Saarna konfirmaatiomessussa Korkalovaaran kappelissa 1.7.2018

Mark. 3: 13-19

Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

Tänään olemme saaneet yhdessä kokoontua viettämään erityistä juhlapäivää. Yhteinen rippikoulutaipaleemme on tullut pian päätökseensä. Saamme lausua yhdessä uskontunnustuksen, siunata nämä nuoret matkaan tästä eteenpäin ja polvistua yhdessä ehtoollispöytään. Koko rippikoulumatkan ja leiriviikon aikana olemme saaneet tutustua toisiimme, ihmetellä yhdessä maailman menoa ja oppia paljon uutta ehkä myös itsestämme ja toisistamme.

Vietämme tänään kirkkovuodessa Apostolien päivää. Apostolit olivat ne 12 miestä, jotka Jeesus otti opetuslapsikseen ja lähimmiksi seuraajikseen. Opetuslapsia ja muita Jeesuksen kanssa läheisissä väleissä olleita ihmisiä oli vielä paljon enemmänkin, mutta Raamattu kertoo eniten näistä kahdestatoista, joille Jeesus antoi kaste- ja lähetyskäskyssä aivan erityisen apostolin tehtävän. Sana ”apostoli” tulee kreikan kielen sanasta ”apostolos” , joka tarkoittaa lähettiä tai lähettilästä. Jeesus siis lähetti heidät matkaan viemään ilosanomaa Jeesuksesta eri puolille maailmaa.

Tarkastellaanpa hetki muutamaa näistä miehistä, jotka Jeesus lähetti saarnaamaan Jumalan rakkaudesta ja kohtaamaan ihmisiä. Mitä me oikein Raamatun ja perimätiedon valossa tiedämme näistä kahdestatoista? Jeesus kutsui seuraansa joukon hyvin erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi Simon, jolle Jeesus antoi nimeksi Pietari, joka merkitsee kalliota. Pietari oli rohkea, mutta ehkä myös hieman äkkipikainen ja ailahteleva. Pietari tunnustaa Jeesuksen messiaaksi, mutta myös hädässään kolmesti kieltää hänet. Sitten olivat Sebedeuksen pojat, veljekset, joita Jeesus nimitti ukkosenjylinän pojiksi. Ehkä ukkosenjylinä kuvasti veljesten palavaa intoa, jopa yli-innokkuutta tehtävää kohtaan. He halusivat olla lähempänä Jeesusta kuin muut opetuslapset ja varmistaa paikkansa myös taivasten valtakunnassa. Matteus taas oli publikaani eli vihattu tullimies joka huijasi rahaa myös omaan taskuunsa, sekä Simon, joka taas oli kansalaisaktivisti joka vastusti publikaaneja äänekkäästi. Jeesus siis yhdisti jopa kaksi vihamiestä samaan joukkoon. Joukossa oli myös Tuomas, jonka tunnemme hänen epäilyksiltään, vaikka omat heikot hetkensä oli kaikilla muillakin opetuslapsilla. Joukossa oli jopa kavaltaja Juudas. Vaikeasta osastaan huolimatta hänelläkin oli paikkansa Jumalan suunnitelmassa. Jeesuksen seuraajat eivät koskaan ole pelkkää kasvotonta massaa tai anonyymejä hahmoja, vaan jokaisen heistä Jeesus kutsui nimeltä. Tämä on tärkeää muistaa etenkin silloin, kun meidät valtaa kiusaus niputtaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Vaikka voidaankin puhua suomalaisista tai ulkomaalaisista, kristityistä tai muslimeista, rikkaista tai köyhistä, emme saa unohtaa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on nimi. Tiedämme myös sen, että Jeesus kutsui seuraajikseen ihmisiä, jotka eivät olleet millään tavalla täydellisiä. He olivat tavallisia ihmisiä, inhimillisiä ja myös erehtyväisiä. Ensimmäiset apostolit valittiin ilman minkäänlaista pohjakoulutusta. Ei kysytty tutkintoja, tai todistuksia, ei järjestetty soveltuvuustestejä, ei kyselty vuorovaikutustaitojen perään, eikä mitattu sosiaalisia kykyjä. Monet Jeesuksen opetuslapset tavallisissa työläisammateissa, eivät suinkaan puhelahjoistaan, opetus- tai esiintymistaidoistaan tunnettuja. Osa heistä oli kalastajia, heille Jeesus sanoi: ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia”.

