Saarna 3.adventtisunnuntaina Rovaniemen kirkossa 16.12.2018

Matt. 11: 2-10

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
      spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
      kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
      Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
    hän raivaa sinulle tien.”

Tehkää tie Kuninkaalle

Tänä sunnuntaina saimme sytyttää jo kolmannen adventtikynttilän. Joulun odotus tiivistyy, juhlan hetki lähenee. Pyhäpäivän otsikko kuuluu: Tehkää tie kuninkaalle! Päivä on omistettu Johannes Kastajalle, jonka tehtävänä oli toimia tienraivaajana vapahtajalle. Johanneksella oli siis merkittävä rooli pelastushistoriassa. Kun Johannes Kastajalta tultiin kysymään, kuka hän oikein on, hän vastasi:  ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”

Johannes oli väkevä julistaja, mutta ehkä hänelläkin oli vankilassa ollessaan epäilyksen hetkensä, kun hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta; ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”. Kysymys viestii myös kansan keskuudessa vallinneesta vahvasta messiasodotuksesta, ja siitä, että aika ajoin ilmestyi myös vääriä messiaita, joilla oli omia poliittisia päämääriä.

Jeesuksen vastaus Johanneksen opetuslapsille kertoo siitä, ettei Jeesus ollut maallinen messias tai sotaherra, hallitsijoiden syrjäyttäjä, jollaista moni odotti. Jeesuksella ei ollut takanaan suuria sotajoukkoja tai aseita, eikä hän tavoitellut kuninkaan tai ylipapin asemaa. Silti Jeesuksen toiminta viestii suuresta muutoksesta, suorastaan vallankumouksesta. Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuolevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma! Muutos näkyi siis erityisesti niiden elämässä, jotka olivat yhteiskunnassa kaikkein vaikeimmassa ja heikoimmassa asemassa. Heidän, joilla ei ollut sijaa temppelin pihoilla. Jeesus palautti ihmisarvon niille, jotka olivat muuten pudonneet yhteiskunnan kelkasta. Sanoillaan Jeesus viittasi myös Vanhan testamentin Jesajan kirjan profetioihin. Toimiessaan tällä tavalla, Jeesus toteutti omaa tehtäväänsä, Jumalan lupausten täyttymistä maan päällä. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, ilosanomaa köyhille.  

Muutoksen saaminen aikaan vaatii usein juuri tien raivaamista. Se taas vaatii rohkeutta (ja rapatessa roiskuu). Tienraivaaja osaa usein katsoa pidemmälle kuin muut, mutta voi juuri siksi kohdata vastustusta ja jakaa mielipiteitä.  Tehtävä ei ole helppo, joskus on polun tallaaminen on aloitettava umpimetsästä. Millainen ihminen sitten voi olla tienraivaaja? Historian saatossa olemme saaneet kohdata erilaisia tienravaajia, jotka ovat rohkeasti taistelleet ihmisoikeuksien tai muiden tärkeiden asioiden puolesta, ja jotka ovat teoillaan muovanneet sekä yhteiskuntaa että kirkkoa. Luterilaisen kirkkomme piirissä yhdenlainen tienraivaaja oli varmasti Martti Luther. Hän sai aikaan merkittäviä asioita, mutta työ ei tule koskaan valmiiksi vain yhden ihmisen kautta. Jokainen aika tarvitsee omat tienraivaajansa. Elämme nyt myös monien yhteiskunnallisten mullistusten aikakautta. Oman sukupolven kirkollisista tienraivaajista mieleeni nousee ainakin Irja Askola, joka on ensimmäinen piispaksi vihitty nainen Suomessa. Meidän aikanamme myös erityisesti nuoret naiset ja tytöt ovat jääneet historian kirjoihin, kuten maailman nuorin Nobel-palkittu rauhan aktivisti Malala Yousafzai, ja aivan viime päivinä suuren huomion saanut ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg, joka päätti, että aikoo istua Ruotsin parlamenttitalon edessä aina perjantaisin, kunnes Ruotsi noudattaa ilmastopolitiikkaa, jossa ilmaston lämpenemistä rajoitetaan mahdollisimman paljon. Esimerkkejä voisi olla lukemattomia.

Vastattuaan kysymykseen, Jeesus alkaa opettaa kuulijoita Johannes Kastajan merkityksestä. Johanneksesta tiedämme ainakin, että hän oli elämäntavoiltaan askeettinen erakko, ja kieleltään välillä varsin karkea. Johannes ei koreillut vaatteillaan, vaan pukeutui kamelinkarvavaatteeseen ja söi ravinnokseen heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Silti Jumala valitsi juuri Johanneksen tähän tärkeään tehtävään. Jeesuksen sanoissa voi kuulla myös hienovaraista kritiikkiä ajan vallitsevia poliittisia oloja kohtaan. Vastakohta Johannes kastajan ja vaatteillaan hienostelevien kuninkaan hovin väen kanssa oli selvä.

Päivän evankeliumissa näkyy vastakkainasettelu rikkaiden hyväosaisten ja köyhien, ja valtaapitävien ja vainottujen välillä. Se muistuttaa joulun sanomasta, siitä, että messias syntyi itsekin maailmaan karuissa ja köyhissä oloissa. Hän tuli ihmiseksi keskeneräiseen maailmaan. Hän valitsi seuraajikseen ja opetuslapsikseen tavallisia köyhiä työläisiä, hän vieraili syntisten ja publikaanien kotona, ja kosketti ja paransi sairaita, jotka olivat suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Jumala voi toimia meidän erilaisten ihmisten kautta. Ei aina tarvitse olla omaa valtaa, viisautta tai voimaa.  Tienraivaajia tarvitaan jatkossakin. Adventtipaaston aikana meitä muistutetaan tien raivaamisesta myös siksi, että osaisimme raivata sisäisiä esteitämme, ja ottaa vastaan sen kaiken, mitä joulun lapsella on meille annet