Saarna Korkalovaaran kappelissa 13.12.2015

Matt. 11: 2-10

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

      spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

      kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

      Autuas se, joka ei minua torju.”

    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:

    - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

    hän raivaa sinulle tien.”

Samalla, kun kiihtyvällä tahdilla valmistaudumme joulun viettoon, pyörimme ja hyörimme kauppakeskuksissa ja stressaamme olemmeko tilanneet joulukinkut ajoissa ja onko juhlapöydässä sitten varmasti sen seitsemää sorttia, elämme kirkkovuodessa syvintä ja hiljaisinta paastonaikaa. Adventtiaika valmistaa meitä jouluun ja Jeesuksen syntymään, mutta eri tavalla kuin muut joulukiireet.  

Myös Johannes Kastaja valmisti tietä Jeesukselle. Ihmiset epäilivät hänen jopa olevan luvattu Messias. Mutta Matteuksen evankeliumin alussa Johannes sanoo heille: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."

Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä, ja siksi häntä kutsutaan ”tienraivaajaksi”. Tämän vuoksi 3:nnen adventin tekstissä puhutaan juuri hänestä. Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit. Jumalan pelastushistoriassa Johanneksen tehtävä oli toimia juhlan valmistajana. Jeesus taas oli vanhan testamentin profetioiden lupausten täyttymys. Jouluennustus Jesajan kirjassa alkaa sanoin: ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon, niille jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus…” ja Jeesus tulee meidän keskellemme yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa pyhäpäivän latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.

Johannes oli kiivas ja kummallinen hyypiö. Varmaankin melko provosoiva tyyppi joka ärsytti vallanpitäjiä. Hän pukeutui kamelinkarvaiseen vaatteeseen, ja ravinnokseen hän söi heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Siinä mielessä siis varsin trendikästä! Tänä vuonna on keskusteltu siitä, olisiko hyönteisten käyttäminen ravinnoksi ratkaisu maailman ruokakriisiin. Ehkä meidän pitäisi siis ottaa oppia Johannes Kastajasta myös muissa asioissa!

 Johannes Kastajalla julisti Jumalan valtakunnan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta, mutta Jeesuksen työssä ja elämässä ne tulivat todeksi. ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” Nämä terveisethän Jeesus lähetti Johanneksen opetuslapsille. Sekä Jeesus että Johannes joutuivat maksamaan kovan hinnan valtakunnan julistamisesta; heidät tuomittiin kärsimään ja kuolemaan. Heitä syrjittiin ja hyljeksittiin, vallanpitäjät pelkäsivät heitä.

Johannes saarnasi erityisesti sydämen kääntymystä. Kääntymyksen kautta silmät avautuvat näkemään lähimmäisen hädän ja puutteen. Omastaan jakaminen ja vähäosaisten muistaminen onkin keskeinen osa joulua ja siihen valmistautumista näin adventtipaaston aikana. Johannes myös luopui omasta mukavuudestaan äärimmäisyyteen asti. Miten voisimme raivata esteet omasta sydämestämme joulun lapsen tuloa varten? Niin ettemme joulukiireissämme juoksisi sokeana lähimmäistemme ohi. Vaarana on myös langeta tekopyhyyteen, siksi meidän täytyy muistaa Johanneksen ja Jeesuksen esimerkki. He oleskelivat köyhien, syrjittyjen ja hyljeksittyjen kanssa, niiden kanssa joilla ei ollut ketään muuta, niiden kanssa, joita olisi pitänyt viimeiseen saakka välttää heidän sosiaalisen asemansa vuoksi. Siksi he saivat valtaapitävien vihat niskoilleen. Mutta minulle Johannes Kastaja on myös toivon esimerkki. Hän uskoi vahvasti ja jopa jääräpäisesti siihen mitä oli tekemässä, sillä hän tiesi että Jumalan valtakunta voi tulla todeksi.

Jeesuskin julisti: totisesti, Jumalan valtakunta on jo keskellämme. Usein vain emme näe sitä. Siksi tarvitsemme niitä huutavia ääniä erämaassa kun tuntuu ettemme näe tai ymmärrä tai halua nähdä mitä ympärillämme tapahtuu. Tarvitsemme toivon evankeliumia maailmassa joka tuntuu olevan täysin hukassa, ja jota tuntuu hallitsevan pelko. Johannes kulki Jeesuksen edellä. Meille taas tie on jo raivattu, meillä esteet ovat siellä korviemme välissä.