Hartaus: Valvomisen sunnuntai

 Valvomisen sunnuntai

1. vuosikerta

Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Lähestymme kirkkovuoden loppua. Kirkkovuoden toiseksi viimeinen sunnuntai on nimeltään valvomisen sunnuntai. Sunnuntain Raamatuntekstit puhuvat hengellisestä valvomisesta ja Kristuksen paluun odotuksesta.

Matteuksen evankeliumi kertoo vertauksen viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Vertaus on osa kertomusten sarjaa, joissa Jeesus puhuu viimeisistä tapahtumista.

Yhteinen viesti näissä kaikissa kertomuksissa on, että ihmisen pojan paluu tapahtuu yllättäen, äkkiarvaamatta. 

Mitä tämä hengellinen valmiinaolo sitten tarkoittaa? Varhaiset kristityt uskoivat Kristuksen paluun tapahtuvan pian, jo kenties heidän elinaikanaan. Kautta aikojen on ollut erilaisia uskonnollisi atyhmiä, jotka ovat yrittäneet laskea lopun aikoja. Päivät ovat tulleet ja menneet, ja yhtä olemme vielä täällä.

Vain Jumala yksin tietää koska se tapahtuu. Kukaan meistä ei voi tietää päivää eikä hetkeä-

Valvominen, josta Jeesus puhuu, viittaa uskollisuuteen oman tehtävän hoitamisessa. Se viittaa lähetyskäskyyn ja käskyyn rakastaa lähimmäisiämme. Meidän tehtävämme on valvoa ja nähdä lähimmäisemme. Koska emme voi tietää Kristuksen paluuta, meidän tulee suunnata katseemme myös tuoevaisuuteen ja vertauskuvallisesti varata riittävästi öljyä lamppuihimme matkan varrelle.

Valo on Raamatussa paljon käytetty vertauskuva. Se viestii toivosta, johdatuksesta ja Jumalan läsnäolosta. Vuorisaarnassakin Jeesus sanoo: "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätköddä jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikissa huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne joka on taivaissa." (Matt.5:13-16)

 "Oli kymmenen morsiusneitoa,
jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan."