Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i S:t Pauli kyrka 20.10.2024

21.kominaisuuden jälkeinen sunnuntai, 1.vsk.

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 22 

Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois. 

Vastuu yhteiskunnasta 

Fariseukset kysyivät Jeesukselta verojen maksamisesta keisarille. “Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu...” kuului Jeesuksen vastaus. Denaarin kolikossa, jota kyselijät näyttivät Jeesukselle, oli keisarin kuva ja teksti: Caesar, kuningas ja Jumalan poika. Hurskaat israelilaiset eivät tämän vuoksi halunneet maksaa keisarille, koska kokivat sen rikkovan ensimmäistä käskyä: älä pidä muita jumalia. Jos Jeesus siis vastaisi, että veroa kuuluu maksaa, hän suututtaisi osan seuraajistaan. Jos hän taas neuvoisi olemaan maksamatta, roomalaiset voisivat pidättää hänet kapinallisena, yllytyksestä lain rikkomiseen. Fariseukset kehuivat näennäisesti Jeesusta, mutta he ajattelivat keksineensä ovelan kysymyksen, jonka avulla he yrittivät saada Jeesuksen ansaan ja kiinni sanoistaan. 

Denaari kuului siis keisarille, ja kruunun kolikossa on kuninkaan kuva, mutta mitä meidän sitten tulisi antaa Jumalalle? Päivän aihe on tänään hyvinkin ajankohtainen; “vastuu yhteiskunnasta”. Ahkeruus ja yhteiskunnan rakentaminen työtä tekemällä mielletään vahvasti osaksi luterilaista maailmankuvaa. Emme harjoita uskoa vain sunnuntaisin kirkossa, vaan se ulottuu myös arkiseen elämäämme. Yhteiskunnallisista asioista ja lähimmäisistä huolehtiminen on jumalanpalvelusta siinä missä messukin.  

Vaikka Jumala on ylin auktoriteetti, luterilaiseen uskoon kuuluu ajatus siitä, että myös maallista esivaltaa tulee kunnioittaa, ja rukoilla valtaapitävien puolesta. Aika ajoin käydään keskustelua kirkon roolista yhteiskunnassa, sekä siitä, kuinka paljon kirkon edustajien tulisi ottaa, tai olla ottamatta, kantaa ajankohtaisiin keskustelunavauksiin, kuten vaikkapa ihmisoikeus-, ja ilmastokysymyksiin. Vaikka esivaltaa tulee kunnioittaa, kirkon tehtävä on myös olla profeetallinen ääni, nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, ja tukea heikoimmassa asemassa olevia lähimmäisiä. Myös Jeesus osoitti puheillaan kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan. Suurempi ongelma on se, kuinka moni on hiljaa.   

Myös päivän epistolatekstissä, Roomalaiskirjeessä puhutaan antamisesta; “Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu -- Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset”. Emme voi maksaa Jumalalle rahalla takaisin sitä hyvää mitä olemme häneltä saaneet, mutta voimme osoittaa kiitollisuutta osoittamalla lähimmäisenrakkautta.  

Matteusevangeliet kapitel 22, vers 15-22 

Då gick fariseerna bort och kom överens om att försöka få fast honom för något han sade. 
De lät sina lärjungar och några av Herodes anhängare söka upp honom och säga: ”Mästare, vi vet att du är uppriktig och verkligen lär oss Guds väg. Du faller inte undan för någon och ser inte till personen. 
Säg oss vad du anser: är det rätt eller inte att betala skatt till kejsaren?” 
Jesus märkte deras onda avsikt och sade: ”Hycklare, varför vill ni sätta mig på prov? 
Visa mig ett mynt som man betalar skatt med.” De räckte honom en denar, 
och han frågade: ”Vems bild och namn är det här?” — 
”Kejsarens”, svarade de. Då sade han till dem: ”Ge då kejsaren det som tillhör kejsaren och Gud det som tillhör Gud.” 
När de hörde detta blev de häpna. De lät honom vara och gick sin väg. 

 

Samhällsansvar 

Fariséerna frågade från Jesus om det var rätt att betala skatt till kejsaren eller inte.  Frågan var svårt att svara på bra sätt. Om Jesus skulle svara att man ska betala skatt till kejsaren, en del skulle skylla honom på att inte respektera lagens första bud (du skall inte ha andra gudar) eftersom kejsaren ansågs gudomligt. Men om han skulle svara att man inte behöver betala, så skulle romerska soldater gripa honom för att inte respektera lag. Det var en plan att försöka få fast Jesus. Men Jesus svarade på annat sätt. Han bad fariséerna att visa ett denarmynt, och frågade vems bild står på detta? Och sen sade han: “Ge då kejsaren det som tillhör kejsaren”.  

Alltså denaren tillhör till kejsaren, men vad är det som tillhör Gud? Dagens rubrik i kyrkoåret är samhällsansvar. Att vara arbetsam och jobba för att bygga samhället är en stor del av lutherska identitet. Söndagens gudstjänst fortsätter när vardagen kommer. Kristen tro är en vardagstro som syns också i våra livsval, vad vi säger och vad vi gör.  

Även om Gud är våran högsta auktoritet, kyrkan har också en viktig roll i samhället, och i söndagens gudstjänster ber vi också för de som bär ansvar och använder makt i samhället. Samtidigt är kyrkans uppgift att vara också kritisk röst i samhället, och delta diskussioner som bl.a. handlar om miljöfrågor eller mänskliga rättigheter. Jesus var också kritisk mot makthavaren och var inte rädd för att delta debatter. Större problemet är om vi håller oss tysta.  

Också dagens episteltext handlar om vad vi kan ge till varandra. “Ge alla vad ni är skyldiga dem, åt var och en det han skall ha: skatt, tullar, respekt, vördnad. 
Stå inte i skuld till någon, utom i er kärlek till varandra. Ty den som älskar sin medmänniska har uppfyllt lagen.” Vi kan inte betala skatt för Gud med pengar, men vi kan göra någonting annat i stället. Bibel lär oss att vi måste älska varandra. Kärleken vi får från Gud kan vi ge vidare. Vi har ett ansvar att ta hand om våra medmänniskor, och vi kan älska våra medmänniskor genom att göra konkreta saker för att bygga en bättre värld tillsammans.