Predikan i Klosters kyrka 4.10.2020

Mikkelinpäivä, 3.vsk. 

1. Moos. 28: 10-17

Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.

    Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”

    Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”

Miten sinä nukuit viime yönä? Kenties paremmin kuin Jaakob, yön pimeydessä, vain kivi päänalusenaan. Jaakob joutui pakenemaan kotoaan, huijattuaan puolisokealta isältään veljellensä Eesaulle kuuluvan siunauksen. Yön pimeydessä hän ei päässyt pakoon itseään eikä Jumalaa. 

Usein ihmettelen, kun kuulen muiden kertailevan aamuisin mitä villeimpiä uniaan. Itse muistan vain harvoin mitä unta olen nähnyt. Tutkijat eivät ole pystyneet selvittämään tarkkaa syytä siihen miksi näemme unia, mutta unet kertovat meille jotakin alitajunnasta, niiden kautta voi tutustua itseensä ja työstää edellisinä päivinä koettuja asioita. Mutta miksi tämä kertomus Jaakobin unesta? Vietämme tänään Mikkelinpäivää, jota on vietetty kirkkovuodessa  jo 400-luvulta lähtien. Pyhän nimi viittaa arkkienkeli Mikaeliin. Tänään puhumme juurikin enkeleistä, Jumalan sanansaattajista. 

Vaikka meillä luterilaisessa traditiossa enkelit ovat jääneet vähän sivurooliin, Raamatussa enkelit esiintyvät useaan kertaan, ja heillä voi olla erilaisia tehtäviä. Tutuin mielikuva meille lienee suojelusenkeli. Sana ”enkeli” tarkoittaa kirjaimellisesti viestintuojaa. Raamatussakin enkelit tuovat suuria uutisia. Enkelit ilmoittavat ilosanoman itse Jeesuksen syntymästä ja pääsiäisaamuna ylösnousemuksesta. Jaakob ei ole myöskään ainoa, jolle enkelit ilmestyvät juuri unessa. Enkeli ilmestyi unessa myöhemmin myös Marialle ja Joosefille.

Meillä ei ole tarkkaa kuvausta siitä, miltä enkelit näyttävät. Usein enkeleitä kuvataan sädehtivänä ja sotilaan kaltaisena ja pelottavina, siis hyvin erilaisena, kuin taidehistorian perinteestä tunnetut kiharatukkaiset ja kultasiipiset kauniit enkelihahmot. Enkeleissä on läsnä näkymättömän maailman todellisuus. Monilla meistä voi olla elämässään enkelikokemuksia, jolloin on saattanut tuntea erityisellä tavalla turvaa ja Jumalan läsnäoloa. Jollekin on voinut ilmestyä enkeli, tai joku läheinen ihminen on voinut toimia enkelin tavoin, ja ilmestynyt paikalle juuri oikealla hetkellä tai sanonut juuri oikeat sanat. Myös Heprealaiskirje muistuttaa: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2.) Näkymättömän maailman todellisuus voi koskettaa meitä joissakin elämäntilanteissa hyvin konkreettisella tavalla ja hereillä ollessamme, tai unessa, niin kuin Jaakobille. 

Kuvaus Jaakobin unesta, pitkistä portaista joita pitkin enkelit kulkevat ylös ja alas, tuo mieleeni liukuportaat. Suomen tiettävästi pisimmät liukuportaat löytyvät Helsinki-Vantaalta, matkalla juna laiturilta terminaaliin. Vaikka ne eivät aivan taivaaseen asti yletä, ajattelin muutama päivä sitten noita portaita matkatessani tätä kertomusta. Mm. Martti Luther on ajatellut, että enkelit kuljettivat mukanaan ihmisten rukouksia. Emme voi itse kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen, mutta enkelit voivat ottaa meidän rukouksemme mukaansa ja viedä ne Jumalan luo. Enkelit ovat siis rukousten kuljettajia.

Jaakobin unessa on mielestäni kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin, Jumala näytti miten tie taivaaseen oli avoinna. Toiseksi, Jumala vielä vahvisti Aabrahamille antamansa lupauksen siunauksesta, ja lupasi suojella ja johdattaa Jaakobia minne tämä vain ikinä kulkisi. Kolmanneksi, uni oli Jaakobille erityisen voimallinen kokemus, sillä hän saattoi nähdä portaita pitkin taivaaseen saakka, ja näki ja tunsi vierellään itse Jumalan. Ei ehkä kasvoista kasvoihin, käännöksestä riippuen on kuvattu Jumalan joko seisovan hänen vierellään, tai portaiden yläpäässä, mutta kuitenkin lähellä. Kertomus Jaakobin unesta jäi myös Juutalaiseen perinteeseen, ja Jeesus viittaa siihen päivän evankeliumissa: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on." (Joh. 1:51) 

Herätessään unestaan Jaakob totesi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” Hän tunnusti Jumalan suuruuden. Emme tiedä tarkalleen, missä kohti matkaa Jaakob näki unensa. Raamattu puhuu vain ”eräästä paikasta” jossakin Beerseban ja Harranin välillä. Mutta portti taivaaseen on aina avoinna, se on itse Jeesus Kristus, joka on itse Johanneksen evankeliumissa sanonut olevansa lampaiden portti, sekä tie totuus ja elämä. Hän kutsuu meitä kaikkia kulkemaan sisään avoimesta portista. 

                                       

Mikkelinpäivänä puhutaan enkeleiden tehtävistä