Saarna Gospel-messussa 23.5.2018

1. Kor. 12: 12-13, 20-31

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

    Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.

    Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.

    Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta?

    Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!

Erilaisina merkkipäivinä, kuten syntymäpäivinä tai jouluna, meillä on tapana antaa toinen toisillemme erilaisia lahjoja. Onko täällä joku, jolla on peräti tänään syntymäpäivä? Tai ollut ihan viime aikoine tai tulee olemaan tässä kuussa? (Jos on, onneksi olkoon! Tästä tulikin mieleeni, Tarja! Sinulla on juuri ollut syntymäpäivä, joten toin sinulle pienen lahjan. Ole hyvä!)  Viime sunnuntaina, helluntaina, juhlimme myös koko kirkon syntymäpäivää, joka on joulun ja pääsiäisen ohella yksi kirkkovuoden suurimmista juhlapyhistä. Yhtä juhlaa siis!

Koko 1.Korinttolaiskirjeen 12. Luku käsittelee Pyhän Hengen lahjoja. Helluntaina myös kirkko, siis kaikki me, saimme suuren lahjan: Pyhän Hengen, jonka Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen. Tuota lahjaa eivät saaneet vain ne, jotka olivat sinä päivänä läsnä, vaan kaikki kristityt eri puolilla maailmaa. Pyhällä Hengellä on uutta luova ja uskoa herättävä voima. Pyhän Hengen työ eri rajoittunut Jerusalemiin, vaan levisi kaikkialle maailmaan.

Niin kuin päivän rukouksessa sanottiin, elämän kaikki hyvät lahjat tulevat Jumalalta. Näitä lahjoja ovat luomakunta, toiset ihmiset, monet asiat, jotka tuottavat meille iloa. Vietämme tänään gospel-messua. Yksi hyvin suuri ja tärkeä lahja on musiikin lahja. Myös sitä voi toteuttaa hyvin monella tavalla. Osa täällä soittaa jotakin soitinta, meistä jokainen voi yhtyä mukaan laulamaan kukin omalla äänellään, joku meistä voi olla hyvä tanssimaan musiikin tahtiin, tai sitten voimme vain kuunnella ja elää musiikin mukana, antaa musiikin virrata sisimpäämme ja herätellä meissä uusia ajatuksia.

Hyvin usein vertaamme itseämme ja omia suorituksiamme ja saavutuksiamme toisiin. Aivan turhaan. Unohdamme usein sen, mikä meissä itsessämme on hyvää. Pyhän Henki itse on lahja, mutta hengen vaikutuksesta voimme saada erilaisia armolahjoja, sen mukaan, miten henki parhaaksi näkee. Me ihmiset olemme hyviä erilaisissa asioissa. Myös asia, joka tuntuu itsestä hyvin vähäpätöiseltä, voi olla mittaamattoman arvokas. . Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jumalan valtakunnan todellisuus on toisenlainen, suuren täytyy tulla pienemmäksi, vähempiarvoisella on suurempi kunnia, viimeiset tulevat ensimmäisenä. Emme voi itse vaikuttaa siihen, minkälaisia armolahjoja meille annetaan, mutta armolahjat annetaan meille siunaukseksi ja yhteiseksi hyväksi. Ne ovat osoitus Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.

Pyhän hengen tehtävänä on luoda ihmisten välille yhteyttä,  niin että voisimme olla niin kuin ruumiinjäseniä yhdessä ruumiissa, oksia samassa puussa, osa samaa perhettä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi olla samanlaisia, tai ajatella asioista samalla tavalla. Samassa perheessäkin voi olla hyvin erilaisia perheenjäseniä, silti useimmiten perheenjäsenet tukevat ja puolustavat toinen toisiaan. Myös armolahja on erilaisia, mutta niiden tehtävä on olla rakentamassa seurakuntaa ja yhteistä hyvää. . Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Toisen lahja ei ole itseltä pois. Seurakunta ei ole vain täydellisten ihmisten yhteisö… eihän sellaisia olekaan, vaan meitä kaikkia tarvitaan tässä kirkossa, jokaista omalla paikallamme. Kirkon tehtävä ei ole erotella jäseniään vaan pitää ne yhdessä.