Saarna Marrasjärven laavulla kansanlaulukirkossa 25.6.2017

Luuk. 19: 1-10

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
    Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Kuinka moni teistä on joskus lapsena (tai vähän vanhempanakin) kiivennyt puuhun? Olemme tottuneet ajattelemaan Sakkeusta hyvin sympaattisena pienenä miehenä, jonka lapsenomainen innostus ajoi kiipeämään puuhun nähdäkseen Jeesuksen, ja joka iloiten otti vastaan kutsun väkijoukon kauhistellessa vieressä. Mutta mitä oikeastaan tiedämme Sakkeuksesta?

Kerrotaan, että hän oli publikaanien esimies, hyvin rikas. Publikaanit olivat Rooman valtakunnan palkkalaisia.  He suorittivat mm. verojen keräämistä ja tullimaksujen hoitamista. Veronkanto-oikeuden saattoi vielä alivuokrata jollekin. Tällaisia alivuokralaisia oli myös juutalainen Sakkeus, joka työskenteli Jerikon tulliasemalla. Palkkaamalla publikaaneja, Rooman hallitsijat ulkoistivat verojen keräämisen, mutta samalla se houkutteli monia publikaaneja väärinkäytöksiin, kun he kiskoivat itselleen tuottoa välistä. Tästä syystä publikaanit oli ymmärrettävästi inhottu ja halveksittu ihmisryhmä. Sakkeus oli siis oman aikansa talousrikollinen.

Tämän sunnuntain Raamatun tekstit puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Sakkeuksen sisimmässä oli herännyt jotakin. Hän halusi ottaa selvää kuka tuo mies on, mutta tunsi samalla niskassaan häpeän ja paheksuvat katseet. Koska hän oli myöskin liian lyhyt nähdäkseen väkijoukon takaa, hän kiipesi puuhun. Se olikin ovela ajatus. Korkealta puusta saattoi nähdä Jeesuksen aitiopaikalta, mutta olla silti suojassa lehtien alla.  Jeesuksen maine oli kiirinyt hänen matkatessaan Jerusalemista kohti Jerikoa. Kylästä kylään kulkiessaan Jeesus oli parantanut sairaita ja opettanut kansaa vertauksin. Sakkeuksen piti kiivetä puuhun nähdäkseen Jeesuksen, mutta Jeesus näki hänet vaikka hän oli ylhäällä puussa, tuuheiden lehtien suojassa. Jeesus käski Sakkeuksen kiireesti alas, takaisin samalle tasolle. Sakkeus totteli heti. Sen sijaan, että Jeesus julkisesti nuhtelisi Sakkeusta hänen synneistään, hän kutsuu itsensä illalliselle. Sakkeuksen hämmästys oli suuri, kun Jeesus tunsi hänet ja kutsui häntä nimeltä.

Luukas kertoo, että puu, johon Sakkeus kiipesi oli metsäviikunapuu. Viikunapuut olivat tavallisia tuolla seudulla. Sen hedelmät ovat makeita ja ravitsevia. Siksi viikunapuuta on käytetty Raamatussa myös vertauskuvana. Eilen, juhannuspäivänä muistelimme Johannes Kastajaa, tienraivaajaa, joka kulki Jeesuksen edellä ja kutsui kansaa parannukseen. Johannes julisti: Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.

Kohtaaminen Jeesuksen kanssa saa Sakkeuksen tekemään parannuksen. Jeesuksen ei tarvinnut nuhdella Sakkeusta julkisesti, sillä sisimmässään Sakkeus tunsi omat tekonsa. Jeesus antoi Sakkeukselle jotakin, mitä hän ei ole itse tienannut. Sakkeuksen rikkaus ei tehnyt häntä onnelliseksi, varat olivat vilpillä ansaittuja ja hän oli saanut osakseen ihmisten halveksunnan. Luukkaan evankeliumin edellisessä luvussa kerrotaan myös kohtaamisesta toisen rikkaan miehen kanssa. Tuossa yhteydessä Jeesus totesi yhden tunnetuimmista opetuksistaan; helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Jeesuksen sanojen myötä hän ymmärtää olevansa rikkaampi, vaikka lahjoittaisi puolet omaisuudestaan ja maksaisi korkojen kera takaisin niille, joilta hän on vilpillisesti kiskonut.

Nimi Sakkeus merkitsee ”puhdasta”, kaikesta siitä huolimatta, mitä Sakkeus oli tehnyt. Sakkeus puhdistautui Jeesuksen kohdatessaan. Puhdistautuminen  oli tärkeää, se oli erityisen tärkeää myös ennen ateriaa. Juutalaisessa kulttuurissa ateriayhteys merkitsi kaikkein syvintä ystävyyttä. Jeesus asettui vieraaksi Sakkeuksen kotiin. Päivän lukukappaleessa 1.Korinttilaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Jeesus ei katsonut ihmisten yhteiskunnallista tai sosiaalista asemaa asettuessaan vieraaksi jonkun taloon. Hän ei katso sitä myöskään meidän kohdallamme. Jumala valitsi heikot, hullut, halveksitut ja vähäpätöiset. Tärkeintä on uteliaisuus ja halu kuulla kutsu. Hyvä hedelmä ei synny omilla ansioilla, tarvitsemme keskeneräisyyttä voidaksemme kasvaa, tarvitsemme ripauksen hulluutta, uteliaisuutta ja heittäytymistä.