Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 12.2.2023

Sexagesima, 3.vsk.

Jer.23:23-29 

Olenko minä sellainen Jumala, 

jonka valta ulottuu vain lähelle? 

Eikö myös kauas? sanoo Herra. 

Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaan, 

etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. 

Enkö minä ole läsnä kaikkialla 

niin taivaassa kuin maassa? sanoo Herra. 

»Minä olen kuullut, mitä nuo profeetat puhuvat, nuo, jotka julistavat minun nimissäni silkkaa valhetta. He sanovat: ’Olen nähnyt unen, olen nähnyt unen!’ Kuinka kauan tätä vielä jatkuu? Mitä onkaan mielessä noilla profeetoilla, jotka julistavat valhetta ja omia pettäviä kuvitelmiaan! He pyrkivät siihen, että kansani unohtaisi minut niiden unien takia, joita he kertovat toinen toiselleen. Niinhän heidän isänsäkin unohtivat minut ja palvelivat Baalia. Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa. Mutta se, jolle minä olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti! 

– Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra. 

Eikö minun sanani ole kuin tuli, 

kuin moukari, joka murskaa kallion?» 

 

“Tämä on Jumalan sana”. Näin sanomme lukukappaleiden lukemisen päätteeksi. Olemme siinä vaiheessa messua, että olemme juuri kuulleet Jumalan sanaa. Raamatun lukeminen ja sanan tulkitseminen saarnan ja rukousten avulla onkin luterilaisen jumalanpalveluksen keskiössä. Kirkkovuodessa aiheena on tänään “Elävä sana”. Sanan sunnuntaita pidetään myös reformaation muistopäivänä. Kirkkomme reformaattorille, Martti Lutherille kaksi tärkeintä asiaa olivat Jumalan armo ja Raamatun sana. 

Yhä edelleen luemme kirjoituksia, jotka on kirjoitettu muistiin tuhansia vuosia sitten. Raamatun kirjoitusten tulkitseminen ei ole aina helppoa. Osa teksteistä on suunnattu tietylle kuulijakunnalle tiettynä aikana. Osa sanoista voi tuntua nykylukijasta suorastaan käsittämättömältä. Silti uskomme, että Raamattu on Jumalan erityistä ilmoitusta. Jumala on Pyhän Henkensä kautta läsnä Raamatun sanassa. Raamatun sana voi lohduttaa ja antaa voimaa, mutta se voi myös tehdä kipeää ja herättää meissä epämiellyttäviä tunteita ja kysymyksiä. 

 Päivän teksteissä kuvataan Jumalan sanan voimaa enemmän terävänä kuin lempeänä. Sitä verrataan polttavaan tuleen, murskaavaan moukariin ja kaksiteräiseen viiltävään miekkaan. Siksi Raamatun lukeminen ja tulkitseminen vaatii nöyryyttä, hiljaisuutta kärsivällisyyttä ja myös rukousta. Tekstin tulkitsijoina meillä on vastuu koetella sanaa ja etsiä Jumalan tahtoa. Samalla myös vaara väärille tulkinnoille on olemassa. Käytämmekö Raamatun sanaa aseena toisia vastaan, vai rakennammeko sen avulla Jumalan valtakuntaa maan päälle. Luukkaan Jumalan sanan kuulemista ja vastaanottamista verrataan kylvöön; jos siemenet itävät oikeanlaiseen maahan, ne tuottavat hyvää satoa.  

Päivän latinankielinen nimi “sexagesima” tarkoittaa “kuudeskymmenes”. Se on toinen paastonaikaa edeltävistä sunnuntaista. Ajankohta on osuva, sillä myös paastonaika kutsuu meitä hiljentymään Jumalan sanan äärelle ja tutkiskelemaan sitä. Raamatun sanoista, myös tutuista jakeista voi herätä uusia ajatuksia. Jumalan sana vaikuttaa keskellämme yhä tänäänkin. Jumalan sanalla, elävällä sanalla, on uutta luova voima.

Jeremia kapitel 23, vers 23-29 

 
Är jag bara Gud på nära håll, 
säger Herren, 
och inte Gud långt borta? 
 
Kan någon gömma sig så väl 
att inte jag ser honom? 
säger Herren. 
Uppfyller inte jag både himmel och jord? 
säger Herren. 
Jag har hört vad profeterna säger, de som profeterar lögn i mitt namn: ”Jag har haft en dröm, en dröm, 
en dröm!” Är det jag som verkar i de profeter som profeterar lögn och predikar sina egna bedrägliga påfund? 
Med de drömmar de berättar för varandra tänker de få mitt folk att glömma mitt namn, så som deras fäder glömde mitt namn för Baal. 
Den profet som har haft en dröm, han berättar en dröm, men den som har fått ta emot mitt ord, han förkunnar verkligen mitt ord.  

Det är skillnad på halm och säd, säger Herren. 
Är inte mitt ord som en eld, säger Herren, en slägga som krossar klippan? 

 

“Så lyder Herrens ord”. Så säger vi efter Bibelläsningar på mässan. Att predika och läsa Bibeln, är i centrum i lutherska traditionen. Söndagens tema är “det levande ordet”. Ordets söndag är också reformationens söndag. Två viktigaste saker för våran reformator Martin Luther var just Guds ord och Guds nåd.  

Fortfarande vi läser Bibeltexter som är tusentals år gammal. Det är inte alltid lätt att tolka Bibelordet. En del av texterna har skrivit till särskilda människor i en särskild tid. En del av texterna kan vara jättesvårt att förstå i våran tid i vårt samhälle. Och genom kyrkans historia har det uppstått konflikter utifrån olika sätt att tolka Bibelns texter.  Men i kyrkan vi tror att Bibeln visar – uppenbarar – vem Gud är och vad Gud gör i historien och i våra liv. Gud är närvarande i Bibelordet genom sin Heliga Ande. Bibeln kan ge oss livsmod, kraft och tröst, men det kan också väcka många frågor och obekväma känslor. Och när vi läser och tolkar Guds ord i kyrkan tillsammans, det håller ordet levande mitt ibland oss.  

Dagens texter beskriver Guds ord och kraft med mer hårda än milda adjektiv.  Man liknar Guds ord till brinnande eld, till en slägga som krossar klippan eller till ett tveeggat svärd som tränger djupt. Därför att läsa och tolka Bibeln kräver ödmjukhet, tålamod, stillhet och bön. När vi läser och tolkar texter vi har också ansvar att pröva ordet, fråga från oss själva om vi använder ordet som vapen eller som en byggsten av Guds rike. I Lukasevangeliet finns en liknelse om sådden, om hur vi hör och tar emot Guds ord. Guds ord är som frön. Om sådd faller i en god jord, den växer och det blir en stor skörd.  

Söndagens latinsk namnet “sexagesima” betyder “den sextionde”, och söndagen infaller ungefär sextio dagar innan påsk. Det är en söndag som föregår fastetiden. Också fastetiden utmanar oss att be och studera Guds ord. Även de gamla och välkända versarna kan väcka nya tankar och meningar i våra liv. Gud skapar och frälser, genom historien och varje dag på nytt.