Saarna 2.sunnuntai pääsiäisestä 19.4.2015 Sinetän ja Meltauksen kappeleissa

“Minä olen lampaiden portti”

Joh. 10: 1-10

Jeesus sanoi:

    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”

    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:

    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

Usein kun tuskastelen, että taas pitäisi keksiä jotakin sanottavaa seurakuntalaisille, poikaystäväni sanoo minulle: puhu lampaista ja paimenista! No nytpä sitten teen sen. Paimen lampaidensa keskellä on tuttu vertauskuva seurakunnan elämässä. Niin kirkollisessa taiteessa kuin pyhäkoulukuvastossakin.

16.4.2015 Yle uutisoi, että kesätyö lammaspaimenena kiinnostaa, vaikka työntekijä joutuu maksamaan paikasta ja asiakkaat voivat karata. Metsähallitus sai lähes tuhat hakemusta kun se haki kesäksi lammaspaimenia. Ei ole helppoa olla hyvä paimen.

Vertaus lampaista ja paimenista tuntuu juuri nyt itsellekin ajankohtaiselta kun kesän riparit lähestyvät ja olen yrittänyt saada oman laumani kasaan ja myös tavoitellut joitakin eksyneitä lampaita. Päivän teksti sai minut pohtimaan myös pappisvihkimystäni. Lähes puoli vuotta sitten minut myös vihittiin papiksi koska sain virkamääräyksen seurakuntapastoriksi Rovaniemen seurakuntaan. Pastori tulee latinan sanasta ”pastor” joka tarkoittaa paimenta. Pappi on siis myös tästä näkökulmasta seurakuntansa paimen.  Pappislupauksessa on kohta, jossa luvataan: ”Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita.” on myös lampaidensa palvelija.  

Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu itsestään useilla ”minä olen” (kreik. Ego eimi) - vertauksilla. Minä olen maailman valo, minä olen tosi viinipuu, minä olen elämän leipä, minä olen tie totuus ja elämä, minä olen hyvä paimen… Nämä vertaukset ovat yksi Johanneksen evankeliumin erityispiirteistä, koska niissä Jeesus kuvastaa jollakin tavalla omaa persoonaansa, toisin kuin muissa vertauksissa, joissa Jeesus yleensä kuvaa millainen on Jumalan valtakunta. Kirkkovuoden sunnuntain tekstit puhuvat meille Jeesuksesta hyvänä paimenena. Päivän evankeliumissa puhutaan myös hyvän paimenen ominaisuuksia, mutta kolmannen vuosikerran teksti avaa hieman toisenlaisen näkökulman. Jeesus sanoo: totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Mitä Jeesus tarkoitti tällä vertauksella?

Aluksi ärsytti, kuinka ihmisiä verrataan lauhkeaan lammaslaumaan. Että tässäkö sitä viedään kuin pässiä narusta? Vertaus sotii nykyajan individualismia ja yksilöllisyyttä korostavaa maailmankuvaa vastaan.  On noloa olla tavis. On kohdennettua markkinointia, personointia ja tuunausta. Yksilöllisyyttä haetaan monilla eri keinoilla. Toisaalta tässä yksilöajattelussa on vaaransa. Hyvinvointivaltiota ollaan nakertamassa pala palalta ajattelulla, jonka mukaan jokaisen tulisi pärjätä omillaan eikä loisia yhteiskunnan kustannuksella. Pitäisi saavuttaa jotakin ollakseen joku. Työmarkkinoilla suositaan nuoria, ketteriä ja dynaamisia, ja niitä jotka osaavat parhaiten markkinoida itseään. Miksi juuri minut pitäisi valita?

Mutta meidät on kaikki kutsuttu sisään lampaiden portista. “Näin sanoo Herra: minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun”. Nämä sanat on lausuttu usein jo kastehetkessä kun on piirretty ristinmerkki otsaan ja rintaan, merkiksi siitä että olet jo käynyt tästä portista sisälle. Lauma ei ole vain kasvoton lauma vaan paimen tuntee jokaisen nimeltä ja jokainen lammas on hänelle yhtä tärkeä. Paimenen ääni on tuttu. Meidät on kutsuttu tähän laumaan, mutta portti ei sulkeudu takana. Jeesus lupaa, se joka on kutsuttu voi vapaasti tulla ja mennä. Meille sallitaan myös seikkailumme ja harharetkemme. Saamme myös etsiä ja löytää itsemme. Olemme myös aina tervetulleita portista sisään. Meidät otetaan vastaan iloiten ja juhlien. Mutta vaikka olemme yksilöitä, yksin ei tarvitse pärjätä. Vaikka minun tehtäväni on olla myöskin paimen, luojan kiitos ei ole sitä hommaa jätetty yksin minun harteilleni. Useinkaan ei kyllä tunnu siltä että lampaat kuuntelisivat ääntäni. Me kuulumme kaikki hyvän paimenen laumaan. Saamme luottaa psalmin 23 lupaukseen: “vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani”.