Milipidekirjoitus Lapin Kansa 4.4.2017

Palasin juuri koulutusmatkalta takaisin työtehtävien pariin. Valitettavasti kotiinpaluutani synkisti uutiset Rovaniemen kirkkoneuvoston päätöksestä olla rukoilematta samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta yhteisessä esirukouksessa. Päätös on myös piispan suosituksen vastainen. Koen tällaisen päätöksen vähättelevänä ja poissulkevana. Ei ole uskottavaa samassa yhteydessä todeta, että kaikki ovat silti tervetulleita seurakunnan tilaisuuksiin. Koulutukseni käsitteli eksegetiikkaa, eli Raamatun tutkimusta. Kurssin aikana vahvistui entisestään käsitys tuon pyhän kirjan kiehtovasta historiallisuudesta, mystiikasta, runollisuudesta ja kerroksellisuudesta. Näin ollen lausunnot kristillisen avioliittokäsityksen ”selkeydestä” ja ”yksiselitteisyydestä” turhauttavat entisestään.

Lukiessani Lapin Kansan nettiuutisen kommentteja, erityisesti yksi kirjoitus oli pysäyttävä. Nimimerkki ”surullinen” kertoo olevansa aviomies, isä ja vielä toistaiseksi seurakunnan jäsen. Hän kertoo olevansa seurakunnan jäsen, koska tarvitsee anteeksiantoa, armoa, siunausta ja lohdutusta, ei tuomitsemista ja poissulkemista. Hän on ymmärrettävästi huolissaan myös siitä, mitä rippikoulussa mahdollisesti opetetaan hänen lapsilleen Jumalan rakkaudesta ja ihmisten samanarvoisuudesta Jumalan edessä.

Tällaiset luottamushenkilöiden päätökset eivät ainakaan minussa työntekijänä herätä luottamusta. Rukouksen on opetettu olevan sydämen puhetta Jumalalle sekä olennainen osa papin työtä. Sitä yritetään nyt rajoittaa ja olen huolissani myös siitä, että tällaisilla päätöksillä tehdään rukouksesta julma vallankäytön väline. Onneksi päätöksillä ei voi estää ainakaan hiljaisia rukouksiani. Samalla tavoin kuin neuvoston enemmistön päätös ei onneksi edusta koko seurakuntaa, haluan tuoda esiin, että kirjoitukseni ei edusta myöskään kaikkia pappeja tai työntekijöitä. Haluan ilmaista huoleni omana itsenäni, pappina ja myös itse seurakuntalaisena.

Noora Tikkala,

Seurakuntapastori

Rovaniemen seurakunta