Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 9.5.2021

Rukoussunnuntai, 1.vsk.

Ef. 3:14–21

Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

    Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

Tämän sunnuntain keskiössä on rukous. Raamatussa, monessa kohtaa, meitä kehotetaan rukoilemaan, ja Jeesus itse opetti meille tutun Isä meidän-rukouksen. 

Onko sinulla jokin tuttu rukous, joka on kulkenut mukanasi läpi elämän? Ehkä iltarukous tai vaikkapa ruokarukous. Rukous on sydämen puhetta Jumalalle, mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa rukoilla. Voimme rukoilla omin sanoin tai liittyä tutun rukouksen sanoihin. Voimme rukoilla laulaen tai vaikka tanssien. Sanotaan, että Jumala kuulee hiljaiset huokauksetkin. Rukouksin voimme joka päivä kiittää elämämme hyvistä asioista, mutta meillä on myös lupa pyytää Jumalaa avuksi.

Tässä Raamatun kohdassa Paavali rukoilee ystäviensä puolesta. Kirjeissään hän tuo esille yhden rukouksen tärkeän muodon, esirukouksen. Paavali sanoo rukoilevansa seurakuntalaistensa puolesta ja puhuu siitä, kuinka rukouksen kautta voimme ymmärtää uusia ulottuvuuksia Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.

Seurakunta on yhteisö, jossa rukoilemme toinen toistemme, ja koko maailman puolesta. Esirukous on yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä. Voimme muistaa lähimmäisiämme esirukouksen kautta. Moni asia tässä elämässä täytyy jättää ns. Herran haltuun. Kuitenkin on tärkeää muistaa myös se, että rukouksen lisäksi meidän tulee muistaa lähimmäisiämme konkreettisella tavalla. Rukous voi vahvistaa meitä auttamaan lähimmäisiämme konkreettisella tavalla. Ruokkien, vaatettaen, hoivaten tai vain olemalla läsnä. Rukousvastaus voi olla johdatusta, keinoja löytää oikeat sanat ja keinot toisten auttamiseksi. Myös Jeesus itse on suuri esirukoilija ja rukoilee meidän puolestamme, että saisimme tähän tehtäväämme voimaa. Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan lakkaamatta, ja  muistuttaa myös kärsivällisyydestä silloin kun rukoilemme. 

Mutta syy miksi halusin tänään puhua juuri tästä päivän epistolatekstistä, ovat nämä Paavali
sanat: rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien
pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta
Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Miten kauniisti ja jopa runollisesti ilmaistu ajatus. Jos meidän elämämme perustana on
rakkaus, se avaa sydämemme, mielemme ja laajentaa ymmärryksemme. Jos ymmärrämme ja
tunnemme Jumalan rakkauden meitä itseämme kohtaan, osaamme paremmin rakastaa myös
lähimmäisiämme.

Därför vill jag falla på knä för Fadern,

efter vilken allt vad fader heter i himlen och på jorden har sitt namn.

Måtte han i sin härlighets rikedom ge kraft och styrka åt er inre människa genom sin ande,

så att Kristus genom tron kan bo i era hjärtan med kärlek. Stå fasta och var stadigt rotade i honom,

så att ni tillsammans med alla de heliga förmår fatta bredden och längden och höjden och djupet

och lära känna Kristi kärlek som är väldigare än all kunskap, tills hela Guds fullhet uppfyller er.

Han som verkar i oss med sin kraft och förmår göra långt mer än vi kan begära eller tänka,

hans är härligheten genom kyrkan och genom Kristus Jesus, i alla släktled i evigheters evighet, amen.

(Efesierbrevet kapitel 3, vers 14-21)

 Det är bönsöndagen i kyrkoåret. Bibel uppmanar oss att be, och Jesus själv har lärt oss att be Vår fader, som är hela kyrkans gemensamma bön. Söndagens latinsk namn “rogate” kommer från Johannesevangeliet; “be och ni skall få”. 

När brukar du be och finns det någon gammal bön som känns viktigt just för dig? Förra veckan vi hade en ungdomskväll, och vi hade en bra samtal om bön, om hur kan be på många olika sätt. Bönen är trons språk, hjärtats samtal med Gud. Bönen kan ske i den enskilda människans hjärta som en känsla av lättnad och tacksamhet, en suck av trötthet och sorg, eller ett hjärtats rop i förtvivlan. Det kan vara i form av en tanke av omsorg, kärlek eller oro för en annan människa. Samtal med Gud sker mitt i vardagen, mellan hem, jobb och skola eller i naturen, i stillheten på kvällen eller på natten. 

Det är viktigt att visa tacksamhet i bön, men vi får också be hjälp från Gud när det behövs. Gud har lovat att höra alla våra bön, men Bibeln påminner oss också att ha tålamod när vi ber. Han hör, och han svarar, men på sitt tid och på sitt sätt. Och ibland bönesvar kan vara någonting som vi förstår kanske många år senare. Även i söndagens evangelietexten, i Lukasevangeliet, Jesus vill visa till sina lärjungar att alltid be och inte ge upp. 

En av församlingens viktigaste uppdrag är förbön. Det är någonting som vi gör i gudstjänst varje söndag. Vi kan bära andra människor genom bön. Bönesvar kan också vara vägledning att göra rätt saker och hitta rätt ord för att hjälpa våra medmänniskor. Paulus pratar mycket om bön, och dagens episteltext visar också en exempel av förbön. Paulus bad för sina vänner i Efeso församling. 

Det var speciellt en vers i dagens bibelläsning som tilltalade mig: Stå fasta och var stadigt rotade i honom, så att ni tillsammans med alla de heliga förmår fatta bredden och längden och höjden och djupet och lära känna Kristi kärlek som är väldigare än all kunskap, tills hela Guds fullhet uppfyller er. Jättevackert och djup tanke. 

Guds kärlek öppnar förståelsen. När vi själv förstår och känner att Gud älskar oss, vi kan också vara bättre att älska våra medmänniskor.