Joulusaarna/Julpredikan i Klosters kyrka 25.12.2019
(Samma på svenska, rulla ner....)
Joulupäivä, 3. vuosikerta
Jouluaamu on valjennut, juhlapäivä on koittanut. Jouluaamuna iloitsemme Jeesuksen syntymästä, ilosanomasta, jonka itse enkelit olivat julistaneet. Raskas matka Betlehemiin oli päättynyt. Takana oli yö, jona tuskin oli nukuttu silmäystäkään. Mitä mahtoi ajatella Maria aamun valjetessa, eläinten suojassa, lapsen nukkuessa eläinten syöttöastiassa? Hän kenties kertasi mielessään matkan vaiheita. Tie oli pölyinen, ilta viileni nopeasti, illansuussa määränpää häämötti viimein, mutta majatalojen ovet eivät nuorelle parille auenneet, vaikka synnytys alkoi jo käynnistyä. Kaukana kotoa Marian oli hillittävä oma pelkonsa, luotettava Jumalaan ja puolisoonsa Joosefiin, joka oli yhtä kokematon lapsien kanssa. Viimein he kuitenkin löysivät paikan jossa levätä ja yöpyä turvallisesti.
Lapsesta käytettiin nimeä vapahtaja. Se on arvonimi, joka tunnettiin sekä juutalaisessa että kreikkalaisessa kulttuurissa. Samaa nimitystä käytettiin roomalaisella ja hellenistisellä ajalla myös useista hallitsijoista. Jouluevankeliumin sanoma tarkoittaa siis sitä, että maailman todellinen hallitsija oli syntynyt. Profeettojen ennustukset olivat käyneet toteen. Luukkaan evankeliumin kantava teema näkyy jo joulukertomuksessa: yhtäkkiä perinteinen arvojärjestys kääntyy päälaelleen. Jumalan valtakunnassa pienin on suurin, köyhin on rikkain, suurin kirkkaus syntyi yön pimeimpänä hetkenä. Ketkä olivatkaan tervehtimässä syntynyttä vapahtajaa ensimmäisenä? Tallin eläimet, ja sitten paimenet, nuo arkisen työn ahertajat.
Seuraava tarina sattui silmiini Facebookin uutisvirrassa erään kaverin sivulla, joka oli käynyt tyttärensä kanssa kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Tilaisuudessa oli luettu myös jouluevankeliumi. Tilaisuuden jälkeen tyttö oli intoutunut kirjoittamaan oman joulutarinan, joka kuluu näin: Olipa kerran nainen ja mies. He näkivät enkelin. ”Wow!” sanoi mies. Te saatte vauvan (enkeli sanoi). ”Oho!” Nainen sanoi. ”Onko se tyttö vai poika?” ”Se on poika”, enkeli sanoi. ”Sen nimi on Jeesus”. Selvä homma! Loppu. Tämä hauska tarina on kuin jouluevankeliumi tiivistetyssä muodossa. Se myös kertoo mielestäni jotakin oivaltavaa Jeesuksen äidistä, Mariasta, ja siitä, miten hän otti vastaan enkelin ilmoittaman sanoman. Evankeliumeissa ei kovin paljon kuvata Marian ajatuksia, tai arkista perhe-elämää yhdessä Joosefin kanssa. Perinteisesti Mariaan liitetään mielikuvia hiljaisuudesta, viattomuudesta ja nöyryydestä. Nämä kaikki pitävät varmasti paikkaansa, mutta näen Mariassa myös ennennäkemätöntä vahvuutta ja päättäväisyyttä. Maria oli nuori nainen, jonka raskaus ennen avioliittoa rikkoi aikansa yhteiskunnallisia perhenormeja. Hän säilytti luottamuksensa Jumalaan, vaikka tehtävä Jumalan äitinä ei ollut helppo. Evankeliumin lopussa kerrotaan, kuinka Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, tutkisteli sitä… ja totesi: Selvä homma!
