Pyhäinpäivän saarna Klosterin kirkossa/Predikan på alla helgons dag i Klosters kyrka 6.11.2022

 Matt.5:13-16 

»Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. 

»Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. 

 

Pyhäinpäivä 

Pyhäinpäivä sijoittuu kirkkovuodessa pitkälle syksyyn, jolloin illat jo pimenevät nopeammin. Samalla se on kuitenkin valon päivä. Tuhannet kynttilät syttyvät kirkoissa ja hautausmailla läheisten ihmisten muistoksi.  

Te olette valona ja suolana maailmassa. Näin puhui Jeesus suurelle kansanjoukolle vuorisaarnassaan. Jeesus puhui siitä, mitä on kristittynä oleminen. Juuri edellä on vuorisaarnan autuaaksi julistukset. Jeesus on osoittanut sanansa köyhille, murheellisille, nälkäisille ja janoisille. Juuri heille hän sanoi: ”te olette maan suola ja valo.”  

Miten me voimme kirkkona, seurakuntana, yhteisönä jakaa valoa maailmalle? Kirkkona emme voi olla näkymätön, vaan meidän tulee olla ennemminkin tien näyttäjä. Valo ja suola ovat oikeastaan aika hienoja vertauskuvia. Suola saa monen ruoan maistumaan paremmalta, ja se auttaa myös säilyttämään ruokaa pidempää ilman pilaantumista. Jeesus halusi, että hänen sanansa säilyvät myös tuleville sukupolville. Valo taas tekee asiat näkyviksi. Jeesus haluaa, että Jumalan rakkaus tulee näkyväksi ihmisten keskuudessa rakkauden kaksoiskäskyä toteuttamalla. Tästä meitä muistutetaan jo kasteen hetkellä, kun kastekynttilän syttyessä lausutaan Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.  

Tuo valo kulkee siis mukanamme elämän matkalla. Tänään voimme sytyttää kynttilän niiden muistoksi, jotka ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Pyhäinpäivä muistuttaa myös pyhien yhteydestä, kristittyinä liitymme osaksi sukupolvien ketjua. Yksinäinen kynttilä ei valaise vielä paljon, mutta kynttilöiden meri luo ympärilleen paljon valoa ja lämpöä. Jeesuksen seuraajien tehtävä on jakaa valoa ja viedä eteenpäin ilosanomaa siitä, että kuoleman valta on voitettu. 

Johannesevangeliet kapitel 6, vers 37-40 

 
Alla som Fadern ger mig skall komma till mig, och den som kommer till mig skall jag inte visa bort. 
Ty jag har inte kommit ner från himlen för att göra vad jag själv vill utan för att göra hans vilja som har sänt mig. 
Och detta är hans vilja som har sänt mig: att jag inte skall låta någon gå förlorad av dem som han har gett mig utan låta dem uppstå på den sista dagen. 
Ty detta är min faders vilja: att alla som ser Sonen och tror på honom skall ha evigt liv. Och jag skall låta dem uppstå på den sista dagen.” 

 

Vi lever i tiden. Vi förstår hur tiden bara går och klockan tickar. Vi har bråttom i våra vardagliga liv, och vi vill använda tid så effektivt som möjligt. Samtidigt, goda saker behöver ibland lite tid och tålamod. Vi behöver också tid för att vila och tänka. I de goda och de onda, är vi fast i tiden, så det kan vara svårt att förstå när man pratar om evighet.  

När någon dör, vi kanske säger att hen har gått ut ur tiden in i evigheten. I Bibeln pratar om evigt liv och uppståndelsens hopp. Jesus säger: “jag skall låta dem uppstå på den sista dagen”. 

Jesus stannade inte heller evigt här på jorden. I dagens evangelium, Jesus pratar om hans uppdrag att kalla människor till sina lärjungar, kalla människor närmare Gud. Vi får lita på Gud omsorg i livet så som i döden. Vi får känna tryggheten hos Gud. Någon dag tar tiden slut, men Gud glömmer inte oss. Vi får lämna alla våra nära och kära och oss själva i Guds stora händer.   

I kyrkoåret söndagen efter allhelgonadags kallar man också “alla själars dag”. I helgen har många tänt ljus i kyrkan, kyrkogården eller kapellet för någon som har avlidit. Vi får också dela många vackra minnen tillsammans. Även om de avlidna är inte med oss idag, deras minne lever kvar i våra hjärtan. Bibeln påminner oss, att döden inte är slut för allt. I mörkaste natten lyser ett ljus som påminner om evigt liv. Livets ljus, som påminner att livet har övervunnit döden.