Predikan i Klosters kyrka 18.10.2020

(Samma på svenska, rulla ner...)

19.Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, 3.vsk

Uskon voima

Mark. 2: 1–12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Tänään olemme Jeesuksen mukana Kapernaumissa. Päivän evankeliumi on kuin kohtaus näytelmästä tai elokuvasta. 

Jeesuksen luo kannettiin halvaantunutta miestä. Koska talon edessä oli niin paljon väkeä etteivät kantajat päässeet lähellekään ovea, he kiipesivät katolle, tekivät aukon kattoon ja laskivat halvaantuneen sitä kautta Jeesuksen luokse. Ehkä nuo kantajat olivat halvaantuneen miehen ystäviä tai sukulaisia, mutta joka tapauksessa heillä oli usko siihen, että Jeesus voisi auttaa. Ja Jeesus näki heidän uskonsa.

Tarina ei kerro, mitä tuo halvaantunut mies itse ajatteli tästä kaikesta, mutta Jeesus sanoi hänelle: “Sinun syntisi annetaan anteeksi.” Sitten hän sanoi miehelle: “Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Näin ollen halvaantunut mies lähti kotiinsa omilla jaloillaan. 

Päivän evankeliumi löytyy Markuksen evankeliumin alkupuolelta. Jeesus oli kasteen jälkeen aloittanut julkisen toimintansa, kiertänyt kylästä kylään, parantanut monia sairaita ja julistanut Jumalan sanaa. Aikana ennen puhelimia, internetiä ja sosiaalista mediaa, Jeesuksen maine levisi nopeasti ympäri maata. Pian hän ei voinut mennä enää minnekään ilman, että suuri kansanjoukko seurasi perässä. 

Jälleen kerran talon edessä oli suorastaan ruuhkaa, ei siistiä jonoa, ei turvavälejä, vaan ihmiset tungeksivat oven edessä. Kaikki halusivat nähdä tai edes kuulla Jeesuksen. Ehkä moni saapui pitkien matkojen takaa pyytämään häneltä apua. 

Mutta nyt kuvaan tulevat mukaan myös kriitikot, lainopettajat. Jeesus tulkitsi uskoa ja juutalaista lakia uudella tavalla. Lainopettajat olivat järkyttyneitä Jeesuksen sanoista, ja siitä että hän antoi syntejä anteeksi, vieläpä ilman Jumalalle toimitettavaa uhria. Lainopettajat syyttivät Jeesusta Jumalanpilkasta. Vain yksin Jumalalla oli valta julistaa syntejä anteeksi, mutta he eivät ymmärtäneet, että Jeesus itse oli Jumala. He eivät uskoneet, ennen kuin näkivät ihmeteon omilla silmillään. Jeesuksen jumalallisuus tuli ilmi ihmetekojen kautta. Ihminen on kokonaisuus, sielua ja ruumista ei voi erottaa toisistaan. Jumala ei näe ainoastaan meidän ulkoisia vaivojamme, vaan näkee myös meidän sydämeemme. Jumala voi uudistaa koko elämämme. 

Halvaantuneen parantaminen oli ihmeteko. Mutta mitä Jeesus oikeastaan halusi opettaa tämän kertomuksen kautta? Kertomusta voisi tarkastella monesta eri näkökulmasta, eri rooleista käsin, mutta tänään haluaisin nostaa keskiöön nuo neljää miestä jotka kantoivat halvaantuneen Jeesuksen luo. He olivat valmiita näkemään kaiken vaivan, jotta he saisivat vietyä ystävänsä Jeesuksen luo, ja toivoivat että Jeesus voisi parantaa hänet. 

Päivän evankeliumin voi nähdä vertauskuvana seurakunnasta. Myös seurakunnan tehtävä on auttaa toinen toisiamme pääsemään lähemmäs Jumalaa ja kantaa toinen toisiamme Jumalan eteen. Näin tekevät vaikkapa vanhemmat, jotka tuovat lapsensa kasteelle, tai perhe ja ystävät jotka kantavat hautajaisissa arkkua ja saattelevat läheisensä viimeiselle matkalle. Joskus tarvitsemme itse ystäviä ja läheisiä jotka ovat tukena silloin kun emme itse jaksa. Voimme myös kantaa toinen toistemme taakkoja, ja auttaa lähimmäisiämme monella tavalla, ja osoittaa kiitollisuutta toinen toisillemme kun olemme saaneet apua. 

