Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 24.10.2021

21. kolminaisuuden ajan sunnuntai

1.vsk

Matt. 22:15–22

Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.


Vastuu yhteiskunnasta

Kysymys verojen maksamisesta keisarille oli osa suunnitelmaa, jonka avulla Jeesusta yritettiin päästä eroon. ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Tuo terävä vastaus on kenties yksi Jeesuksen tunnetuimpia lausahduksia, ja kyseisestä kohtaamisesta fariseusten kanssa kerrotaan myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. 


Päivän aiheena kirkkovuodessa on “vastuu yhteiskunnasta”. Varsinkin meillä Pohjoismaissa kirkko on ja on ollut tärkeä osa yhteiskuntaa. Kirkon edustajat ovat osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ottaneet kantaa erilaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, mutta kirkon roolista yhteiskunnassa käydään myös jatkuvasti keskustelua eikä se ole enää samalla tavalla itsestäänselvyys. Pohjoismaissa on myös moniin muihin maihin verrattuna melko korkea verotus, mutta sen avulla tasataan tuloeroja ja rahoitetaan paljon yhteistä hyvää.


Näin ei kuitenkaan ollut Jeesuksen aikana Rooman valtakunnassa. Verorahoja käytettiin mm. tieverkoston laajentamiseen ja muihin rakennusprojekteihin, mutta ennen kaikkea niillä ylläpidettiin Rooman valtion hallintoa ja sotilasmahtia. Orjia lukuun ottamatta kaikkien tuli maksaa veroa tuloista riippumatta. 


Kysymys verojen maksamisesta keisarille ei ollut yksinkertainen, vaan se oli tuon ajan yhteiskunnassa poliittisesti kiistanalainen kysymys, mutta Jeesus ei pelännyt käydä keskustelua yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Denaarin kolikossa jota kyselijät näyttivät Jeesukselle oli keisarin kuva ja teksti; caesar, kuningas ja Jumalan poika. Hurskaat israelilaiset eivät tämän vuoksi halunneet maksaa keisarille, koska kokivat sen rikkovan ensimmäistä käskyä: älä pidä muita jumalia. Jos Jeesus siis vastaisi että veroa kuuluu maksaa, hän suututtaisi seuraajansa. Jos hän taas neuvoisi olemaan maksamatta, roomalaiset voisivat pidättää hänet kapinallisena, yllytyksestä lain rikkomiseen. Fariseukset kehuivat näennäisesti Jeesusta, mutta todellisuudessa yrittivät saada tämän ansaan ja kiinni sanoistaan. Tässä he eivät kuitenkaan useista yrityksistään huolimatta onnistuneet.


Sen sijaan Jeesus esitti kysyjille retorisen vastakysymyksen ja keisarin kuvalla varustetun rahan nähtyään hän totesi, ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Pitäköön siis keisari omansa, mutta mitä meidän sitten tulee antaa Jumalalle? 


Myös päivän epistolatekstissä, Roomalaiskirjeessä sanotaan; “Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu -- Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset”. Emme voi maksaa Jumalalle rahalla takaisin sitä hyvää mitä olemme häneltä saaneet, mutta voimme osoittaa kiitollisuutta ja uskollisuutta toisella tavalla. Raamattu opettaa, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme. Jo alkukirkossa oli tapana huolehtia vähäosaisista, ja siitä sai alkunsa varhainen diakoniatyö. Kreikankielinen sana “diakonia” tarkoittaakin palvelemista. Kristinusko on uskonto joka näkyy myös ihmisen arjessa ja jokapäiväisen elämän valinnoissa. Vaikka puhumme iankaikkisesta elämästä, on yhtä tärkeää olla läsnä tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Jumalanpalveluksemme jatkuu kun lähdemme messun jälkeen täältä kirkosta takaisin arkeen.


”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”
”Ge då kejsaren det som tillhör kejsaren och Gud det som tillhör Gud.”



EVANGELIUM

Matteusevangeliet kapitel 22, vers 15-22

Då gick fariseerna bort och kom överens om att försöka få fast honom för något han sade.

De lät sina lärjungar och några av Herodes anhängare söka upp honom och säga: ”Mästare, vi vet att du är uppriktig och verkligen lär oss Guds väg. Du faller inte undan för någon och ser inte till personen.

Säg oss vad du anser: är det rätt eller inte att betala skatt till kejsaren?”

Jesus märkte deras onda avsikt och sade: ”Hycklare, varför vill ni sätta mig på prov?

Visa mig ett mynt som man betalar skatt med.” De räckte honom en denar,

och han frågade: ”Vems bild och namn är det här?” —

”Kejsarens”, svarade de. Då sade han till dem: ”Ge då kejsaren det som tillhör kejsaren och Gud det som tillhör Gud.”

När de hörde detta blev de häpna. De lät honom vara och gick sin väg.


Samhällsansvar

Här har jag 10 kr. Titta på mynten och berätta, vems bild står på detta? (Kung)


I Sverige vi betalar relativt hög katt. Nuförtiden i samhället man gör mycket goda saker till alla genom att betala skatt. Till exempel att det är gratis att gå på skola och ganska billig att boka en läkartid från vårdcentralen. 


Men så var det inte i Jesu tid i det romerska riket, och det var också mycket politisk debatt kring detta. Skattepengarna använts mest för att upprätthålla militäriska makt. Och alla var tvungen att betala skatt, beroende på inkomst. 


Frågan från fariseerna var en plan om att försöka få fast Jesus. Frågan var svårt att svara på bra sätt. Om Jesus skulle svara att man ska betala skatt till kejsaren, hans följare skulle bli arg till honom. Men om han skulle svara att man inte behöver betala, så skulle romerska soldater gripa honom för att inte respektera lag. 


Men Jesus svarade på annat sätt. Han bad fariseerna att visa en denar mynt, och frågade vems bild står på detta? Och sen sade han:“Ge då kejsaren det som tillhör kejsaren och Gud det som tillhör Gud”


Men vad är det som tillhör Gud? Vi kan inte betala skatt för Gud med pengar, men vi kan göra någonting annat i stället. Bibel lärar oss att vi måste älska varandra. Kärleken vi får från Gud kan vi ge vidare. Temat i kyrkoåret är samhällsansvar. Vi har ett ansvar att ta hand om våra medmänniskor, och vi kan älska våra medmänniskor genom att göra konkreta saker för att bygga en bättre värld tillsammans. Kristen tro är en vardagstro som syns också i våra livsval, vad vi säger och vad vi gör. Gudstjänst firar vi inte bara här i kyrkan, utan varje dag i våran vardag när vi möter andra människor.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Predikan på tredje advent i Klosters kyrka 15.12.2024

Saarna Korkalovaaran kappelissa 30.8.2015

Predikan på morgonmässa i S:t Eskil kyrka 2.4.2025