Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 13.3.2022

 Luuk. 7:36–8:3 

Evankeliumista Luukkaan mukaan 

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 
    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. 
    ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” 
    Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan. 

 

Jeesus oli illallisella Fariseus Simonin luona. Tällä kertaa tavanomainen illallinen kuitenkin keskeytyy yllättävällä tavalla, kun sisään astuu kutsumaton vieras, nainen, joka voiteli Jeesuksen jalat kalliilla tuoksuöljyllä. Kertomuksessa kaksi ihmistä aivan erilaisista todellisuuksista kohtaavat toisensa saman katon alla.   

Jeesuksesta tuli voideltu eli messias. “Messias” on arvonimi, joka viittaa muinaisen Israelin kuninkaiden ja pappien virkaanastumismenoihin.  Jeesuksen messiaaksi voitelu tapahtui varsin epäsovinnaisella tavalla. Sen sijaan, että voitelun olisi suorittanut toinen korkea-arvoinen henkilö, sen tekikin nimettömäksi jäänyt, mutta syntisestä elämästään tunnettu nainen.  

Talon isäntä suhtautui yllättävään vieraaseen torjuvasti toteamalla, että hänhän on syntinen. Sellainen, jonka seurassa ei kukaan itseään kunnioittava kunnon juutalainen voisi julkisesti näyttäytyä. Todellisuudessa sekä nainen että fariseus olivat syntisiä, kuten myös jokainen meistä.  On syntejä, jotka näkyvät helpommin ulospäin, ja syntejä, jotka näkyvät vain sisimmässämme. Siksi me emme voi vertailla syntejämme tai asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Nainen ja fariseus olivat vertauksen velallisia, heistä molemmat tarvitsivat armahdusta. 

Päivän evankeliumissa kantava teema on anteeksianto. Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.”  

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Eräs kollegani kirjoitti niin viisaita sanoja anteeksiannosta, että haluan jakaa niistä osan.  

Anteeksiantaminen ei perustu oikeudenmukaisuuteen. Anteeksiannossa ei toteudu oikeudenmukaisuus vaan armo. Se, jota on haavoitettu, on edelleen haavoitettu, mutta jatkaa elämäänsä uudella tavalla. Se on kuoleman ja ylösnousemuksen logiikkaa, josta lukuisat kertomukset Jeesuksen kuolemasta ja Kristuksen ylösnousemuksesta yrittävät selittää. 

Useimmiten ne ihmiset, jotka ovat rikkoneet jotakin, eivät ymmärrä sitä tehneensä eivätkä ole valmiita pyytämään anteeksi. Jos ovat, moni edellyttää anteeksiantamista ikään kuin automaattisena vastapalveluksena anteeksipyynnölle.  

Aito anteeksipyyntö ei koskaan edellytä vastaukseksi anteeksiantoa. Aito katumus tarkoittaa sitä, että on ymmärtänyt tehneensä jotakin anteeksiantamatonta. Anteeksipyyntö on tämän ymmärryksen ilmaus. Pääsääntöisesti kuitenkin niihin on totuttu suhtautumaan kuin kauppatavaraan: Minä ostan sinulta anteeksiannon anteeksipyynnöllä. 

Paradoksaalisesti anteeksianto on mahdollista yksin armosta.  

Jumalan armo on kaikille yhtä suuri. Niin suuri, että se menee usein meidän ymmärryksemme yli. Anteeksianto on vaikea laji, emmekä me ihmiset kykene samanlaiseen anteeksiantoon ja armollisuuteen kuin Jumala. Vain Jumalalla on valta antaa syntejä anteeksi, mutta Jumalan armolla ja anteeksiannolla voi olla suorastaan elämää muuttava voima.  

Nainen tuli Jeesuksen eteen rohkeasti, rikkinäisenä, omana itsenään ilman suojamuureja. Kyyneleet olivat merkki katumuksesta ja jalkojen voitelu rakkauden osoitus Jeesusta kohtaan. Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” 

Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailman vapahtajaksi. Jeesus ei mittaa meidän syntejämme. Vaikka kamppailemme ja epäilemme uskossa, saamme kutsun Jumalan valtakuntaan. Jeesus kutsuu meitä seuraansa, kulkemaan hänen opetuslapsinaan tässä maailmassa.  