Voimme kantaa toinen toisiamme Jumalan eteen myös rukouksessa. Aina kun kokoonnumme viettämään yhdessä jumalanpalvelusta, muistamme läheisiämme yhteisessä esirukouksessa, myös niitä jotka eivät istu kirkon penkissä. Jeesuksen talon edessä tungeksiva väkijoukko voi myös muistuttaa meitä siitä, miten meidän seurakuntana tulisi toimia niin, että emme estä ihmisiä pääsemästä Jeesuksen luo, vaan auttaisimme löytämään tien joka on avoinna. Uskossa on suuri voima, kaikille on oma paikkansa, ja Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Jeesus sanoi miehelle: Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi

19. Söndag efter trefaldighet, 3. årgång

Markusevangeliet kapitel 2, vers 1-12

Några dagar senare kom han tillbaka till Kafarnaum och det blev känt att han var hemma. Det samlades så mycket folk att inte ens platsen utanför dörren räckte till längre, och han förkunnade ordet för dem. Då kom de dit med en lam som bars av fyra män. Eftersom de inte kunde komma fram till Jesus i trängseln bröt de upp taket ovanför honom och firade ner bädden med den lame genom öppningen. När Jesus såg deras tro sade han till den lame: ”Mitt barn, dina synder är förlåtna.” Nu satt där några skriftlärda, och de tänkte för sig själva: ”Hur kan han tala så? Han hädar ju. Vem kan förlåta synder utom Gud?” Jesus förstod i sin ande vad de tänkte och sade till dem: ”Hur kan ni tänka så i era hjärtan?

Vilket är lättast, att säga till den lame: Dina synder är förlåtna, eller att säga: Stig upp, ta din bädd och gå? Men för att ni skall veta att Människosonen har makt att förlåta synder här på jorden säger jag dig” — och nu talade han till den lame — ”stig upp, ta din bädd och gå hem.” Och mannen steg upp, tog genast sin bädd och gick ut i allas åsyn, så att de häpnade och prisade Gud och sade: ”Aldrig har vi sett något sådant!” Trons kraft

Idag vi är med Jesus i Kafarnaum. Dagens berättelse är som en scen av stor drama. 

Det var en lam man, som bäras till Jesus. Men det var så mycket folk att dom kunde inte ens komma in till huset, utan dom klättrade upp till taket, bröt upp det och firade ner bädden. Dom som bar mannen, kanske vänner eller släktingar till lam man, hade stark tro att Jesus kunde hjälpa honom. Och Jesus såg deras tro. Vi vet inte vad alls vad mannen själv tänkte om allt detta, men Jesus sa till honom: “dina synder är förlåtna.” Sen sa Jesus: “Stig upp, ta din bädd och gå hem” . Så gick en lam man hem med sina egna ben. 

Jesus hade börjat sin offentlig arbete efter sitt dop. Han gjorde många underverk och botade många sjuka. Även utan telefoner, internet och sociala medier hans rykte spridas snabbt till hela området, och Jesus kunde inte gå någonstans utan att folk följde honom. 

Igen det var mycket trängsel framför huset när dom hade hört att Jesus var hemma. Ingen kö, ingen avstånd (inte acceptabel nuförtiden.) Och Jesus förkunnade ordet för dem. Det var många som ville se Jesus och hör av honom, och det var kanske många som också behövde hjälp från honom. 

Men nu kommer också första kritiker, de skriftlärda. Jesus tolkade tro och judisk lag på nytt sätt. De skriftlärda var chockad om hur Jesus pratade och gav syndernas förlåtelse. Det var också oerhört att Jesus förlät synder utan offer till Gud. Dom tänkte att Jesus hädar Gud, utan dom visste inte att Jesus själv var Gud. Dom förstod inte innan dom såg en underverk med egna ögon. Jesus visade sin gudomlighet och hans makt. Människan är helhet med kropp och själ. Gud ser inte bara det som är utanför, utan Gud ser till våran hjärta, han känner oss helt och han kan förnya våran hela livet.   

Att bota en lam man var en underbart verk. Men vad skulle vilja Jesus lära oss idag? Det finns många olika perspektiv i dagens evangelium, men vi borde inte glömma bort de fyra vänner som bar mannen framför Jesus. De var beredda att göra allt de kräver för att vännen skulle komma fram till Jesus och förhoppningsvis bli botad. Att bära mannen framför Jesus var värt allt mödan.  

Dagens evangelium kan vara på ett sätt en bild av församling. Gemenskap i församling fungerar genom att vi bära människor framför Gud, till exempel när föräldrar bärar sitt barn till kyrkan för att döpas, eller när vi bär kistan i begravning. Vi kan älska våra medmänniskor genom att bära varannans bördor. Ibland vi också behöver vänner som hjälper oss åt, och stöd oss när vi orkar inte själv. Att bära varannans bördor framför Gud är alla praktiska saker som vi gör till våra medmänniskor, och det finns säkert mycket tacksamhet mot dom som har någonstans hjälpt oss.

Vi kan också be för varandra. Varje gång vi firar gudstjänst tillsammans, vi bär våra medmänniskor framför Gud i kyrkans förbön, även dom som inte sitter inne i kyrkan. Folk framför Jesu huset kan också vara en påminnelse, att hur kan vi vara en församling som inte hindrar andra med trängsel, utan öppnar en väg till Jesus. Men det finns stor kraft i tro. Det finns plats för alla, och ingenting är omöjligt för Gud.