Saarna Korkalovaaran kappelissa konfirmaatiomessussa 6.8.2017

Matt. 7: 13-14

Jeesus sanoo:
    ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Etsimme usein elämällemme suuntaa. Kuljemme kohti tavoitteita ja unelmia. Elämän tie ei ole aina suora ja tasainen. Se mutkittelee, siinä voi olla kuoppia ja päällystämätöntä pölyävää hiekkatietä. Joskus voi tuntua siltä, että olemme eksyksissä, ja päädymme vain umpikujaan.

Lauloimme alkuvirressä totuuden hengestä. Tämän sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on totuus ja harha. Tarvitsemme elämässämme johdatusta. Jos yritämme perustaa elämämme oman suuntavaistomme varaan, olemme pian harhapoluilla. Elämme ns. vaihtoehtoisien totuuksien aikaa. Ne joilla on valtaa, esittävät omia totuuksiaan. Meiltä vaaditaan yhä enemmän valveutuneisuutta, että kykenemme tunnistamaan valeuutisen oikeasta. Mutta Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Tämän päivän saarnateksti on lyhyt mutta ytimekäs, vain kolmen lauseen mittainen. Ja samalla, tässä valintojen täyttämässä maailmassa, kuulostaa hyvinkin ehdottomalta. Vain harvat löytävät sen…

Missä sitten piilee leveän tien vaarat? Leveän tien vertauskuvana voisi käyttää Moottoritietä. Siellä vauhdin hurma voi viedä mennessään, perävalot vain vilkkuvat, kun kaasupoljin painuu pohjaan ohituskaistalla. Kapeat tiet ovat taas tulleet tutuiksi kun on vieraillut Etelä-Euroopassa. Siellä turistibussin kyydissä ei kannata olla huonomahainen tai ainakaan ei kannata katsoa ikkunasta ulos rotkon syvyyksiin kapeilla vuoristoteillä. Kapean tien kotoisampi vertauskuva taas voisi olla mutkitteleva metsäpolku, joka välillä uhkaa kadota näkyvistä, välillä se voi olla niin kostea, että saapas upottaa, matkan varrella hyttyset laulavat korvissa ja välillä uhkaa kompastua polun yli levittäytyviin puun juuriin.

Elämän polkumme muodostuvat myös kohtaamiemme ihmisten kautta. Moottoritiellä ei tarvitse välittää vastaantulijoista, mutta jos joku tulee vastaan metsäpolulla, joudumme antamaan tilaa, tervehtimään ja tekemään mutkan, ehkä viivähtämään hetkeksi.

Pari viikkoa sitten saarnasin evankeliumista, jossa Jeesus opetti; ”helpompi on kamelin mennä neulan silmästä, kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan”. Jeesus sanoi näin miehelle, joka oli elämässään noudattanut kaikkia käskyjä, mutta jonka oli mahdotonta päästää irti suuresta omaisuudestaan. Silloin Jeesuksen opetuslapset kysyivät ihmetellen: kuka sitten voi pelastua? Aiheellinen kysymys. Totuuden etsiminen ei ole aina helppoa valintojen maailmassa. Tietä ei ole helppo löytää, mutta etsijälle voisi vastata saman, minkä Jeesus vastasi opetuslapsille Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.

Lauletaan virsi 511

Kuluneen viikoin aikana olemme pohdiskelleet elämää ja olemme olleet kristinuskon perustotuuksien äärellä rippikoulun muodossa. Tänään vietettävä konfirmaatio ei ole matkan loppu vaan alku. Pian yhdessä seurakunnan kanssa lausumme uskontunnustuksen. Sen avulla voimme liittyä samalle tielle, jota kristityt jo vuosisatoja ovat kulkeneet kohti yhteistä päämäärää.

Rakkaat nuoret. Otatte pian vastaan kolmiyhteisen Jumalan siunauksen. Saatte luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Pyhä Henki on kasteessa alkanut teissä hyvän työn, ja hän rohkaisee teitä elämään Kristuksen seuraajina. Sille perustalle on hyvä rakentaa. Jumala on antanut seurakunnalleen pyhän sanansa, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Tästä lähtien saatte osallistua itsenäisesti ehtoolliselle. Saatte myös oikeuden kummin tehtävään. Seurakunta rukoilee teidän puolestanne ja lähettää teidät kulkemaan elämän tietä.

Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset. Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä. Jumala teitä siinä auttakoon.