Saarna 12.4.2015 Korkalovaaran kappelissa, 1. sunnuntai pääsiäisestä

- Rauha teille!

Luuk. 24: 36-49

Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

    Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Toisena pääsiäispäivänä kuulimme, kuinka Jeesus ilmestyi naisille jotka olivat viemässä viestiä opetuslapsille. Nyt tarina jatkuu tällä kertaa evankelista Luukkaan kertomana. Vaikka naiset olivat tuoneet ilouutisen, opetuslapset suhtautuivat siihen epäilevästi ja pelokkaasti. Kun Jeesus yhtäkkiä ilmestyi heidän keskelleen, puhui heille ja aterioi heidän kanssaan, opetuslapset viimein ymmärsivät. Pelko haihtui ja epäusko vaihtui iloksi. Me tarvitsemme paljon todistelua ennen kuin uskomme. Opettelemme lähdekritiikkiä, meidät opetetaan suhtautumaan epäillen. Liikkeellä on toinen toistaan ovelampia huijareita ja ihmiset hakevat huomiota mitä erilaisimmilla tavoilla. Opetuslapsetkaan eivät aluksi tunnistaneet Jeesusta, kunnes hän puhui heille. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen suljettujen ovien takana. Opetuslapset kokoontuivat ensin salassa, koska he pelkäsivät. ”Läpi lukkojenkin, Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”.

Kristuksen ruumiillinen olomuotonsa ei ole enää sidoksissa tämän maailman lainalaisuuksiin. Evankeliumien kuvaukset ylösnousseesta Jeesuksesta muistuttavat toisiaan siinä, että usein Jeesus ilmestyy kuin tyhjästä ja katoaa ennen kuin he huomaavatkaan. Luukas on kuitenkin halunnut korostaa erityisesti Jeesuksen inhimillistä puolta, tehdäkseen selväksi sen että ylösnoussut Jeesus ei ole vain haamu tai henki, vaan lihaa ja verta. Jeesus oli konkreettisesti läsnä, puhui, kosketti ja aterioi opetuslasten kanssa. Hän kysyi, onko teillä mitään syötävää? Jeesus istui jälleen opetuslapsien kanssa samaan pöytään, mutta nyt erilaisissa tunnelmissa kuin kiirastorstaina.

Opetuslapset saivat toimia ylösnousseen todistajina, olivatpa he aluksi kuinka epäuskoisia hyvänsä. Epäileviä Tuomaita ei tuomita. Ehkä juuri siksi, he olivat oikeita henkilöitä kertomaan evankeliumia eteenpäin. Evankeliumin loppuosa on samalla Luukkaan lähetyskäsky. Sanoissaan Jeesus ilmoittaa kirjoitusten täyttymisestä ja kehottaa saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille. Tässä lähetyskäskyssä Jeesus viittaa tuleviin Helluntain tapahtumiin ja Pyhän Hengen vuodattamiseen; ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut”.

Luukas puhuu samasta asiasta enemmän rivien välistä kuin Matteus. Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti… Miten Jeesus tervehtisi meidän aikamme ihmisiä? Elämme monien vaatimusten, odotusten ja pärjäämisen paineessa. Mitä Jeesus sanoisi yksinäisille, pelokkaille ja kiusatuille? Rauha teille. Mitä hän sanoisi työttömille tai vanhuksille jotka saavat kuulla olevansa yhteiskunnalle vain taloudellinen rasite. Rauha teille. Mitä hän sanoisi leipäjonossa jonottaville? Rauha teille. Mitä hän sanoisi Kuka tuskaani hiljaa koskettaa? Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on”.

Miten ja kenelle meidän tulisi todistaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta? Julistusta voi tehdä myös monella tavalla. Viestin ei tarvitse olla sen mullistavampi kuin ”rauha teille”! Tätä saarnaa kirjoittaessani mietin, onko rauhasta puhuminen jo liian kulunut teema. Onko siitä pidetty jo liian monta puheenpartta. Mutta mikä sitten on juuri nyt koskettava aihe? Maailmamme on täynnä uhkakuvia. Puhumme sodasta, terrorismista ja levottomuuksista. Pieni ihminen uhkaa liiskautua talouden rattaisiin.   Siksi juuri rauhan toivottaminen voi olla tässä ajassa juuri niin mullistavaa.  ”Mistä riitaamme hymy leviää? Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on”.