Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 2.1.2022

Uudenvuoden jälkeinen sunnuntai

2.vsk.

(Samma på svenska, rulla ner...)

Mark.11:15-19 

 
He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin: »Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.» 
Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen. Illan tultua Jeesus ja opetuslapset lähtivät kaupungin ulkopuolelle. 

 

Tänään kohtaamme päivän evankeliumissa kiivaan ja jopa vihaisen Jeesuksen. Hänestä huokui turhautuminen, eikä hän tyytynyt pelkkiin sanoihin kuten yleensä. Hän meni temppeliin, kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja moitti myyjiä siitä, että temppelistä oli tehty rosvojen luola.  

Temppeliin tultaessa oli tapana tuoda mukanaan jokin uhrilahja, rahaa tai jokin eläin, kuten kyyhkynen, uhrattavaksi. Temppelissä oli käytössä oma valuutta, siksi siellä oli myös rahanvaihtajien pöytiä. Mutta jotakin olennaista puuttui, rukouksen huoneesta oli tullut kauppapaikka. Siksi Jeesus raivasi pois rahanvaihtajien pöydät. 

Olemme juuri juhlineet vuoden vaihtumista. Uutena vuotena moni tekee tulevalle vuodelle erilaisia lupauksia, uusi vuosi antaa ikään kuin mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehkä myös Jeesus halusi tehdä niin... kirjaimellisesti.  

Jerusalemin temppeli oli merkittävä aikansa yhteiskunnassa, ja papisto edusti oppineinta ja varakkainta kansanosaa. Evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut vahva asema myös meillä Pohjoismaissa, ja kirkosta on rakentunut suuri instituutio ja julkinen toimija. Jerusalemin temppelin rahankeräys ja uhraustoiminta oli tarkkaan organisoitua. Samoin kirkkoinstituutio vaatii toimiakseen paljon hierarkiaa, byrokratiaa ja taloudellista suunnittelua. Aika ajoin kirkon asemaa yhä enemmän kyseenalaistetaan. Kyseenalaistaminen voi välillä olla myös hyvä asia, se haastaa meitä terveeseen itsetutkiskeluun. Mitä temppeli/Jumalan huone/kirkko merkitsee meille tänään? 

Tämän sunnuntain evankeliumi on niitä kohtia, joissa tulee esiin myös Jeesuksen suhtautuminen vallanpitäjiä kohtaan. Jeesuksen agenda ei toki ollut maallisen vallankumouksen tekeminen, mutta on tärkeää muistaa myös hänen yhteiskunnallinen radikaali toimintansa. Temppelissä pöytiä kaatava, väkeä ulosajava ja viikunapuun kiroava Jeesus on jotakin muuta kuin kiiltokuvamainen, kultakutrinen ja lempeästi hymyilevä Jeesus-hahmo. 

Jeesus uskalsi haastaa vallanpitäjät silloin, kun he toimivat inhimillisyyden vastaisesti. Jeesuksen toiminta palauttaa mieleen sen, että myös meidän tulisi uskaltaa puuttua vääryyksiin silloin kun se on tarpeen, ja asettua jopa auktoriteetteja vastaan. Temppelikultti ei ollut erityisen tasa-arvoinen. Köyhemmillä oli varaa ostaa uhrilahjaksi ehkä kyyhkysiä, varakkaammat saattoivat uhrata lampaan. Mutta oman elämänsä kautta Jeesus teki uhrilahjat tarpeettomaksi. Synnit on annettu anteeksi. Jumalan rakkautta ei voi ostaa tai ansaita, se on radikaalia ja tasa-arvoista. 

Päivän epistolatekstissä, Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo; “Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Meidän ei siis tarvitse enää kantaa temppeliin uhrilahjoja, mutta Jeesus rohkaisee meitä seuraamaan häntä, antamaan koko elämämme Jumalan käyttöön. 

