Saarna Arki-illan ehtoollisessa Rovaniemen kirkossa 27.2.2019

(Arctic pride-viikko)

Luuk. 8: 4–15 

Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”     Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti.     Hän sanoi:     ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” 

 Jumala asetti ihmisen maailmaan, ja antoi tehtävän viljellä ja varjella maata. Vaikka ihmisen tie vei aikanaan Edenin puutarhan ulkopuolelle, viljelytyö jatkui, joskin se muuttui vaivalloisemmaksi. Pellot piti raivata itse, vastassa oli ohdakkeita ja kuivaa, kivistä maata.  

Suuri osa Jeesuksen kuulijakunnasta tienasi vähäisen elantonsa viljelemällä maata.  Vaikka emme enää eläisi lähellä maatalouskulttuuria, monelta löytyy kotoa huonekasveja, tai joku kasvattaa kesäisin pihalla yrttejä. Pääsiäisen lähellä monessa lapsiperheessä on tapana myös istuttaa pääsiäisruohoa. Kasvu on aina pienoinen ihme, olipa sitten kyse kasvista, ihmisestä tai ruohonjuuritasolta maailmanlaajuiseksi levinneestä ilmiöstä. On jännittävää seurata, kuinka pikkuhiljaa pienet taimet puskevat läpi mullasta. Monen vanhemman suusta taas olen kuullut lausahduksen siitä, että on ihmeellistä, miten nopeasti lapset kasvavat!  

Kylväjävertauksessa kuvataan, kuinka siemenet putoavat erilaiseen maaperään. Osa tielle, jossa ne tallaantuivat tai linnut söivät, osa kalliolle, jossa ne eivät saaneet tarpeeksi kosteutta, ja osa ohdakkeiden keskelle, jossa ne tukahtuivat. Siemen on vertauskuva Jumalan sanasta, ja erilaiset maaperät kuvaavat sanan vastaanottajia. Vertaukset usein avaavat kuulijalle jotakin uutta, mutta samalla jättävät jotakin arvailujen varaan.  Jotkut tutkijat ovat pitäneet vertaukseen sisältyvää selitystä hieman myöhempänä lisäyksenä, tai kenties se on Luukkaan omaa tulkintaa.  

Joka tapauksessa kylväjävertaus kutsuu meitä tutkiskelemaan sisintämme. Kirkkovuodessa lähestymme laskiaista ja paaston aikaa. Myös paastoamalla voimme yrittää puhdistautua elämäämme kahlitsevista turhista asioista, ja muokata omaa maaperäämme. Voimme myös miettiä omaa rooliamme kylväjänä. Minkälaista siementä me kylvämme sanoillamme ja teoillamme? Kylvämmekö riitaa ja vastakkainasettelua, vai armoa ja rakkautta?  

Joku saattaisi pitää kylväjän toimintaa huolimattomana ja sadon tuotannon kannalta tehottomana. Mutta vertauksessa monimuotoinen maaperä tuntuu olevan luonnollinen olotila. Kylvötyöhön liittyy aina hieman epävarmuutta. Kylvön onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä, ilmasto-olosuhteet, onko satokausi lämmin vai kylmä ja sateinen? Sato ei aina onnistu, vaikka kylväjä tekisi miten huolellista työtä tahansa. Kasvu ei ole taattu edes tämän päivän modernissa maanviljelyssä, jossa apuna on tiedettä ja paljon erilaisia koneita ja tekniikkaa. Edes tehokkuus ei takaa parhainta tulosta. Kaikki ei ole meistä itsestämme kiinni. Olemme monessa asiassa luonnon armoilla, me voimme kylvää, mutta Jumala antaa kasvun.  

Itse haluaisin ymmärtää vertauksen toiveikkaassa valossa, yhtyen päivän rukouksen ajatukseen. Kukapa meistä olisi jo valmiiksi täysin hyvää maata. Kukapa ei meinaisi jossakin vaiheessa elämäänsä hukkua elämän huoliin tai turhuuksiin. Maa tarvitsee muokkausta ollakseen hyvää kasvualustaa. Kaikki elämämme kokemukset muokkaavat maaperää meidän sisimmässämme. Joskus siemen voi nukkua mullan alla pitkäänkin, ja itää silloin kuin kukaan ei sitä osaa odottaa. Myös vuoden kierrossa kylvökausi tulee aina uudelleen. Kylväjän tehtävä on kylvää, vaikka joskus työ tuntuisi valuvan osittain hukkaan.  

Hyvään maahan pudonneet siemenet tuottivat jopa satakertaisen sadon. Hyvästä sadosta riittää jaettavaa myös toisille ja varastoitavaa myös niukempien vuosien varalle. Meidänkin tulee jatkaa kylväjän työtä. Tämän maailman pelto voi olla laaja ja kivinen, mutta Jumalan sana on tarkoitettu kaikille kansoille.  

Pyhä Jumala. Sanasi kohtaa meissä monenlaista maaperää. Olemme tien laitaa, kalliota, ohdakemaata mutta myös hyvää multaa. Kylvämäsi siemen uhkaa hukkua koettelemuksiin, rikkauden tavoitteluun, huoliin ja elämän turhuuksiin. Herra, kuka silloin pelastuu? Muokkaa sinä meistä hyvä peltomaa. Saata meitä kuulemaan sanaasi, pysymään siinä kestävinä puhtain ja ehyin sydämin ja tuottamaan kypsää satoa. Ole ylistetty sanastasi ja pelastuksen lahjasta! Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen tähden.