Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 10.4.2022

Palmusunnuntai, 2.vsk

Luuk.19:28–40 

Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.» 

Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: »Miksi te viette varsan?» He vastasivat: »Herra tarvitsee sitä.» He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. 

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: 

– Siunattu hän, kuningas, 

joka tulee Herran nimessä! 

Taivaassa rauha, 

kunnia korkeuksissa! 

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: »Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!» Mutta Jeesus vastasi: »Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.» 

 

»Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.» Jos kivet osaisivat puhua, niillä voisi olla meille paljonkin sanottavaa. Maassa makaavat kivet jäävät usein melko vähälle huomiolle, niiden päältä on helppo kävellä. Mutta mitä kaikkea ne ovatkaan kuulleet ja nähneet. (Ota kivi käteen.) Tämäkin pieni kivi voi olla miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanha. 

Raamatusta löytyy useita muitakin kiviviittauksia. Jumala sanoi Aabrahamille, miten hän voisi herättää hänelle jälkeläisiä, vaikka näistä kivistä. Heille, jotka aikovat kivittää syntisen naisen Jeesus sanoo; joka ei ole yhtään syntiä tehnyt heittäköön ensimmäisen kiven. Pääsiäisaamuna kun naiset saapuvat haudalle, he huomaavat kuinka suuri kivi on vieritetty pois haudan suulta.  

Kiviä voi käyttää sekä hajottamiseen että rakentamiseen. Päivän psalmitekstissä kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus käyttää itsestään tuota kulmakivi vertausta. Jeesuskin joutui ihmisten, myös omien opetuslapsiensa hylkäämäksi, mutta ylösnousemuksen myötä Jeesuksesta tuli se kulmakivi, jonka varaan koko kristillinen kirkkomme on rakentunut. Jumala on meidän peruskalliomme.   

Päivän evankeliumitekstin aihe on sama kuin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Jeesus saapuu kaupunkiin kuninkaan elkein, mutta kuitenkin poikkeuksellisella tavalla, hevosten ja vaunujen sijaan aasinvarsalla. Hän antaa erilaisen esimerkin johtajuudesta. Jeesus ei tavoittele maallista valtaa ja mahtia, vaan hän on rauhan ruhtinas.  

Palmusunnuntaista alkaa ristin tie, joka kulkee hiljaisen viikon läpi kohti pääsiäistä. Pitkänäperjantaina kansanjoukon riemukkaat hoosianna! -huudot ja Jumalan voimatekojen ylistykset vaihtuvat julmiin ristiinnaulitse! -huutoihin. Tämä on pysäyttävä muistutus erityisesti meidän ajassamme, miten helposti huudot rauhan puolesta hukkuvatkaan tuomion ja taistelun sanomaan? Erityisesti vaikeina aikoina olisi paljon helpompaa pysyä vaiti kuin kivi. Mutta meidän kristittyjen tehtävänä on julistaa rauhaa, ei sotaa. Meidän tulee rohkeasti rakentaa rauhaa niin sanoilla kuin teoilla, ja olla maahan tallottujen ääni tässä maailmassa.   

Hiljaisen viikonkin läpi kantautuu sanoma, jota ei voi vaientaa.  Pääsiäisenä mekin saamme julistaa ja todistaa Jumalan voimallisia tekoja.  

 

Palmsöndagen, 2årgång

Evangelium 

Lukasevangeliet kapitel 19, vers 28-40 
Efter att ha sagt detta gick han framför dem upp mot Jerusalem. 
När han närmade sig Betfage och Betania vid det berg som kallas Olivberget, skickade han i väg två av lärjungarna och sade: 
»Gå till byn rakt framför er. När ni kommer in i den skall ni finna en ung åsna som står bunden där, en som ännu ingen har suttit på. 
Ta den och led hit den. Om någon frågar er varför ni tar den skall ni svara: Herren behöver den.« 
De båda lärjungarna gav sig i väg och fann allt vara som han hade sagt. 
När de skulle ta åsnan sade de som ägde den: »Varför tar ni åsnan?« De svarade: »Herren behöver den.« Och de ledde den till Jesus och lade sina mantlar på den och hjälpte honom upp. 
Där han kom ridande bredde folk ut sina mantlar på vägen. Då han närmade sig staden och var på väg ner från Olivberget började hela skaran av lärjungar i sin glädje ljudligt prisa Gud för alla de underverk de hade sett: 
»Välsignad är han som kommer, konungen, i Herrens namn. Fred i himlen och ära i höjden.« Några fariseer i folkmassan sade då till honom: »Mästare, säg åt dina lärjungar att sluta.« Han svarade: 
»Jag säger er att om de tiger kommer stenarna att ropa.« 

”Om de tiger kommer stenarna att ropa”. Om stenarna hade röst, vad skulle de säga eller ropa? Det är inte så ofta att vi tänker på stenarna som ligger på marken och vi går på dem. Stenarna har sett och hört mycket mer än vi. Den här lilla stenen kan vara även miljarder år gammal.  

Man kan kasta stenar och göra illa mot andra, eller man kan bygga med stenar.  

Vi är i mitten av stilla veckan, korsets väg, som började från palmsöndagen. På långfredagen ropar folkmassan ”korsfäst, korsfäst!” I stället av ”hosianna!”. Det är ett viktigt påminnelse i vårt tid. Det är lätt att glömma hur vi skulle prisa Gud på alla hans underverk. I stället ropar vi dom, hat och hot. När det händer konstiga saker i världen, det skulle vara mycket lättare att vara tyst som sten. Men som Jesu lärjungar vi har ett uppdrag att dela bröd och fred i världen. Och dessutom vara röst till de medmänniskor som andra lyssnar inte.  

Påskens  budskap är så stark att vi kan höra det även genom stilla veckan. Vi får också prisa och ära Gud om alla hans underverk.