Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 13.8.2023

Armolahjat, 10. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, 3.vsk

1.Kor.12:4–11 

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. 

 

Luuk.9:46–48 

Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: »Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.» 

 

Armolahjat 

Merkkipäivinä meillä on usein tapana antaa toinen toisillemme lahjoja. Myös Jumala antaa meille erilaisia lahjoja. Päivän aiheena on tänään Pyhän Hengen armolahjat ja kristittyjen yhteys. Päivän epistolateksti Korinttilaiskirjeestä muistuttaa meitä siitä, miten erilaiset armolahjat voivat ilmetä seurakunnassa. Niin kuin nykyäänkin, myös tuohon aikaan Korintin kristittyjen keskuudessa esiintyi erimielisyyksiä oikean opin tulkinnasta. Siksi Paavali muistuttaa, että seurakunta rakentuu juuri erilaisten armolahjojen kautta.  

Usein kilpailemme keskenämme, tavoittelemme enemmän valtaa ja parempaa statusta. Myös opetuslapset pohtivat keskenään, kuka heistä on suurin, parhain ja Jeesukselle kaikkein rakkain. Sen sijaan, että Jeesus nimeäisi heistä yhtäkään, Jeesus nostaa viereensä pienen lapsen ja sanoo; “Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.”  

Mitä sitten tarkoittaa, että meidän tulisi ottaa vastaan Jumala niin kuin otamme syliimme pienen lapsen? Lasten kautta voimme oppia paljon vilpittömyyttä, uteliaisuutta ja elämäniloa. Lapset ovat myös taitavia näkemään pieniä ihmeellisiä asioita, jotka jäävät meiltä aikuisilta huomaamatta. Kun käännämme katseemme kaukaisuudesta kohti lähiympäristöämme, kun opimme näkemään suuren ja mahtavan sijaan pyhyyttä pienessä ja vähäpätöisessä, voimme oppia jotakin uutta Jumalasta.  

Jeesus vähät välitti statussymboleista, ja nosti sen sijaan esikuviksi ihmisiä, jotka omassa yhteiskunnassaan olivat monille näkymättömiä. Nuo samat sanat lausutaan usein myös kasteen yhteydessä. Kasteessa saamme siunauksen elämän matkalle, ja meitä kutsutaan opetuslapsen tehtävään.   

Meidän ei tarvitse kilpailla keskenämme paremmuudesta, eivätkä toisten erilaiset lahjat eivät ole meiltä pois. Jumalalla on tehtävä meille kaikille, niin pienille kuin suurille. Päivän virren sanoin, kirkko on kuin Kristuksen ruumis, ja me ihmiset sen jäseniä. Tai niin kuin puun runko, ja me ihmiset sen oksia. Vaikka saatamme kasvaa eri suuntiin, tai meillä saattaa olla erilaisia tehtäviä, kuulumme silti yhteen. Tarvitsemme toinen toisiamme, ja yhdessä voimme kirkkona ja seurakuntana kasvaa, vahvistua ja täyttää tehtävämme tässä maailmassa kukin omalla paikallamme. 

Epistel 

Första korinthierbrevet kapitel 12, vers 4–11 

Nådegåvorna är olika, men Anden densamma. 
Tjänsterna är olika, men Herren densamme. 
Verksamheterna är olika, men Gud är densamme, han som verkar i allt och överallt. 
Hos var och en framträder Anden så att den blir till nytta. 
Den ene får genom Anden gåvan att meddela vishet, den andre kan med samma Andes hjälp meddela kunskap. 
En får tron genom Anden, en annan genom samma Ande gåvan att bota, 
en annan får kraft att göra under. En får förmågan att tala profetiskt, en annan att skilja mellan olika andar. En kan tala olika slags tungotal, en annan kan tolka tungotal. 
Allt detta åstadkommer en och samma Ande genom att fördela sina gåvor på var och en så som den själv vill. 
 

Evangelium 

Lukasevangeliet kapitel 9, vers 46–48 

De började undra vem som var den störste av dem. 
Jesus, som visste vad de tänkte i sina hjärtan, tog ett barn och ställde det bredvid sig 
och sade till dem: ”Den som tar emot detta barn i mitt namn, han tar emot mig, och den som tar emot mig, han tar emot honom som har sänt mig. Ty den som är minst av er alla, han är stor.” 

 

Nådens gåvor 

På julafton eller på födelsedagar vi brukar ge varandra olika gåvor. Också Gud ger oss olika gåvor. Idag vi pratar om nådens gåvor och gemenskap bland kristna. Dagens episteltext från Korinthierbrevet Paulus påminner om hur olika nådens gåvor kan finnas bland församlingen, hur vi alla är olika, men att vi alla behövs för att bygga församling. 

Vi oftast tävlar med varandra och letar efter högre status i samhället. “Vem är störst?” Undrade också lärjungarna. “Vem av oss är störst, bäst och vem älskar Jesus mest?” Utan att nämna någon av lärjungarna, Jesus tar ett barn och säger till dem: ”Den som tar emot detta barn i mitt namn, han tar emot mig, och den som tar emot mig, han tar emot honom som har sänt mig. Ty den som är minst av er alla, han är stor.” 

Vad betyder, att vi ska ta emot Gud som ett litet barn? Barnen kan lära oss mycket om livets glädje och nyfikenhet. Barnen är också duktiga att se många underbara saker som vi vuxna inte ser. Hur vi agerar mot de minsta avslöjar om vi anar de heliga i vardagen, och vi kan lära oss någonting nytt om Gud och hans närvaro i världen.  

Jesus brydde sig inte om status. Han lyfte fram människor, som oftast var osynliga i samhället, barn, kvinnor, sjuka och fattiga människor osv. Samma ord om att ta emot Gud som att barn läser man också i dopgudstjänsten. I dopet vi får en välsignelse för livets resa, och Jesus kallar oss att vara hans lärjungar.  

Vi behöver inte tävla med varandra om vem som är störst och bäst. Andra människors gåvor är inte bort från oss själva. Vi alla behövs. Som vi sjöng också i dagens psalm, gåvorna är många, tjänsterna är många och lemmarna är många, men Kristus är ett. Även om vi har olika uppgifter, vi hör tillsammans och vi alla behövs för att vi kan växa och hämta kraft från varandra.