Saarna Klosterin kirkossa 22.9.2019

14. Sunnuntai kolminaisuuden päivästä

Ykseys Kristuksessa

Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille:

»Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

Luuk. 22:24-27

Kuka meistä on suurin? Kuka nopein, taitavin tai rikkain? Kysymys, jonka jokainen voi varmasti tunnistaa itsessään. Jo lapsuudessa opimme vertaamaan itseämme toisiin, lapsilla on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Siitä nousee kyllä meteli, jos toinen saa jotakin enemmän kuin toinen, jos nallekarkit eivät menekään tasan.  

Elämämme on täynnä erilaisia kilpailutilanteita. Tavoittelemme rikkautta, menestystä ja tiettyjen ihmisten suosiota saadaksemme itse paremman osan elämässä. Myös yhteiskunnassa meitä suorastaan kannustetaan kilpailemaan keskenämme. Itsetuntoamme hivelee, kun saamme osaksemme ihailua, kunnioitusta tai jopa kateutta. Olo tuntuu merkitykselliseltä, siltä, että on saavuttanut elämässään jotakin. Vertailu ei ole vierasta seurakunnassakaan. Saatamme pohtia (vähintään sisäisesti), kuka onkaan eniten oikeassa, lähimpänä totuutta, lähimpänä Jumalaa? 

Se voi ääneen sanottuna kuulostaa hassulta, mutta samalla se on kovin inhimillistä. Opetuslapset olivat kulkeneet tiiviisti Jeesuksen seurassa, nähneet ja kuulleet kuinka kohtasi ihmisiä ja opetti Jumalan valtakunnasta. Silti opetuslapset olivat huolissaan omasta asemastaan. He kenties pohtivat keskuudessaan, kenestä tulisi joukon johtaja tulevaisuudessa? Kuka heistä oli Jeesukselle läheisin? Jo matkan varrella, Jeesus oli useita kertoja puhunut tulevasta kohtalostaan. Pääsiäisen tapahtumista, ja siitä, että tulisi aika, jolloin hän ei enää olisi opetuslastensa keskuudessa.  

Mutta Jeesus opetti heille toisenlaista johtajuutta. »Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Vastaavasti Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka ennen pääsiäisateriaa Jeesus asettui palvelijan asemaan ja pesi opetuslastensa jalat. 

Tämä keskustelu Jeesuksen ja opetuslasten välillä käytiin heti ehtoollisen asettamisen jälkeen. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa oli tärkeää tietää paikkansa pitopöydässä. Tärkeimmät arvovieraat istuivat lähinnä isäntää. Näen tässä Luukkaan evankeliumissa myös yhtymäkohdan Markuksen evankeliumin kohtaan, jota kutsutaan lasten evankeliumiksi. Siinä Jeesus asettaa meille lapset esikuvaksi ja sanoo: Heidän kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Monta kertaa Jeesus käänsi perinteiset olettamukset ja arvojärjestykset ylösalaisin. 

Tämän sunnuntain tekstit ja virret puhuvat ykseydestä Kristuksessa. Ehtoollinen, jota tänäänkin yhdessä vietämme, on yhteyden ateria. Se on ateriayhteys, jossa Jeesus on läsnä meidän keskellämme tavalla, jota emme voi täysin ymmärtää. Evankeliumeissa kerrotaan, miten Jeesus saapui aterialle niin fariseusten, publikaanien kuin yhteiskunnasta syrjäytettyjen luokse. Pienin on suurin, palvelija on kuningas, köyhäkin voi olla rikas… Voimme löytää todellisen yhteyden toisiin vain unohtamalla hierarkiat ja statukset, näkemällä ihmisen niiden takana. Tulihan itse Jumalakin ihmiseksi ihmisten keskelle.