Saarna Rovaniemen kirkossa 20.1.2019

Room. 12: 6–16

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
    Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
    Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Päivän evankeliumissa on siirrytty Jeesuksen julkisen toiminnan alkuaikoihin. Tunnettu kertomus Kaanaan häistä, veden muuttaminen viiniksi on Jeesuksen ensimmäinen julkinen ihmeteko, joka on jäänyt ihmisten mielissä elämään vahvasti. Jos kysyisi satunnaisilta ohikulkijoilta, minkä Jeesuksen ihmeteon hän muistaa, veikkaisin, että aika moni muistaa juuri tämän. Tutusta kertomuksesta on ammennettu aikojen saatossa myös paljon huumoria. Kertomuksessa ollaan läsnä iloisessa häähumussa, mutta tunnelma on vaarassa lässähtää, kun viini meinaa loppua kesken. Hääjuhla on vertaus Jumalan valtakunnan iankaikkisesta ilojuhlasta. Viini on myös sinänsä vahva Raamatullinen vertauskuva, myöhemmin Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen tosi viinipuu, te olette oksat”.

Tänään haluan kuitenkin palata tuohon erityisen puhuttelevaan uuden testamentin epistolatekstiin, Roomalaiskirjeen jakeisiin, jotka oikeastaan täydentävät samaa ajatusta. Juuri katkelman edellisessä jakeessa Paavali on opettanut, kuinka me olemme yksi ruumis Kristuksessa, jossa on monta jäsentä.

Paavali opettaa meille erilaisista armolahjoista. Jouluksi kun ostin tällaisen (hiuspanta jossa on lahjapaketti, laita päähän), niin moni kysyi että mitä ihmettä minulla on oikein päässä?? Lahjapakettihan se siinä! Jouluna tai muina erityisinä merkkipäivinä moni meistä muistaa ystäviään ja läheisiään isommilla tai pienemmillä lahjoilla. Jumalan antamat lahjat kuuluvat kuitenkin jokapäiväiseen elämäämme, ei ainoastaan merkkipäiviin. Päivän kaikki Raamatuntekstit muistuttavat meitä Jumalan suurista teoista, ihmeistä ja hyvistä lahjoista. Hyvät asiat elämässämme ovat lahjaa Jumalalta. Niistä saa ja täytyykin iloita, mutta meidän tehtävämme on myös jakaa niitä. Usko ei ole vain henkilökohtainen suhde Jumalaan, vaan myös suhde lähimmäisiin.

Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Jokainen meistä on hyvä jossakin. Usein vaikkapa uutta työpaikkaa haettaessa kysytään, osaatko olla tiimipelaaja? Tiimityössä ihmisten erilaiset lahjat voivat tulla esiin, ja yhdessä ihmiset voivat olla vahvempia. Kukaan ei ole se heikoin lenkki, vaan voimme löytää toisistamme ne parhaat puolet. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Voimme oppia tukemaan toinen toisiamme ja oppimaan toisiltamme, niin, ettei kenenkään tarvitse olla kaikkien alojen erityisasiantuntija. Myös aivan viimeisessä jakeessa sanotaan: Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Joka vuosi kristityt eri puolilla maailmaa kokoontuvat ekumeenisella rukousviikolla rukoilemaan kristittyjen ykseyden kasvamisen puolesta, maailmassa, jossa korruptio, ahneus ja epäoikeudenmukaisuus synnyttävät eriarvoisuutta ja erottavat ihmisiä toisistaan. Yhteisessä rukouksessa on kuitenkin voimaa. Tämän vuoden teemana on rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Vaikka meidät on yhdessä kutsuttu todistukseen oikeudenmukaisuuden puolesta ja Jumalan armon välikappaleiksi maailmassa, olemme kuitenkin yksittäisinä kristittyinä ja yhteisöinä usein osallisia epäoikeudenmukaisuuteen. Roomalaiskirjeen kehotukset tuntuvat kyllä loogisilta ja ymmärrettäviltä, mutta ne eivät ole helppoja. Sanotaan; vihatkaa pahaa, pysykää hyvässä kiinni.. mutta kuitenkin, siunatkaa, älkää kirotko.

Aivan erityisesti tekstissä minua puhutteli kehotus: ”iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa”. Tähän tiivistyy jotakin hyvin olennaista kirkon syvimmästä olemuksesta. Kirkon työssä saamme olla mukana monissa elämän juhlahetkissä, kuten kastejuhlissa ja häissä, joissa perhe ja ystävät iloitsevat. Yhtä vaikuttavaa on silti olla mukana myös surun hetkissä, kuten hautajaisissa tai elämän kriiseissä, jotka voivat koskettaa myös suurta joukkoa ihmisiä. Itse näen, että juuri tässä, elämän iloissa ja suruissa ihmisen rinnalla on kirkon tärkein tehtävä. Tähän meitä kristittyinä kutsutaan, yhteyteen toistemme kanssa. Kun on iloinnut jonkun toisen onnistumisista ja surrut toisen surua, voi ehkä paremmin ymmärtää hänen muitakin ajatuksiaan.

Yksi ekumeenisen rukousviikon rukouksista kuuluu näin:

Myötätuntoinen Jumala, me kiitämme sinua ylenpalttisista lahjoistasi. Anna meidän armossasi ottaa vastaan kaikki siunauksesi yksinkertaisuudessa ja nöyrässä kiitollisuudessa. Tee meistä tyytyväisiä ja valmiita jakamaan toisten tarvitsevien kanssa niin, että kaikki voivat kokea ykseyttä sinusta virtaavassa rakkaudessa, meidän Kolmiyhteinen Jumalamme, joka elät ja hallitset nyt ja ikuisesti. Aamen.

Lauletaan virsi 514

1.

Anna meille rauhasi,
Herra, tänäänkin.
Älä hylkää kansaasi
koskaan vaaroihin.
Sillä vain sinä voit,
sillä vain sinä voit
elämämme varjella,
Herra, tänäänkin.

2.
Anna meille vapaus,
Herra, tänäänkin.
Anna meille luottamus
sinun voimaasi.
Sillä vain sinä voit,
sillä vain sinä voit
rohkeuden lahjoittaa,
Herra, tänäänkin.

3.
Anna meille iloa,
Herra, tänäänkin
elämämme lahjoista
pienimmistäkin.
Sillä vain sinä voit,
sillä vain sinä voit
elämämme uudistaa,
Herra, tänäänkin.