Saarna Klosterin kirkossa/predikan i Klosters kyrka 25.4.2021

(Samma på svenska, rulla ner...)

Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.»

Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: »Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?»

»Miksi hän puhuu vähästä ajasta?» he ihmettelivät. »Ei hänen puhettaan ymmärrä.»

Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:

»Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? 

Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. 

Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. 

(Joh.16:16-22)

“Vielä vähän aikaa.. yritetään jaksaa vielä hetki, nyt tarvitsemme vain vähän kärsivällisyyttä!” Kuulostaako tutulta? Olemme ehkä kuulleet näitä kannustavia sanoja kyllästymiseen asti pandemian keskellä, jonka “loppukiri” tuntuu kestävän ikuisesti. Moni on varmasti jo pohtinut mielessään, eikö tämä koskaan lopu?? Kaipaamme monia läheisiä ihmisiä, ja kaikkia asioita joita ennen saattoi normaalisti tehdä yhdessä. 

Kaipaus ja kärsivällisyys.. nämä kaksi asiaa esiintyvät myös päivän evankeliumissa. Elämän vaikeina aikoina luottamus Jumalan ikuiseen rakkauteen ja uskollisuuteen voi olla koetuksella. Saatamme kysyä Jumalalta, missä sinä olet? Miksi hylkäsit minut? Joskus Jumala tuntuu olevan kaukana tai jopa poissa. Pieni hetki Jumalalle, voi meille tuntua ikuisuudelta. Aina ei vain jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. On ihan ok olla Jumalalle myös vihainen, varsinkin silloin kun elämä näyttäytyy epäoikeudenmukaisena. 

Tämän sunnuntain aiheena on “tie elämään”. Päivän evankeliumi on kuitenkin osa Jeesuksen jäähyväis puhetta. ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?» Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen puheita. Jeesus halusi lohduttaa ja rohkaista opetuslapsiaan. Edes kuolema ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Pääsiäisen ilosanoma on juuri siinä, että elämä voittaa kuoleman. 

Joudumme elämässämme painimaan monien vaikeiden kysymysten kanssa, kukaan meistä ei jaksa yksin. Jeesuksen sanat muistuttavat meitä myös seurakunnan ja koko kirkon tehtävästä. Jeesus nousi ylös taivaaseen, mutta hän antoi seurakunnalle Pyhän hengen lohduttajaksi, johdattajaksi ja luomaan yhteyttä ihmisten välille. Seurakunnassa meidän tehtävämme on kantaa toinen toisiamme rukouksen kautta, ja kirkon tehtävä on toimia tiennäyttäjänä ja toivon merkkinä tässä maailmassa. 

____________________________________________________________________________

Johannesevangeliet kapitel 16, vers 16-22

En kort tid och ni ser mig inte längre, ännu en kort tid och ni skall se mig igen.”

Då sade några av lärjungarna till varandra: ”Vad menar han när han säger: ’En kort tid och ni ser mig inte längre, ännu en kort tid och ni skall se mig igen’, och när han säger: ’Jag går till Fadern’?”

De sade: ”Vad menar han med ’en kort tid’? Vi förstår inte vad han säger.”

Jesus märkte att de ville fråga honom och sade till dem: ”Ni undrar varför jag sade: ’En kort tid och ni ser mig inte längre, ännu en kort tid och ni skall se mig igen’?

Sannerligen, jag säger er: ni kommer att gråta och klaga, men världen skall glädja sig. Ni kommer att sörja, men er sorg skall vändas i glädje.

När en kvinna skall föda har hon det svårt, för hennes stund har kommit. Men när hon har fött sitt barn minns hon inte längre sina plågor i glädjen över att en människa har fötts till världen.

Nu har också ni det svårt. Men jag skall se er igen, och då skall ni glädjas, och ingen skall ta er glädje ifrån er.

Kämpa på, bara en kort tid! Nu behöver vi bara lite tålamod. Hur många gånger har vi hört det nu i pandemi tiden som känns evighet? Tar det aldrig slut? Det är så mycket som vi saknar, så många vänner och släktingar som vi kan inte träffas, så mycket saker vi brukade göra tillsammans… 

Det är dom två saker som dagens text också pratar om; saknad och tålamod. I svåra tider i livet det kan vara svårt att lita på Guds eviga kärlek och trofasthet. Vi kan fråga från Gud, var är du? Varför har du avvisat oss? Ibland är Guds ansikte dolda. Ett ögonblick för Gud kan vara ett evighet till oss. Och det är också helt okej att vara trött och arg på Gud, när livet visar sig orättvis. 

Dagens tema är vägen till livet. Men Jesus var på vägen till döden när han pratade den här till sina lärjungar. Dagens evangelietext är en del av Jesu avskedstal. Och lärjungarna förstod inte vad han menade, när han sade till lärjungarna om hur han inte kommer att vara hos dem utan försvinna från dem en tid. Trots att det kommer att komma svåra tider så kommer de få se honom igen, de kommer att få glädjas igen. Det finns en bild av hoppet, att det kan komma glädje efter svårigheter, och att glädje är möjlig trots att smärtan av det svåra finns kvar. Jesus vill trösta sina lärjungar, allt kommer att bli bra. Inte ens döden kommer att skilja oss från Guds kärlek. Livet segrar döden, det är påskens budskap. 

Här under den korta tiden måste vi kämpa med våra svåra frågor, men ingen av oss orkar ensam hela tiden. Vi är inte ensamma, utan Jesus påminner oss om att församlingen har gemenskap med Guds heliga Anden. Jesus gick upp till himlen, men han gav oss Heliga Anden för att trösta oss, leda oss och skapa gemenskap redan i livet här på jorden. I församlingen vi får bära varandra genom bön, och hela kyrkans uppgift att vara vägvisare och hoppets tecken i världen.