Saarna 28.4.2019 Rovaniemen kirkossa

1.Sunnuntai pääsiäisestä

Joh. 20: 19-31 

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”     Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”     Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”     Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. 

Pääsiäisenä saimme juhlia ylösnoussutta Kristusta. Pääsiäisaamuna haudalla odotti yllätys, se oli tyhjä! Ja naiset saivat tehtävän mennä kertomaan tästä Jeesuksen opetuslapsille. Jos Kristuksen ylösnousemus onkin asia, joka on meidän inhimillisen ymmärryksemme yläpuolella, ei opetuslastenkaan ollut helppo ottaa vastaan tuota uutista.  

Evankeliumeissa on useita kertomuksia siitä, miten Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen. Opetuslapset tarvitsivat useaan kertaan vakuuttelua ja rohkaisua siitä, että ylösnousemus oli todella tapahtunut. Evankeliumit kertovat myös siitä, miten opetuslapset eivät useinkaan heti tunteneet Jeesusta, mutta kun Jeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa, tai näytti heille kätensä ja jalkansa, ja he tunnistivat hänet. Jälleen Jeesus ilmestyi heidän keskelleen, mutta yksi opetuslapsista, Tuomas, ei ollut muiden kanssa, kun tämä tapahtui.  Vaikka muut opetuslapset kertoivat hänelle mitä oli tapahtunut, hän ei uskonut ennen kuin pääsi omin silmin näkemään. Ja eipä häntä varmasti voi siitä tuomita, eikä Jeesuskaan häntä tuominnut. Myös päivän virressä 513 lauloimme siitä, miten jokainen meistä taitaa olla välillä epäilevä Tuomas uskossaan. Juuri siinä on armo, että uskossa on tilaa myös epäilylle. Opetuslapset saivat toimia ylösnousseen todistajina, olivatpa he aluksi kuinka epäuskoisia hyvänsä.  

Pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslapset olivat peloissaan. He kulkivat vailla päämäärää, pitivät matalaa profiilia, ja siksi he nytkin kokoontuivat lukittujen ovien takana. Mutta lukotkaan eivät estäneet Jeesusta ilmestymästä opetuslasten keskelle.  

Lukitut ovet ovat myös vahva vertauskuva. Minkälaisia lukkoja meillä voi olla omassa sisimmässämme? Emme uskalla päästää Jeesusta omaan elämäämme. Kenties mekin ajattelemme kuin opetuslapset pääsiäisen jälkeen, en ole tarpeeksi rohkea, en osaa, en uskalla, uskoni ei riitä, mitä muutkin oikein ajattelevat? Entä miten toimimme kirkkona? Olemmeko avoin yhteisö, joka kutsuu, sisään vai laitammeko ovet visusti säppiin niin kuin opetuslapset? Pelkäämmekö, ketä kaikkia voikaan kävellä sisään, jos ovet ovat avoinna? Pelkäämmekö, että tuttu ja turvallinen järjestys järisee? Maailmassa voimme kyllä nähdä, mitä kaikkea pelko saa aikaan. Pelolla voi myös hallita. Pelko voi ajaa ihmisiä syrjintään ja väkivaltaan, se erottaa ihmisiä toisistaan. Mutta Jeesus onnistui hätyyttämään opetuslapset lukitusta kammiostaan maailmaan ja antoi heille tehtävän.   

Miten pelko muuttui jälleen iloksi? Jeesus sanoi: “Rauha teille”. Tuomakselle Jeesus sanoi; usko minuun, ojenna kätesi. Näin Jeesus haluaisi rohkaisuna sanoa meille jokaiselle.  

Muutkin opetuslapset kuin Tuomas tarvitsivat vakuuttelua ja rohkaisua. Opetuslasten joukkoon mahtui monenlaista tallaajaa, kieltäjää, kavaltajaa, epäilijää, ymmärtämätöntä ja pelokasta. He kaikki tarvitsivat uskolleen vahvistusta, ennen kuin uskalsivat lähteä toteuttamaan tehtäväänsä, viemään evankeliumia eteenpäin. Tuosta tehtävästä ei tarvitse kuitenkaan selvitä omin voimin. Päivän evankeliumi sisältää myös Johanneksen lähetyskäskyn. ” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Usko ei synny yrittämisellä, se ei synny koskettamalla haavoja, se ei synny välttämättä heti ensinäkemisestä tai kuulemisesta vaan Pyhän Hengen kautta. Se on viime kädessä Jumalalta saatu lahja. Pyhän Hengen kautta mekin saamme voimaa ja rohkaisua toimia ylösnousseen todistajina, riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme. Meidätkin on kasteen kautta, keskeneräisinäkin kutsuttu opetuslasten tehtävään.