Saarna Rovaniemen kirkossa 16.9.2018

Joh. 5: 19-21

Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”

Päivän Raamatun tekstit puhuvat siitä, miten Jeesus antaa elämän. Tätä pyhäpäivää onkin kutsuttu myös pieneksi pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Ja täällä me olemme tänään koolla, ”elämän lähteen” äärellä, joka silmiemme edessä avautuu.

Freskossa voi nähdä kuvauksen Jeesuksen toisesta tulemisesta aikojen lopulla. Siinä on vahvaa kahtia jakautumista ja jännitettä henkilöhahmojen välillä. Kirkko ja fresko ovat valmistuneet sodan jälkeen jälleenrakennusaikana. Freskon  kuva-aiheissa voi nähdä viitteitä paikallisesta historiasta ja tuon ajan hengellisestä ilmapiiristä, sekä taiteilijan omasta hengellisestä viitekehyksestä. Sen sanomassa voi nähdä kuitenkin myös tulkinnan, joka heijastuu meidän omaan elämäämme ja aikaamme.

Taiteilijan oman kuvauksen mukaan: ”Se on siis läpileikkaus jokaisesta ihmissydämestä, jonka toisella puolella on sovitetun ryövärin halu joutua yhteyteen Jumalaan ja hän suunnitelmaansa, ja toisella puolella sovittamattoman ryövärin kielteisyys siihen, keskellä seisoo Kristus itse sovituksen hintana, voiman välittäjänä ja ylläpitäjänä. Hän kuvastuu elämän lähteeseen, omaantuntoomme, johon rehellisyyden puhdas valo ja epäitsekkyyden rakkaudellisuus meissä heijastuu. Tämä kaikki on sommiteltu Lapin ympäristöön, koska Rovaniemen kirkko on oleva sen hengen sydämenä.”

 

Mitä me voimme nähdä, kun katsomme kuvaa Jeesuksesta ja ihmisistä elämän lähteen äärellä? Jeesuksella oli valta parantaa sairaita ja herättää jopa kuolleita, esim. evankeliumin lopussa kerrotaan Lasaruksen herättämisestä. Aikaisemmin samassa luvussa taas kerrotaan, miten Jeesus on parantanut sairaita sapattina. Johanneksen evankeliumissa käsitellään paljon Jeesuksen jumalallista olemusta ja hänen valtuuksiaan. Tässä kohdassa korostuu evankelista teologia. Jeesus on Jumalan poika, jonka Isä on lähettänyt maailmaan. Poika edustaa isää ja toimii hänen antamin valtuuksin. “Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” Hieman myöhemmin  samassa luvussa Jeesus myös sanoo: "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän.

 

 Me voimme siis saada uuden elämän jo tässä ajassa. Päivän evankeliumi avaa näkökulman elämän antamiseen niille, jotka ovat hengellisesti kuolleita, vaikka elävätkin. Uudessa testamentissa on paljon kertomuksia siitä, miten Jeesus kohtaa ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Siellä on heitä, joiden elämä sairauden vuoksi on eristettyä, yksinäistä ja toivotonta, heitä, jotka yrittävät elää rahasta ja tavarasta, sekä heitä, jotka ovat viisaita ja oppineita, mutta eivät ole löytäneet siitä elämää. Myös freskossa voimme nähdä ihmisiä, joiden elämä on suistunut raiteiltaan tavalla tai toisella. Näemme maassa makaavan sammuneen miehen, joka voi olla symboli erilaisista riippuvuuksista jotka meitä sitovat. On ihmisjoukko, joka yrittää selvitellä välejään väkivallan keinoin. On pariskunta, jotka kantavat käsissään tyhjiä säkkejä, se on vertauskuva kiintymisestä liiaksi maallisiin aarteisiin, jotka eivät ole pysyviä. Sitten on aivan tavallista ja turvallista elämää viettäviä ihmisiä, niin Jeesuksen aikana kuin nykyäänkin, joiden silmät Jeesus saa avautumaan uudella tavalla.

 

Jeesus voi avartaa meidän näköalojamme, ja auttaa meitä muistamaan, ettemme voi elää ainoastaan itseämme varten.  Elämän lähde on siis vertauskuva ihmisen omatunnosta, johon Kristus kuvastuu. ”Mitä isä tekee, sitä tekee myös poika”. Poika on samaa olemusta kuin Isä. Jos haluaa tietää millainen Jumala on, kannattaa tarkastella sitä, mitä Jeesus tekee, hänen sanojaan, opetuksiaan ja suhtautumistaan muihin ihmisiin. Osaammeko nähdä Kristuksen heijastuksen toisissa ihmisissä?  Lauloimme päivän virren (961) ensimmäisessä säkeistössä näin:

Laulan, koska herätit
minut kuolemasta,
arkaan aamuhämärään
yöstä ankarasta.
Laulan, koska tielle toit
kadoksissa olleen,
tyhjän merta soutaneen
autoit rannikolleen. 

Tällaista ihmisen sisäistä maailmaa voisi kuvata hyvin myös alttarifreskon oikealla puolella oleva, epäröivän näköinen nainen. Hän on kääntänyt kasvonsa lähteelle, mutta hänen vartalonsa asento on suuntautunut  kohti repivää ja riitelevää ihmisjoukkoa.  Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Niin kuin yhteisessä ripissäkin totesimme, emme ole kuitenkaan aina osanneet seurata tietä, etsiä totuutta, pysyä elämässä kiinni. Silti meillä on aina mahdollisuus palata elämän lähteelle, arkana, eksyneenä ja kadoksissa olleenakin, ja kääntyä Jumalan puoleen. Tänäänkin  meitä kutsutaan elämän lähteelle, kääntymään Jeesuksen puoleen. Niin että näkisimme ja ymmärtäisimme todellisen elämän antajan.