Saarna Klosterin kirkossa 14.3.2021

 Jeesus ruokkii viisituhatta miestä

Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.

Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: »Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?» Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: »Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.» Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: »Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?»

Jeesus sanoi: »Käskekää kaikkien asettua istumaan.» Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.» He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.

Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: »Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.» Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.

(Joh.6:1-15)

Virret: 296,  

Viisi leipää ja kaksi kalaa. Tämä ruokkimisihme on yksi Jeesuksen tunnetuimpia ihmeitä, siitä on kerrottu kaikissa neljässä evankeliumissa. Filippuksen mielestä oli mahdottomuus ruokkia niin suurta joukkoa kahdella sadalla denaarilla. Sen sijaan tuntematon poika tuli epäröimättä tarjoamaan omia eväitään jaettavaksi. Kala ja leipä olivat tuohon aikaan hyvin arkisia eväitä. Pienen pojan eväistä riittivät nälkäisille ja jäi vielä ylikin.

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme… Näin Jeesus itse opetti meitä rukoilemaan. 

Mitä kaikkea tämä jokapäiväinen leipä meille tarkoittaa? 

Katekismus opettaa meitä näin: Elämän hyvät asiat ovat lahjaa Jumalalta. Jumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman köyhyys ja hätä saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä. Leipä ja muu välttämätön puuttuu liian monelta ihmiseltä.

Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Jokapäiväinen leipä tarkoittaa siis kaikkea sitä välttämätöntä, jota tarvitsemme elääksemme, mm. ruokaa, vaatteita ja kattoa pään päällä. 

 

Minua puhuttelee myös tuo Jeesuksen käsky kerätä tähteeksi jääneet ruoat, ettei mitään menisi hukkaan. Se oli tärkeää, vaikka kaikki saivat lopulta syödä itsensä kylläiseksi ja ruokkiminen oli ihmeteko. Sekin on pieni mutta tärkeä muistutus ruoan arvostamisesta. Vuoren rinteellä istuvat ihmiset olivat saaneet kuulla Jeesuksen opetusta ja nähdä ihmetekoja, mutta Jeesus ymmärsi, että ihminen tarvitsee sekä hengellistä että fyysistä ravintoa. 

Jeesus otti arkiset eväät ja antoi niille myös syvemmän merkityksen. Hän otti leivät ja kiitti Jumalaa, ennen kuin jakoi ne ihmisille. Nuo sanat kääntävät ajatuksemme ehtoollisen asettamiseen. Hieman myöhemmin Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi itsestään: “Minä olen elämän leipä”. 

Ehkä päivän evankeliumin äärellä voimmekin kysyä itseltämme; miten voisimme paremmin käyttää Jumalan antamia lahjoja yhteiseksi hyväksi? Voimme elämämme aikana joko kokea tai kohdata huono-osaisuutta. Myöskään ympäristön, luomakuntamme kannalta maailman varat eivät jakaudu tasaisesti, vaan maailman väestöstä pieni osa kuluttaa suuren määrän luonnonvaroista. 

Leipäsunnuntai on toiselta nimeltään puolipaastosunnuntai. Paastomatkamme on siis puolessa välissä. Matkan varrella tarvitsemme myös lepotaukoja. Yksi paaston tarkoitus on opetella luopumaan. Luopumaan itsekkyydestä, ylimääräisistä taakoista, opettaa meitä jakamaan omastamme, ja miettimään mitkä asiat voivat ruokkia meitä hengellisesti.