Saarna Rovaniemen kirkossa, kynttilänpäivä ja yhteisvastuukeräyksen avaus, 4.2.2018

Joh. 1: 14-18

       Sana tuli lihaksi
       ja asui meidän keskellämme.
       Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
       kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
       Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
    Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”
      Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
       armoa armon lisäksi.
       Lain välitti Mooses,
     armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
       Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
       Ainoa Poika, joka itse on Jumala
       ja joka aina on Isän vierellä,
        on opettanut meidät tuntemaan hänet.

Päivän evankeliumi on osa Johanneksen evankeliumin johdantona toimivaa alkuhymniä. Näitä hymnejä on jo ensimmäisten kristittyjen keskuudessa laulettu vuorolauluna psalmien tapaan. Tämä Johanneksen evankeliumin alkuhymni oli yksi varhaisen seurakunnan uskontunnustus. Koko evankeliumi alkaa sanoilla: ”Alussa oli Sana”.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Asumiseen viittaava alkutekstin kreikankielinen sana tarkoittaa konkreettisesti teltan pystyttämistä. Tämä vie ajatukset Vanhan Testamentin ilmestysmajaan, ensimmäiseen temppeliin joka pystytettiin erämaahan. Sanan äänneasu on myös lähellä heprean kielen Jumalan läsnäoloa tarkoittavaa sanaa.  

Sanan tuleminen lihaksi tarkoittaa siis jonkin asian tulemista konkreettisesti, ihmisaistein havaittavaksi. Se ei ole enää suunnitelma, haavekuva tai haamu, vaan jotakin ihan todellista. Vanhan testamentin käsityksen mukaan ”Sana” ei ole vain jotakin, mitä sanotaan, vaan sanaa tai viisautta kuvataan miltei persoonallisena, elävänä ja uutta luovana sanana. Tässä Johanneksen hymnissä tunnustetaan Kristuksen olemassaolo jo aikojen alussa, Jeesus oli mukana jo luomisessa.

Koskaan aikaisemmin kukaan ei ollut voinut nähdä Jumalaa, mutta Jeesuksen kautta Jumala oli tullut ihmisten keskuuteen tavalla, joka teki mahdolliseksi hänet. Jumala siis tuli ihmiseksi, oli lihaa ja verta, ja asui meidän keskellämme. Jumalan lupaukset olivat täyttyneet, enää ei ollut vain profeettojen ennustukset, vaan Jeesus oli tullut maan päälle.

”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan…”. Julistaa Johannes. Johanneksen aikalaiset saattoivat vielä todella olla Jeesuksen silminnäkijöitä. Kristus säteilee kirkkauttaan myös alttarifreskossamme. Häntä ympäröi kauttaaltaan suuri kirkas sädekehä. Saamme katsella sitä joka sunnuntai täällä kirkossa.

Mutta mitä jos se valo loistaakin vain siellä jääkaapissa? Tänä vuonna yhteisvastuukeräyksen kautta pyrimme torjumaan nälkää ja köyhyyttä. #ruokatrendit2018. Miten Sana voisi tulla lihaksi vielä tänäkin päivänä? Arjen keskelle? Leipäjonot kasvavat, mutta hallitus lakkauttaa avustuksia. Hurstin valintaa uhkaa ovien sulkeminen. Siksikin tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen teema on riipaisevan ajankohtainen. Nälkä ja köyhyys ovat hyvin globaaleja ilmiöitä, mutta eivät totisesti ole vieraita meidänkään yhteiskunnassamme.

Meidän ruumiimme tarvitsee ravintoa, se on yksinkertainen, inhimillinen tosiasia, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Sen sijaan ravinto herättää ristiriitaisia tunteita. Se ei jakaudu tasaisesti. Toisaalla yritetään vähentää ruokahävikkiä, toisaalla torjua nälänhätää.

Ruokailutottumuksilla ja erikoisuuksilla jokainen voi tahtoessaan erottua trendikkäästi joukosta ja tuoda esiin omaa persoonaa. Olen maistanut sirkka granolaa, suosin luomu-, ja lähiruokaa, ja viimeisimpänä tammikuun vegaanihaasteessa mukana olleena tiedostan, että elän sen verran etuoikeutetussa asemassa, että on mahdollisuus valita, ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Mahdollisuus valita, mitä syötäisiin, ei ole kaikkien oikeus kotimaassamme eikä muuallakaan maailmassa. Valintojen paljous voi joskus myös aiheuttaa epäterveellistä suhtautumista ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon.

Ehkä voisimme myös syömisemme suhteen ottaa mallia Jeesukselta. Evankeliumeissa kerrotaan monessa kohdassa, miten Jeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa, tai kutsui itsensä milloin kenenkin luokse syömään. Nälissään hän saattoi myös olla kiukkuinen, kuten kirotessaan viikunapuun. Hänelle palvelun ja jakamisen ajatus oli keskeistä. Jeesus muistutti, että ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään vaan se, mikä tulee suusta ulos. Hän ei itse noudattanut juutalaisen perinteen tiukkoja ruokasäädöksiä. Hän siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa, ja ruokaa riitti tuhansille.

Valo ja kirkkaus herättelevät katselemaan ympärillämme tarkemmin, niin kaikkea hyvää, kuin myös sitä, mikä olisi korjattavaa,  ja sellaista mitä emme haluaisi edes nähdä. ”Armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Mutta vatsa tyhjänä saamme harvoin myöskään hengellistä nälkäämme tyydytettyä.

Lähimmäisenrakkauden tekojen kautta Kristuksen valo voi loistaa meissä tänäänkin. Avun antaminen yhteisvastuukeräyksen kautta voi olla yksi tapa jakaa tuota valoa.  Meitä kutsutaan yhteiseen pöytään, lievittämään nälkää, jakamaan omastamme. Meitä kutsutaan kasvattamaan tulevia sukupolvia rauhan rakentajiksi ja toivon tuojiksi. Meitä kutsutaan olemaan valona ja suolana tässä maailmassa. Tänään saamme jopa kahteen kertaan käydä yhteiseen pöytään. Ensin ehtoollisessa, ja messun jälkeen seurakuntasalissa. Kynttilänpäivänä meitä muistutetaan siitä, että myös köyhyyden ja nälän keskellä voimme kutsua häntä maailman valoksi.