Saarna Korkalovaaran kappelissa Pyhäinpäivänä 3.11.2018

Matt. 5: 1–12
Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät,
      sillä heidän on taivasten valtakunta.
      Autuaita murheelliset:
      he saavat lohdutuksen.
      Autuaita kärsivälliset:
      he perivät maan.
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
      heidät ravitaan.
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
      heidät armahdetaan.
      Autuaita puhdassydämiset:
      he saavat nähdä Jumalan.
      Autuaita rauhantekijät:
      he saavat Jumalan lapsen nimen.
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
      heidän on taivasten valtakunta.
    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”


Kirkkovuosi lähestyy pian loppuaan, maa on verhoutunut marraskuun syvään pimeyteen, joka laskeutuu maan ylle päivä päivältä vain aikaisemmin. Tänä iltana tuota pimeyttä valaisee kuitenkin kynttilöiden meri hautausmailla, jossa ehkä moni teistäkin vierailee.

Pyhäinpäivänä muistelemme marttyyreja, uskonsa tähden kärsineitä ja kuolleita, kristittyjä esikuviamme, sekä omia läheisiämme, jotka ovat jo siirtyneet tästä ajasta iäisyyteen. Edesmenneiden muistelun lisäksi pyhäinpäivän aiheena on myös kaikkien pyhien yhteys.

Millainen ihminen sitten on pyhä? Ja miten sitten voimme kokea tämän pyhien yhteyden?   Pyhyys on jotakin suurta ja tavoittamatonta. Voiko meistä ihmisistä kukaan sellaista saavuttaa? Meillä luterilaisessa perinteessä ei ole samanlaista pyhimysoppia kuin katolisissa sisarkirkoissamme. Kukaan meistä ei ole  täydellinen tai synnitön. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa ainoastaan kuolleisiin, vaan jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskon kautta osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä, kaikesta epätäydellisyydestä ja rikkinäisyydestään huolimatta. Jo kasteen hetkellä meidät on liitetty tähän pyhien yhteyteen. Ehtoollisella voimme vertauskuvallisesti ajatella alttarikaiteen jatkuvan rajan toiselle puolelle, kokea yhteyden, olla samassa pöydässä polvistuneena.

Jeesuksen vuorisaarna on yksi tunnetuimpia Raamatun kohtia. Siinä Jeesus julistaa autuaaksi erilaisia ihmisiä. Myös hengessään köyhiä, murheellisia ja vainottuja. Puhdassydäminen taas on sellainen, joka kykenee näkemään lähimmäisessään Kristuksen kasvot, riippumatta omasta statuksestaan. Jeesus opettaa myös, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Keitä kaikkia me voisimme tänään rukouksissamme muistaa Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksi julistusten hengessä?  Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Uudessa testamentissa käytetään kreikan kielen sanaa makarios, joka tarkoittaa "autuas, ikuisesti onnellinen". Sanaa käytettiin sellaisesta tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä.

 Mekin saamme olla autuaita, pyhiä, kun meillä on yhteys Jumalaan ja toisiimme. Kuolema katkaisee yhteyden läheisiimme, mutta ei lopullisesti. Moni sytyttää tänään kynttilän läheisen muistolle, mutta kynttilä on myös rukouksen symboli, ja merkki siitä, että Jeesus on itse henkensä kautta läsnä meidän keskellämme. Pyhien yhteys toteutuu rukouksen ja sakramenttien kautta. Näiden välineiden kautta meillä voi olla yhteys myös edesmenneisiin läheisiimme. Me voimme muistaa heitä rukouksissamme, kenties hekin muistavat meitä.

Löysin kauniin rukouksen, jonka oli kirjoittanut Lähetysseuran pappi Katariina Kiilunen. Se muistuttaa meitä myös Pyhäinpäivän toivosta, valosta pimeydessä, samalla kun muistelemme edesmenneitä läheisiämme.

Elämän ja armon Jumala,
Sinä, joka annat auringon valosi säteillä sinnekin,
minkä luulin olevan pimeyden kätköissä,
Sinua minä rukoilen.

Ylösnousemuksen lempeässä valossa
kiitän edesmenneistä omaisista ja rakkaista.
Niistä, jotka ovat jättäneet minuun jälkensä
ja joita kannan mielessäni.

Kiitos yhteydestä, joka kantaa yli kuoleman,
ja toivosta, jonka varassa elämme.
Anna valosi tehdä näkyväksi kaikki se hyvä,
mikä minua ympäröi.
Täytä ilolla.

Aamen.

Pyhä ja yhteinen on myös se usko, johon saamme yhdessä liittyä apostolisen uskontunnustuksen sanoin…



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Predikan på tredje advent i Klosters kyrka 15.12.2024

Saarna Korkalovaaran kappelissa 30.8.2015

Predikan på morgonmässa i S:t Eskil kyrka 2.4.2025