innehåller faktisk två olika berättelser. Först Jesus har ett samtal med lärjungarna, och sen  botar han en blind man. 

Det var inte första gången att Jesus hade pratat om påskens händelser till sina lärjungar. På ett sätt var lärjungarna också blinda. Lärjungarna hade fått se många underverk, men de hade svårt att tro. Men blinda mannen trodde utan att se, och Jesus svarade till honom; Din tro har hjälpt dig. 

Vägen till Jerusalem är också kärlekens väg. Jesus vill att vi ska följa honom. Han säger: “Jag är vägen, sanningen och livet.” Kärleken visas inte från upp till ner, utan från samma nivå. Därför föddes också Gud som människa och var som en av oss. Därför när Jesus botade blinda mannen, han antog inte utan ställde frågan, “vad vill du att jag ska göra för dig?”  Oftast vi har god avsikt när vi vill hjälpa någon. Vi kanske tror att vi vet bättre vad någon annan behöver, men hur ofta vi faktisk stannar och frågar den här frågan från medmänniskan; ‘vad vill du att jag ska göra för dig?’ 

Dagens episteltexten från Korinthierbrevet berättar om kärleken, som är största av allt. Kärleken är inte bara en känsla, det är också gärningar. Jesus har lärt oss den gyllene regeln. Det är inte bara en viktigt levnadsregel, utan Jesus själv har med sin exempel visat vad det betyder. Vi älskar därför att Gud har älskat oss, när vi får kärlek vi får ge kärlek vidare.