_________________________________________________________________________________
Joulupäivä, 3. vuosikerta
Luuk. 2: 1-20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Jouluaamu on valjennut, juhlapäivä on koittanut. Jouluaamuna iloitsemme Jeesuksen syntymästä, ilosanomasta, jonka itse enkelit olivat julistaneet. Raskas matka Betlehemiin oli päättynyt. Takana oli yö, jona tuskin oli nukuttu silmäystäkään. Mitä mahtoi ajatella Maria aamun valjetessa, eläinten suojassa, lapsen nukkuessa eläinten syöttöastiassa? Hän kenties kertasi mielessään matkan vaiheita. Tie oli pölyinen, ilta viileni nopeasti, illansuussa määränpää häämötti viimein, mutta majatalojen ovet eivät nuorelle parille auenneet, vaikka synnytys alkoi jo käynnistyä. Kaukana kotoa Marian oli hillittävä oma pelkonsa, luotettava Jumalaan ja puolisoonsa Joosefiin, joka oli yhtä kokematon lapsien kanssa. Viimein he kuitenkin löysivät paikan jossa levätä ja yöpyä turvallisesti.
Lapsesta käytettiin nimeä vapahtaja. Se on arvonimi, joka tunnettiin sekä juutalaisessa että kreikkalaisessa kulttuurissa. Samaa nimitystä käytettiin roomalaisella ja hellenistisellä ajalla myös useista hallitsijoista. Jouluevankeliumin sanoma tarkoittaa siis sitä, että maailman todellinen hallitsija oli syntynyt. Profeettojen ennustukset olivat käyneet toteen. Luukkaan evankeliumin kantava teema näkyy jo joulukertomuksessa: yhtäkkiä perinteinen arvojärjestys kääntyy päälaelleen. Jumalan valtakunnassa pienin on suurin, köyhin on rikkain, suurin kirkkaus syntyi yön pimeimpänä hetkenä. Ketkä olivatkaan tervehtimässä syntynyttä vapahtajaa ensimmäisenä? Tallin eläimet, ja sitten paimenet, nuo arkisen työn ahertajat.
Seuraava tarina sattui silmiini Facebookin uutisvirrassa erään kaverin sivulla, joka oli käynyt tyttärensä kanssa kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Tilaisuudessa oli luettu myös jouluevankeliumi. Tilaisuuden jälkeen tyttö oli intoutunut kirjoittamaan oman joulutarinan, joka kuluu näin: Olipa kerran nainen ja mies. He näkivät enkelin. ”Wow!” sanoi mies. Te saatte vauvan (enkeli sanoi). ”Oho!” Nainen sanoi. ”Onko se tyttö vai poika?” ”Se on poika”, enkeli sanoi. ”Sen nimi on Jeesus”. Selvä homma! Loppu. Tämä hauska tarina on kuin jouluevankeliumi tiivistetyssä muodossa. Se myös kertoo mielestäni jotakin oivaltavaa Jeesuksen äidistä, Mariasta, ja siitä, miten hän otti vastaan enkelin ilmoittaman sanoman. Evankeliumeissa ei kovin paljon kuvata Marian ajatuksia, tai arkista perhe-elämää yhdessä Joosefin kanssa. Perinteisesti Mariaan liitetään mielikuvia hiljaisuudesta, viattomuudesta ja nöyryydestä. Nämä kaikki pitävät varmasti paikkaansa, mutta näen Mariassa myös ennennäkemätöntä vahvuutta ja päättäväisyyttä. Maria oli nuori nainen, jonka raskaus ennen avioliittoa rikkoi aikansa yhteiskunnallisia perhenormeja. Hän säilytti luottamuksensa Jumalaan, vaikka tehtävä Jumalan äitinä ei ollut helppo. Evankeliumin lopussa kerrotaan, kuinka Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, tutkisteli sitä… ja totesi: Selvä homma!
