Saarna 17.5.2015 Korkalovaaran kappelissa

”Että he kaikki olisivat yhtä”

Joh. 17: 18-23

Jeesus rukoili ja sanoi:

    ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

    Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

    Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Sunnuntain tekstit puhuvat pyhän hengen odotuksesta ja rukouksesta. Jatkamme viimesunnuntaisen rukoussunnuntain hengessä. Johanneksen evankeliumin kohta on osa Jeesuksen jäähyväisrukousta. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen voimaksi Pyhän Hengen ja kehotti opetuslapsiaan odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Rukouksen voima saa kantaa meitä kohti helluntaita. Itseäni koskettaa evankeliumissa kaunis ajatus siitä, että Jeesus on suuri esirukoilija. Tänään me rukoilemme itsemme ja toistemme puolesta, niin kuin Jeesuskin on rukoillut meidän puolestamme.

Jeesus rukoilee opetuslapsien keskinäisen yhteyden puolesta.  Yhteyden esikuvana on Jeesuksen yhteys Isään. Mutta myös laajemmassa merkityksessä Jeesus rukoilee kaikkien kristittyjen ykseyden puolesta. Maailmanlaajuisen kirkon ykseyden puolesta. Jeesuksen jäähyväisrukous on nähty myös ikään kuin testamenttina opetuslapsille. Ohjeena siitä, miten heidän tulisi elää, kertoa sanomaa eteenpäin ja pitää huolta toisistaan. Merkkinä tästä yhteydestä on myös luvattu Pyhä Henki.

Miten Jeesuksen rukous on toteutunut? Miten rukoukseen on vastattu ja mitä taas vielä odotamme? Tämän sunnuntain latinankielinen nimi on exaudi= kuule Herra. Pyydämme, että Herra kuulisi rukouksemme. Tuleva helluntai pyhä kertookin juuri lupausten täyttymisestä. Tätä kysymystä pohtiessa mieleen nousee erilaiset konfliktit ja kädenväännöt, niin oman seurakunnan kuin laajemminkin kirkossa ja kirkkojen välillä. Jeesuksen rukouksen pyyntö on siis edelleen hyvin ajankohtainen.

Mutta on myös paljon sellaista missä lupaus on jo täyttynyt. Voimme yhdessä miettiä, millä tavalla voimme yhdessä olla rakentamassa seurakuntaa ja olla osa kirkkoa? Miten voisimme toimia täyttääksemme tätä Jeesuksen pyyntöä? Jeesuksen jäähyväisrukouksen sanoihin sisältyy jälleen lähetyskäskyn ajatus. ”niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät”.  Voimme itse kukin muistella kohtaamisia toisten seurakuntalaisten, toisten kristittyjen ja jokaisen meitä vastaantulevan lähimmäisen kanssa. Voimme jokainen omalta paikaltamme vaikuttaa siihen, toimimmeko Jeesuksen esikuvan mukaisesti.

Mikä meitä yhdistää oman seurakunnan ja luterilaisen kirkon sisällä? Ainakin ehtoollispöydässä olemme yhdessä. Samassa pöydässä, samalla viivalla. On myös paljon, mikä voi yhdistää kaikkia kristittyjä myös toisista kirkoista. Jo tapa kokoontua yhteiseen Jumalanpalvelukseen on jatkumo jo alkuseurakunnan ajoilta. Voimme lausua yhteen ääneen uskontunnustuksen ja Isä meidän – rukouksen. Meitä kaikkia ihmisiä voi yhdistää myös toisiimme Jeesuksen esimerkki rakastaa lähimmäisiämme ja rukoilla toinen toistemme puolesta. Myös se on tapa viestiä elävästi evankeliumia eteenpäin.

Niin kuin lauloimme päivän virressä: Liekkejä on monta, valo on yksi. Hän yhdistää meidät. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla osa kirkkoa, mutta meitä kaikkia yhdistää Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Uuden testamentin esipuheessaan Luther on sanonut: ”Niin me siis näemme, ettei ole muuta kuin yksi evankeliumi niin kuin on vain yksi Kristus. Sillä evankeliumi ei ole eikä voi olla mitään muuta kuin saarna Kristuksesta, Jumalan ja Daavidin Pojasta, totisesta Jumalasta ja ihmisestä, joka on meidän hyväksemme kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen kaikkien tähden, jotka uskovat häneen.”