Apostolit eivät olleet täydellisiä, tai edes parempia kuin muut ihmiset. Jeesus tiesi heidän heikkoutensa, mutta valitsi heidät siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Yksi kielsi, toinen kavalsi, kolmas epäili. Toiset kinastelivat omasta asemastaan. Ja kaikki opetuslapset lähtivät karkuun juuri sillä hetkellä, kun Jeesus olisi tarvinnut heitä kaikista eniten. Kaksitoista opetuslasta olivat tavallisia miehiä, joita Jumala käytti erikoisella tavalla. Evankeliumit kertovat meille näiden kahdentoista Jeesuksen Kristuksen seuraajan jatkuvista epäonnistumisista, vaikeuksista ja epäilyistä. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus kuitenkin lupasi opetuslapsilleen voimaksi Pyhän Hengen. Sen avulla opetuslapset saivat voimaa ja rohkeutta toimia tehtävässään, vaikka se oli välillä vaikeaa, he kokivat pelkoa ja vainoakin, eikä heidän työtään arvostettu. He olivat perusta uudelle taivaalliselle valtakunnalle, mutta apostoleista ei kuitenkaan tullutkaan hallitsijoita maan päällä. He pysyivät köyhinä lähetystyön tekijöinä, jotka kiersivät ympäri sen ajan tunnettua maailmaa. Jokainen heistä teki tärkeää työtä, jolla on vaikutuksensa vielä nykypäivänäkin.

 Apostolien todistus on tähän päivään mennessä kiirinyt lähes kaikkeen maailmaan, ja se on löydettävissä Raamatun sivuilta. Ilman heitä ei kristinuskon sanoma olisi saavuttanut meitäkään.  Samalla tavoin kuin nuo perin tavalliset miehet, olemme mekin ilosanoman kuultuamme kutsuttuja todistamaan Jumalan valtakunnasta. Jo kasteessa meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesusta. Siitä muistutuksena meilläkin on alttaripöydällä tuo pieni kastepuu, jonka lehdillä on jokaisen oma nimi. Teidätkin, Sara, Reetta, Leevi, Pietari, Aleksi, Valtteri, Asa, Mea, Veeti, Ronja, Oona, Oskari, Nea, Iiro, Seela, Ira, Pekka , Sanni, Jaakko, Mikael, Manu, Kiia, Saana ja Arttu on kutsuttu Jeesuksen opetuslapseksi. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minut”.

Apostolien tavoin mekin voimme tutustua Vapahtajaamme paremmin, kun vietämme aikaa hänen kanssaan, kulkea Jeesuksen seurassa. Jeesuksen seurassa kulkeminen on juuri kristinuskon ytimessä olemista. Yksi tapa viettää aikaa Jumalan kanssa on rukous. Rippikouluviikon aikana puhuimme paljon erilaisista tavoista rukoilla, ja siitä miten Jumala kuulee kaikki rukoukset. Ja Jeesuksen nimeltä kutsumien seuraajien tulee yhä uudestaan lähteä liikkeelle, kohdata tämän maailman haasteet, sekä puhua ja toimia niin, että Jumalan hyvyys ja rakkaus saisivat heidän kauttaan vaikuttaa. Juuri tämä on se tehtävä, jonka Herramme antoi lähimmille opetuslapsilleen ja myös meille, tämän ajan kristityille.

Hyvät nuoret. Otatte pian vastaan kolmiyhteisen Jumalan siunauksen. Matkallanne saatte luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Pyhä Henki on kasteessa alkanut teissä hyvän työn, ja rohkaisee teitä elämään Kristuksen seuraajina. Jumala on antanut seurakunnalleen pyhän

sanansa, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Tästä lähtien saatte osallistua

itsenäisesti ehtoolliselle. Saatte myös oikeuden kummin tehtävään. Seurakunta yhdessä rukoilee teidän puolestanne ja lähettää teidät kulkemaan elämän tietä.

Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset. Nuoret tarvitsevat myös ihmisiä,

jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän

tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa. Jumala olkoon myös teidän tukenanne tässä tehtävässä.