Saarna Sinetän ja Korkalovaaran kappelissa 14.10.2018

21.Sunnuntai helluntaista

Joh. 13: 16-20

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”

On monta tapaa lähettää viesti. Kirjeposti, sähköposti, puhelu tai pikaviesti. Viestien lähettäminen on tullut yhtä helpommaksi ja nopeammaksi. On mahdollista saada viesti toiselle puolelle maailmaa silmän räpäyksessä. Facebookissa törmää joskus viesteihin, joiden avulla testataan, kuinka nopeasti ja eri puolille maailmaa viesti leviää, kun ihmiset jakavat sitä eteenpäin. Silti viestiä ei ole aina helppoa saada perille. Viestiä ei ymmärretä, tai se tulkitaan väärin. Joskus viesti voi mennä kokonaan ohi informaatiotulvan keskellä. Minkälaiset tekijät voivat estää sen, että lähetys ei mene perille? Mitkä taas voivat edesauttaa sitä? Puhummeko täysin vierasta kieltä, vai vahvistavatko myös tekomme sanomaamme?

Päivän tekstit puhuvat Jeesuksen lähettiläistä. Jeesus sanoi, ettei palvelija ole Herraansa suurempi, eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Antiikin ajatusmaailmassa yleinen käytäntö oli, että lähettiläs toimi lähettäjänsä antamin valtuuksin ja hänen nimissään. Näin ollen voidaan ajatella, että myös Jeesuksen tekemät teot ovat Isän, hänen lähettäjänsä tekoja. Ne osoittavat, että Isä ja Poika ovat yhtä. Evankeliumin lopuksi Jeesus toteaa: Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. (Joh.13) Aikaisemmin samassa luvussa kerrotaan, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Johanneksen evankeliumi poikkeaa kolmesta muusta siinä, että Johannes ei kuvaa ehtoollisen asettamista. Jalkojen peseminen kuitenkin liittyy pääsiäisen tapahtumiin, ja se on samanlainen yhteyden osoitus kuin ehtoollinen, yhdessä aterioiminen. Evankeliumikatkelman keskellä oleva ennustus viittaa Juudakseen, joka kavaltaa Jeesuksen ja rikkoo yhteyden:  ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’

Pesemällä opetuslastensa jalat, Jeesus antoi esimerkin lähimmäisen palvelemisesta. Hän käänsi roolit päälaelleen, otti opettajan sijaan orjan roolin. Jeesus antoi esikuvan, miten meidän tulee palvella lähimmäisiämme. Papin työssäkin olen palveluammatissa. Palvelemalla konkreettisesti lähimmäisiämme, myös tekomme vahvistavat evankeliumin sanomaa. Mitkä tai kenen ovat tänä päivänä nuo vertauskuvalliset jalat, jotka meidän tulee pestä? Miten voimme onnistua tässä palvelutehtävässä? Jumala on sitoutunut siihen, mikä yhteiskunnan silmissä on halveksittua ja häpeällistä. Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat saman arvoisia.

Palveleminen voi yhteiskunnan epäkohtiin puuttumista ja juuri sellaisten ihmisten kohtaamista ja palvelemista, joita pidetään meidän yhteiskunnassamme halveksittuina. Palveleminen voi olla ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämistä, vähemmistöjen ja sorrettujen ihmisryhmien puolustamista, ja toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, niin että luomakunta voisi olla hyvä paikka asua myös tuleville sukupolville. Nämä ovat hyvin isoja kysymyksiä. Aina ei tarvitse katsoa edes koko maailmanlaajuisesti, vaan ehkä ihan vain oman seurakunnan sisällä. Päivi Vähäkangas kirjoitti Vartija-lehdessä, että kohtaamisen kirkolla on ongelma kohtaamisen kanssa. Hän kirjoitti siitä, miten oli muuttaessaan takaisin Suomeen kiertänyt eri kirkoissa. Poikkeuksetta sekä kirkossa että kirkkokahveilla sai istua ylhäisessä yksinäisyydessä. ”Kohtaaminen” on sana, joka lienee kaikkien seurakuntien strategioista. On toinen asia, miten tämä toteutuu käytännössä. Puhutaan paljon myös jalkautumisesta ihmisten keskelle, turuille ja toreille… mutta ennen sitä pitäisi mennä itseensä ja miettiä missä on ongelma, jos emme osaa kohdata edes ihmistä joka tulee itse kirkon ovista sisään. Kuten alussa totesin, on monta tapaa lähettää viesti. Varmimmin viestin saa kuitenkin perille ilman moderneja viestimiä, kasvotusten, ihmiseltä ihmiselle.

Kun kristittyinä toimimme palvellen, meidän tekomme vahvistavat sanomaa. Lähetettyinä emme edusta itseämme vaan lähettäjäämme. Sanoma on aina eteenpäin suuntautuva. Isä on lähettänyt Jeesuksen maailmaan. Jeesus välittää tehtävän opetuslapsilleen, ja lähettää heidät maailmaan palvelemaan ihmisiä.  Kun toteutamme lähetystehtäväämme, Jumala on meidän keskellämme.

Lauletaan virsi 965