_________________________________________________________________________________
21. Vid den tiden utfärdade kejsar Augustus en förordning om att hela världen skulle skattskrivas. 2. Det var den första skattskrivningen, och den hölls när Quirinius var ståthållare i Syrien. 3. Alla gick då för att skattskriva sig, var och en till sin stad. 4. Och Josef, som genom sin härkomst hörde till Davids hus, begav sig från Nasaret i Galileen upp till Judeen, till Davids stad Betlehem, 5. för att skattskriva sig tillsammans med Maria, sin trolovade, som väntade sitt barn. 6. Medan de befann sig där var tiden inne för henne att föda, 7. och hon födde sin son, den förstfödde. Hon lindade honom och lade honom i en krubba, eftersom det inte fanns plats för dem inne i härbärget. 8. I samma trakt låg några herdar ute och vaktade sin hjord om natten. 9. Då stod Herrens ängel framför dem och Herrens härlighet lyste omkring dem, och de greps av stor förfäran. 10. Men ängeln sade till dem: »Var inte rädda. Jag bär bud till er om en stor glädje, en glädje för hela folket. 11. I dag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren. 12. Och detta är tecknet för er: ni skall finna ett nyfött barn som är lindat och ligger i en krubba.« 13. Och plötsligt var där tillsammans med ängeln en stor himmelsk här som prisade Gud: 14. »Ära i höjden åt Gud och på jorden fred åt dem han har utvalt.« 15. När änglarna hade farit ifrån dem upp till himlen sade herdarna till varandra: »Låt oss gå in till Betlehem och se det som har hänt och som Herren har låtit oss veta.« 16. De skyndade i väg och fann Maria och Josef och det nyfödda barnet som låg i krubban. 17. När de hade sett det berättade de vad som hade sagts till dem om detta barn. 18. Alla som hörde det häpnade över vad herdarna sade. 19. Maria tog allt detta till sitt hjärta och begrundade det. 20. Och herdarna vände tillbaka och prisade och lovade Gud för vad de hade fått höra och se: allt var så som det hade sagts dem.
(Luk.2:1-20)
”Dagen är kommen”, som vi sjöng i första psalmen. Den heliga juldagen. Vi firar festen därför att frälsaren är född. Julens budskap är ju fyllt av hopp och ljus, det är en budskap, som änglarna har förkunnat.
Julevangeliet av Lukas berättar om julnatten utifrån Marias perspektiv. För Maria och Josef det var dags för att vila lite efter lång resan till Betlehem. Alla värdshus fullt, tills de äntligen hittade ett ställe för natten. I stall, tillsammans med djur. Dom hade kanske inte sovit hela natten. Mycket hade hänt under natten, det heliga och det övernaturliga. Vad tänkte Maria, när hon tittade sovande barnet i krubban?
Ängel sade, att barnet som har född är en frälsare. Profetens ord var fyllt, ljus i mörkret, en stor glädje för hela folket. Men vem var dom, som träffade nyfödda frälsaren först? De första var djuren i stallet, sen herdarna, vanliga arbetare. Lukas, I sitt evangelium lyftar fram, att rangordning i Guds rike är annorlunda och det synas också i julberättelsen. Den minst är störst, den fattigast är rikast.
Den här liten historia som jag kommer att läsa, såg jag i facebook sidan av min kompis. Det var vackraste julsången i kyrkan, och hon var där med sin dotter, och prästen läste där också julevangeliet. På samma kväll, hade flickan skrivit sin egen julberättelse. Det läser så här, och det är en fri översättning..
Det var en gång en man och en kvinna. Ni såg en ängel. ”WOW” sade mannen. ”Du kommer att ha ett barn.” Sade ängeln. ”OJ!” sade kvinnan. ”Är det en flicka eller en pojke?” Frågade kvinnan från ängeln. ”Det är en pojke” svarade ängel, ”Och hans namn kommer att vara Jesus”. Okej, då! Slut.
Den här roliga historien är som en sammanfattning av julevangeliet. Och jag tycker att det berättar någonting väsentlig om Maria, och hennes attityd, att hur hon tog emot uppgiften från Gud. Bibeln berättar inte så mycket om Maria, vad tänkte hon, och vad kännde hon. Hur var vardagslivet med Josef och Jesus barnet. Maria var en ung, modig kvinna. Hon litade på Gud, fast den uppgift att vara mamma för blivande frälsare.
I slutet av dagens evangelium berättas att ”Maria tog allt detta till sitt hjärta och begrundade det.” okej, då! Bli det vara så, tänkte Maria.
Kommentit
Lähetä kommentti