Puhe virskirja tutuksi-illassa Meltauksen kappelissa 29.4.2015

Tänään olemme saaneet vielä laulaa pääsiäisajan virsiä. Se on kuitenkin sikäli ajankohtaista, että vietämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa aina helluntaihin saakka. Itselleni virsi 104 on yksi suosikki pääsiäisvirsistä. Sen sanat ovat mielestäni sellaiset, että sitä voisi laulaa ympäri vuoden, ei ainoastaan pääsiäisenä.

”Pilvimuurista valo välähtää, läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”

Tänään olemme saaneet nauttia siitä, kuinka valo todella tuntuu välähtävän pilvimuurista. Pääsiäisaamuna valo välähti pilvimuurista ja valaisi tyhjän haudan. Mutta myös joka kevät sydän ja mieli lämpenevät kun aurinko tulee yhtäkkiä esiin paksujen pilvien välistä ja voi tuntea säteiden jo lämmittävän ihoa. Kun palasin eilen Helsingin reissulta, katselin lentokoneen ikkunasta harmissani lumista ja harmaata Rovaniemeä. Mutta aamulla sain taas herätä siihen kun auringonsäteet valaisivat huoneen säleverhojen välistä. Valo on vahva symboli, koska se on yksi elämän perus edellytyksistä. Sekä luonto että ihminen tarvitsee elääkseen vettä, valoa, lämpöä ja ravintoa.

”Kuka tuskaani hiljaa koskettaa, läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”

Kohtaamme elämässä monia vaikeuksia ja huolia. Tulemme ehkä tännekin monien taakkojemme kanssa. Tiedämme miten myös Jumala kärsi kaikki tuskat meidän puolestamme.  Ei ole siis mitään niin pientä tai suurta huolta, jota emme voisi kantaa Jumalan eteen. Silloin kun tuntee olonsa ylivoimaiselta tuntuvan tuskaiseksi ja ahdistuneeksi, voi Jumala koskettaa hellästi ja lohduttavasti, silloinkin kun kukaan muu ei siihen pysty. Jeesus voi tulla kaikkien sisäistenkin lukkojen lävitse ja koskettaa meitä hiljaa.

”Mistä riitaamme hymy leviää, läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”

Maailmasta löytyy loputtomasti riidan aiheita. Puramme omaa pahaa oloa toisiin, ahneus ja väkivalta vallitsevat ihmisten keskuudessa, ja liian helposti näemme vain sen mikä meitä erottaa. Valtiot, kansat, kirkot, kodit keskenään… On helppo sulkea silmänsä ja ajaa vain omaa etuaan. Riidellessä unohtuu helposti se mikä on olennaista. Riidan avulla voi saavuttaa ehkä pienen erävoiton, mutta mitä se tuo lopulta tullessaan? Yleensä vain lisää epäsopua ja riitaa. Jeesus ei ollut miekalla hallitseva kuningas vaan rauhan ruhtinas. Hän sanoi: ”rauha teille” Siinä vasta väkevä ja kaikki rajat ylittävä sanoma.

”Alas syntiimme armo kumartuu, läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on”!

Pääsiäisenä armahduksen sanoma tuli meille todeksi. Mutta armon sanomaa tarvitsemme vuoden jokaisena päivänä, ehkä yhtä kipeästi kuin valoa, lämpöä tai ravintoa. Tarvitsemme armoa, kun olemme rikkoneet itseämme, toisiamme ja Jumalaa vastaan. Mutta Jumalan eteen saamme tulla juuri sellaisina kuin olemme, juuri niin rikkinäisinä, syntisinä ja keskeneräisinä. Jeesus näki ihmisen, ei hänen syntejään.

”Pyhä Henki luo juhan sydämiin. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”

Pääsiäisestä olemme matkalla kohti Helluntaita. Helluntaina Jumala lähetti opetuslapsilleen Pyhän Hengen turvaksi, voimaksi ja opastajaksi. Pyhää Henkeä kuvataan tulen lieskaksi. Se sytyttää ihmisen ja tekee juhlan. Pyhän Hengen kautta Jumala lahjoittaa meille myös erilaisia armolahjoja. Yksi niistä on musiikki. Saamme tänäänkin laulaa yhdessä virsiä juhlamielellä.