EVANGELIUM 

Lukasevangeliet kapitel 7:36-8:1-3 

 
En av fariseerna bjöd hem honom på en måltid, och han gick dit och tog plats vid bordet. 
Nu fanns det en kvinna i staden som var en synderska. När hon fick veta att han låg till bords i fariséns hus kom hon dit med en flaska balsam 
och ställde sig bakom honom vid hans fötter och grät. Hon vätte hans fötter med sina tårar och torkade dem med sitt hår, och hon kysste hans fötter och smorde dem med sin balsam. 
Farisén som hade bjudit honom såg det och sade för sig själv: ”Om den mannen vore profet skulle han veta vad det är för sorts kvinna som rör vid honom, en synderska.” 
Då sade Jesus till honom: ”Simon, jag har något att säga dig.” — ”Säg det, mästare”, sade han. 
”Två män stod i skuld hos en penningutlånare. Den ene var skyldig femhundra denarer, den andre femtio. 
När de inte kunde betala efterskänkte han skulden för dem båda. Vilken av dem kommer att älska honom mest?” 
Simon svarade: ”Den som fick mest efterskänkt, skulle jag tro.” — ”Du har rätt”, sade Jesus, 
och vänd mot kvinnan sade han till Simon: ”Du ser den här kvinnan. Jag kom in i ditt hus, och du gav mig inte vatten till mina fötter, men hon har vätt mina fötter med sina tårar och torkat dem med sitt hår. 
Du gav mig ingen välkomstkyss, men hon har kysst mina fötter hela tiden sedan jag kom hit. 
Du smorde inte mitt huvud med olja, men hon har smort mina fötter med balsam. 
Därför säger jag dig: hon har fått förlåtelse för sina många synder, ty hon har visat stor kärlek. Den som får litet förlåtet visar liten kärlek.” 
Och han sade till henne: ”Dina synder är förlåtna.” 
De andra vid bordet sade då för sig själva: ”Vem är han som till och med förlåter synder?” 
Men Jesus sade till kvinnan: ”Din tro har hjälpt dig. Gå i frid.” 
Därefter vandrade han från stad till stad och från by till by och förkunnade budskapet om Guds rike. Med honom följde de tolv 
och några kvinnor som hade blivit botade från onda andar och från sjukdomar: Maria, hon från Magdala, som sju demoner hade farit ut ur, 
Johanna, hustru till Herodes förvaltare Kusas, Susanna och många andra, som alla hjälpte dem med sina tillgångar. 
 

Jesus var på middag hos farisén Simon. Vanlig kväll får en ovanlig vändning när plötsligt en kvinna, som var inte inbjuden kommer in till huset. Två väldigt annorlunda personer möter under samma tak, framför Jesus.   

Kvinnan smorde Jesu fötter med dyrt balsam. Smord betyder messias, en kung. Genom smörjelse insattes kungarna i Israel, som då Saul och David smordes av Samuel; likaså insattes prästerna genom handfyllning med olja. Jesus blev smord på lite ovanligt sätt, men det var oftast i Jesu liv, att han lyfte dom, som andra föraktade. 

Bibeln berättar inte vad heter kvinnan, men alla kände henne som syndare. Så sade också husets värd Simon till Jesus. Men det är faktisk båda som har syndat. Likaså har vi alla. Det är kanske andra synder som är lättare att se utanför, men andra synder ser bara Gud i våra hjärtan. Därför vi kan inte jämföra oss med varandra och tänka att vi är bättre människor än de andra. 

 Jesus berättar en liknelse om två män som stod i skuld hos en penningutlånare. Det ena var skyldig mer än den andra, men ingen av dessa två kunde betala. Två män i liknelsen är farisén Simon och kvinnan. De båda behöver förlåtelse.  

Dagens evangelium pratar mycket om förlåtelse. De andra vid bordet sade då för sig själva: ”Vem är han som till och med förlåter synder?” Förlåtelse mellan människor är inte lätt, och Guds nåd, förlåtelse och barmhärtighet är någonting större än vi människor kan aldrig förstå.  

Förlåtelse är inte någonting som man kan “köpa” om man ber om ursäkt. Äkta ånger kräver inte förlåtelse som gentjänst. Förlåtelse är inte rättfärdig, det är möjligt endast av nåd. Och Guds nåd är lika stor för alla. Det är dödens och uppståndelsens logik. 

Det är bara Gud som kan förlåta synder. Jesus visade sin gudomliga makt genom att bota sjuka och förlåta synder. Förlåtelse har en stor kraft. Guds nåd kan ändra livet. Kvinnan i dagens evangelietext kom framför Jesus ärlig, öppen och sårbart. Hon visade ånger genom hennes tårar och kärlek genom att smörja Jesu fötter med balsam. Jesus sade till kvinnan: ”Din tro har hjälpt dig. Gå i frid.” 

Gud sände sin son Jesus till världen för att rädda oss. Jesus frågar inte om vi är syndiga eller syndfria. Även om vi kämpar med vår tro han bjuder oss till Guds rike, han kallar oss att följa honom och vara hans lärjungar.