Saarna Meltauksessa ja Sinetässä 6.9.2015

Kiitollisuus

Matt. 11: 25-30

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:

    ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

    Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Tämän pyhän tekstit puhuvat meille kiitollisuudesta. Ympärillämme elää paljon ihmisiä lähellä ja kaukana, joilta puuttuu elämän perus edellytykset ja asiat joita pidämme helposti itsestään selvyyksinä. ”Elämässä tärkeintä on itse elämä.. on hienoo että selviää pelkällä säikähdyksellä… syvää kiitollisuutta tuntien”. Näin kirjoitti eräs tuttava facebook statukseensa eilen selvittyään autokolarista vain peltivaurioilla. Vasta sitten kun menettää tai pelkää menettävänsä jotain, ymmärtää jonkin asian todellisen arvon.

Jokainen meistä tarvitsee turvaa ja pysyvyyttä. Tarvitsemme turvapaikan, jossa saa olla oma itsensä ja saa olla vapaa taakoista. Suomeen saapuu päivittäin ihmisiä, jotka ovat vailla konkreettista turvapaikkaa. Jeesus sanoo meille: ”tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”. Nämä kuormat voivat olla tässä elämässä hyvin moninaisia. Meillä voi olla fyysisiä ja henkisiä painolasteja kannettavana. Monet taistelevat hengestään. On turvattomuutta, rikkinäisyyttä ja uupumista henkisen paineen ja vaatimusten alla. Monet meistä kantavat hiljaisesti sisällään taakkoja joita ei uskalla jakaa kenenkään kanssa. Kun kovat arvot ja asenteet lisääntyvät yhteiskunnassa, meidän tulisi muistaa Jeesuksen sanat. ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.”

”Minä annan teille levon.” Hän sanoo. Tämä evankeliumi on yhä polttavan ajankohtainen. Nämä sanat voivat tarjota virvoituksen ja levon hetken taakkojen keskellä.  Piispa Irja Askola kirjoitti kirjeen hiippakuntansa työntekijöille ja seurakuntalaisille jossa hän viittasi myös tämän sunnuntain evankeliumiin. Kirjeessä hän muistutti Jumalan ydinviestistä ihmisille, joka on ”tervetuloa”. Askola toi myös esille, että ympäröivä todellisuus pakottaa meidät testaamaan tämän toivotuksen avaruutta, laajentamaan kirkon oviaukkoa. ”Tervetuloa”. Näin Jumala haluaa sanoa kaikille särkyneille, vainotuille, uupuneille ja taakkojaan kantaville.

 ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kunpa voisimme toteuttaa tätä Jumalan lupausta ja kohdata toinen toisemme uteliaan ennakkoluulottomasti kuin lapset.  Eilen moni sai kenties kuulla tai lukea uutisista, että myös pääministeri Sipilä on valmis luovuttamaan kotinsa pakolaisperheiden käyttöön. Osa naapureista paheksui. Seurakuntien ja järjestöjen lisäksi monet yksityiset ihmiset ovat halunneet avata kotinsa turvapaikan hakijoille. He ovat voittaneet omat pelkonsa ja uskaltavat kohdata vieraat ennakkoluulottomasti. Huolenpito toisista voi olla todellista rikkautta. Meitä kehotetaan jakamiseen ja toistemme taakkojen kantamiseen, koska se hyvä mitä itse saamme on lähtöisin Jumalasta. ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. -- Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne” Niin kuin myös kuulemamme päivän epistolateksti meitä muistuttaa. Erityinen muistutus on tuo ”kiittäkää kaikesta”. Jeesuskin kiitti isäänsä taivaassa, vaikka hänen tehtävänsä oli raskas ja tie varsin tuskallinen.

Päivän evankeliumi päättyy sanoihin: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Ies ei ole itsessään taakka, vaan väline jolla taakan saa kulkemaan kevyemmin. Ies itsessään on ikään kuin Kristuksen vertauskuva. Kristuskin auttaa meitä kantamaan kuormiamme jotta ne tuntuisivat edes hiukan kevyemmiltä kantaa. Itseäni nämä sanat muistuttavat erityisesti pappisvihkimyksestä. Piispa lausui nuo sanat asettaessaan ensimmäisen kerran stoolan harteilleni. Kuinka käsittämättömällä tavalla nuo sanat ovatkaan saaneet tulla todeksi tämän vuoden aikana ja siitä saan olla myös erityisen kiitollinen. Kiitollinen siitä että minut on kutsuttu tähän tehtävään. Kristittyinä me kaikki olemme kutsuttuja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä ja kantamaan toinen toistemme taakkoja lempeästi ja nöyrästi. Jeesuksen kutsu ei ainoastaan kehota vaan velvoittaa meitä.