Saarna Korkalovaaran kappelissa 19.11.2017

Mark. 13: 33-37

Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

”Jeesus tulee, oletko valmis?”. Tällä tekstillä varustettuja kylttejä näkee katujen varsilla silloin tällöin.

Tänään vietämme toiseksi viimeistä kirkkovuoden pyhää, valvomisen sunnuntaita. Mitä Jeesus tarkoittaa tällä kehotuksella valvomaan? Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävät yöunet ovat välttämättömät. Jokainen joskus unettomuudesta kärsinyt tietää miltä tuntuu pyöriä sängyssä, kun väsyttää mutta uni ei vain tule. Sen tunteen, kun tietää herätyskellon soivan aamulla, eikä uskalla katsoa kellosta, kuinka lähellä tuo hetki jo on. Joskus taas on vaikeaa pysyä hereillä, vaikka pitäisi pysyä valppaana, eikä mikään määrä kahvia tai energiajuomaa tunnu pitävän mieltä virkeänä. Itse olen monta kertaa valvonut myöhään lauantaiyönä saarnaa kirjoittaen, kun sunnuntai tuntuu tulevan yhtä äkkiarvaamatta kuin vertauksen isäntä. On helpompi valvoa, kun on joku jolle jutella, esim. yöllä autoa ajaessa.  

Jeesus esittää vertauskuvan miehestä, joka matkustaa ulkomaille, ja antaa palvelijoilleen tehtävän pitää talosta huolta ja pitää vartiotornissa yllä valoa. Ajanmääreet joita Jeesus käyttää vertauskuvassaan, kuvastavat ovenvartijan vartiovuoroja. On oltava valppaana, varsinkin yön pimeydessä. Evankeliumeissa on kuvattu parikin tapahtumaa, kun opetuslapset nukahtavat kriittisessä tilanteessa ja Jeesus joutuu heitä herättelemään. Matkoille lähtenyt isäntä on vertauskuva ristiinnaulitusta ja taivaaseen astuneesta Jeesuksesta, jonka paluuta odotamme. Hän tulee äkkiarvaamatta, hetkenä jota emme odota. Siksi meitä kehotetaan olemaan alati valppaina.

Jeesus ei siis vertauksellaan tarkoita fyysistä valvomista, vaan hengellistä. Mutta miten olla valmiina, kun emme tiedä määräaikaa emmekä hetkeä? Mitä meidän täytyy tehdä, pysyäksemme hengellisesti hereillä? Nukkuminen on sitä, ettemme halua tai uskalla katsoa ympärillemme. Se on ehkä liiallista mukavuudenhalua ja pelokkuutta uutta ja vierasta kohtaan. Silmien sulkeminen aiheuttaa torjutuksi tulemista. Pahaa maailmaa vastaan suojautunut kristitty ei uskalla katsoa ympärilleen avoimin silmin, vaan kääntää selkänsä niille, joita tulisi rakastaa. Vartiotornista näkee kauas, mutta kristityn valvomisen ei ole lähimmäisten valvomista, vaara voi piillä myös omassa sisimmässä, mutta Jeesus tuntee meidät ja tietää millaisia olemme. Ei riitä, että olemme nähneet vääryyden tapahtuvan, jos emme tee asialle mitään. Liian usein olemme vaienneet, kun olisi pitänyt puhua. Liian usein olemme vain puhuneet, kun olisi pitänyt toimia. Se, että annamme vääryyden ja kärsimyksen tapahtua ja seuraamme sivusta, tekee meistäkin osallisia. Nukkuminen on siis myös välinpitämättömyyttä.

Kun vartija havaitsee uhan, hän hälyttää apua. Jeesus herätteli opetuslapsensa aina uudelleen. Myös me voimme huutaa häntä avuksi. Niin kuin jo aikaisemmin totesin, valvominen on helpompaa yhdessä, silloin, kun joku valvoo vierellä. Tarvitsemme toinen toisiamme. Valvominen tarkoittaa Jumalan edessä pysähtymistä, kohtaamista, läsnäoloa ja seurakuntayhteyttä. Pimeydessä voi olla vaikea valvoa. Elämme myös vuoden pimeimpiä aikoja. Kirkkovuosi lähenee loppuaan, mutta olemme lähellä adventin, odottamisen aikaa. Odotamme Jeesuksen tulemista ja valon lisääntymistä. Voimme kaikki toimia valona tässä maailmassa.