Jeesus sanoo: »Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Kirkon ovet tulee olla avoinna kaikille kansoille, niin konkreettisesti kuin hengellisestikin. Emme saa sulkeutua temppelin muurien sisäpuolelle, vaan esteet on raivattava kumoon. Kun vietämme ehtoollista, meidät on kutsuttu saman pöydän ääreen. Kirkossa emme kysy jäsenkorttia, kansalaisuutta, sukupuolta tai yhteiskunnallista asemaa. Kaipaus, uteliaisuus tai halu tulla Jumalan eteen riittää. Meidän tehtävämme on rukoilla toinen toistemme puolesta, ja osoittaa lähimmäisenrakkautta ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan.

  

Markusevangeliet kapitel 11, vers 15-19 

 
De kom till Jerusalem, och han gick till templet. Där drev han ut dem som sålde och köpte. Han välte omkull borden för dem som växlade pengar och stolarna för dem som sålde duvor, 
och han lät ingen bära något med sig över tempelplatsen. 
Han undervisade dem och sade: Står det inte skrivet: 'Mitt hus skall kallas ett bönens hus för alla folk?' Men ni har gjort det till ett rövarnäste. 
Detta hörde översteprästerna och de skriftlärda, och de sökte efter ett sätt att röja honom ur vägen. De var rädda för honom, eftersom alla människor var överväldigade av hans undervisning. 
När det blev sent lämnade de staden. 

 

Jesus var arg och frustrerad. Den här gången det var mer än ord. Jesus välte omkull borden och stolarna och sade att “ni har gjort det till ett rövarnäste”.  

När man kom till templet man måste komma med offergåva, oftast något djur, t.ex. en duva. Templet hade egen valuta, därför fanns det också växlarna i templet. När Jesus kom till templet, han såg att någonting saknades. Bönens hus hade blivit en marknadsplats.  

Vi har precis firat ny år. I ny år det är många som gör nyårslöften. Ny år är en ny möjlighet att börja från ett rent bord. Kanske det var också vad Jesus ville göra... bokstavligen.  

Templet i Jerusalem var viktigt i samhället i sin tid. Och präster var de mest skriftlärda och välmående i samhället. Samt evangelisk-luthersk kyrka har haft stabil samhällsposition i nordiska länder, och kyrkan har varit en av de viktigaste samhällsaktörer. Templet i Jerusalem med tempelskatt och försäljning av offergåvor var välorganiserad. Svenska kyrkan nuförtiden är inte heller fri från hierarki, byråkrati och ekonomi. Men kyrkans roll i samhället är inte lika självklarhet som tidigare. På andra hand det kan också vara positivt. Vi måste fråga från oss själva; vad betyder templet/kyrkan/Guds hus till oss idag?   

Vi kan läsa från Bibel, att Jesus vågade också vara kritisk mot auktoriteter. Jesus gjorde inte samhällelig revolution, men hans lärdom var ändå radikal och revolutionär. Jesus var också mycket mer än mild och ödmjuk vacker man som vi oftast ser i kyrklig konst.  

Vad Jesus gjorde, påminner oss hur vi måste möta våra medmänniskor. Om vi ser ojämlikhet i samhälle, vi måste också göra någonting åt det. Tempelkult i Jerusalem var inte speciellt rättvis. De fattiga kunde kanske offra duvor, när de rika offrade kanske en får. Men genom sitt liv, gjorde Jesus offergåvor obehövliga. Vi har syndernas förlåtelse, man kan inte köpa eller tjäna Guds kärlek. Detta är kärlekens radikala budskap. I dagens episteltext skriver Paulus: “frambära er själva som ett levande och heligt offer som behagar Gud. Det skall vara er andliga gudstjänst.” Vi behöver inte bära offergåvor till templet, men Jesus uppmanar oss att följa honom, ge hela våra livet att tjäna Gud.  

Han undervisade dem och sade: Står det inte skrivet: 'Mitt hus skall kallas ett bönens hus för alla folk?' Kyrkans dörr skall vara öppet. När vi firar nattvarden tillsammans, vi har bjudits in till samma bord. I kyrkan vi frågar inte medlemskort, medborgarskap, kön eller förmögenhet. Längtan eller bara nyfikenhet efter Gud räcker. Vår uppgift är att be för varandra och visa medmänsklighet mot andra människor.