Saarna Marrasjärven laavulla kansanlaulukirkossa 25.6.2017
Luuk.
19: 1-10
Jeesus
tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli
Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä
mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon
takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun
nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa
Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on
määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Kuinka moni teistä on joskus
lapsena (tai vähän vanhempanakin) kiivennyt puuhun? Olemme tottuneet
ajattelemaan Sakkeusta hyvin sympaattisena pienenä miehenä, jonka lapsenomainen
innostus ajoi kiipeämään puuhun nähdäkseen Jeesuksen, ja joka iloiten otti
vastaan kutsun väkijoukon kauhistellessa vieressä. Mutta mitä oikeastaan tiedämme
Sakkeuksesta?
Kerrotaan, että hän oli
publikaanien esimies, hyvin rikas. Publikaanit olivat Rooman valtakunnan
palkkalaisia. He suorittivat mm. verojen
keräämistä ja tullimaksujen hoitamista. Veronkanto-oikeuden saattoi vielä
alivuokrata jollekin. Tällaisia alivuokralaisia oli myös juutalainen Sakkeus,
joka työskenteli Jerikon tulliasemalla. Palkkaamalla publikaaneja, Rooman hallitsijat
ulkoistivat verojen keräämisen, mutta samalla se houkutteli monia publikaaneja
väärinkäytöksiin, kun he kiskoivat itselleen tuottoa välistä. Tästä syystä
publikaanit oli ymmärrettävästi inhottu ja halveksittu ihmisryhmä. Sakkeus oli
siis oman aikansa talousrikollinen.
Tämän sunnuntain Raamatun tekstit
puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Sakkeuksen sisimmässä oli herännyt
jotakin. Hän halusi ottaa selvää kuka tuo mies on, mutta tunsi samalla
niskassaan häpeän ja paheksuvat katseet. Koska hän oli myöskin liian lyhyt
nähdäkseen väkijoukon takaa, hän kiipesi puuhun. Se olikin ovela ajatus.
Korkealta puusta saattoi nähdä Jeesuksen aitiopaikalta, mutta olla silti
suojassa lehtien alla. Jeesuksen maine
oli kiirinyt hänen matkatessaan Jerusalemista kohti Jerikoa. Kylästä kylään
kulkiessaan Jeesus oli parantanut sairaita ja opettanut kansaa vertauksin. Sakkeuksen
piti kiivetä puuhun nähdäkseen Jeesuksen, mutta Jeesus näki hänet vaikka hän
oli ylhäällä puussa, tuuheiden lehtien suojassa. Jeesus käski Sakkeuksen
kiireesti alas, takaisin samalle tasolle. Sakkeus totteli heti. Sen sijaan,
että Jeesus julkisesti nuhtelisi Sakkeusta hänen synneistään, hän kutsuu
itsensä illalliselle. Sakkeuksen hämmästys oli suuri, kun Jeesus tunsi hänet ja
kutsui häntä nimeltä.
Luukas kertoo, että puu, johon
Sakkeus kiipesi oli metsäviikunapuu. Viikunapuut olivat tavallisia tuolla
seudulla. Sen hedelmät ovat makeita ja ravitsevia. Siksi viikunapuuta on
käytetty Raamatussa myös vertauskuvana. Eilen, juhannuspäivänä muistelimme
Johannes Kastajaa, tienraivaajaa, joka kulki Jeesuksen edellä ja kutsui kansaa
parannukseen. Johannes julisti: Tehkää
hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella:
'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään
Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Kirves on jo pantu puun juurelle.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
Kohtaaminen Jeesuksen kanssa saa
Sakkeuksen tekemään parannuksen. Jeesuksen ei tarvinnut nuhdella Sakkeusta
julkisesti, sillä sisimmässään Sakkeus tunsi omat tekonsa. Jeesus antoi
Sakkeukselle jotakin, mitä hän ei ole itse tienannut. Sakkeuksen rikkaus ei
tehnyt häntä onnelliseksi, varat olivat vilpillä ansaittuja ja hän oli saanut
osakseen ihmisten halveksunnan. Luukkaan evankeliumin edellisessä luvussa
kerrotaan myös kohtaamisesta toisen rikkaan miehen kanssa. Tuossa yhteydessä
Jeesus totesi yhden tunnetuimmista opetuksistaan; helpompi on kamelin mennä
neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Jeesuksen sanojen
myötä hän ymmärtää olevansa rikkaampi, vaikka lahjoittaisi puolet
omaisuudestaan ja maksaisi korkojen kera takaisin niille, joilta hän on
vilpillisesti kiskonut.
Nimi Sakkeus merkitsee ”puhdasta”,
kaikesta siitä huolimatta, mitä Sakkeus oli tehnyt. Sakkeus puhdistautui
Jeesuksen kohdatessaan. Puhdistautuminen
oli tärkeää, se oli erityisen tärkeää myös ennen ateriaa. Juutalaisessa
kulttuurissa ateriayhteys merkitsi kaikkein syvintä ystävyyttä. Jeesus asettui
vieraaksi Sakkeuksen kotiin. Päivän lukukappaleessa 1.Korinttilaiskirjeessä
Paavali kirjoittaa: Ajatelkaa, veljet,
mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä
viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on
hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on
heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä
maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen
Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Jeesus ei katsonut
ihmisten yhteiskunnallista tai sosiaalista asemaa asettuessaan vieraaksi jonkun
taloon. Hän ei katso sitä myöskään meidän kohdallamme. Jumala valitsi heikot,
hullut, halveksitut ja vähäpätöiset. Tärkeintä on uteliaisuus ja halu kuulla
kutsu. Hyvä hedelmä ei synny omilla ansioilla, tarvitsemme keskeneräisyyttä
voidaksemme kasvaa, tarvitsemme ripauksen hulluutta, uteliaisuutta ja
heittäytymistä.
Kommentit
Lähetä kommentti