Saarna Korkalovaaran kappelissa 6.11.2016

Matt. 9: 18-26

Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: ”Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa.” Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.

    Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Siitä hetkestä nainen oli terve.

    Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.

Matteuksen evankeliumissa luvuissa 8-9 kerrotaan Jeesuksen voimateoista ja useista ihmeparantumisista. Päivän evankeliumikatkelma esittelee niistä kaksi. Näillä kummallakin tapahtumalla on omat erityispiirteensä. Kuolleista herättäminen ja parantumisen ihme. 12-vuotias tyttö ja 12 vuotta sairastanut nainen.

Tämän päivän lukukappaleessa, Saarnaajan kirjassa puhuttiin siitä, miten kaikella on aikansa ja määrähetkensä. Näiden parantuneiden ihmisten aika ei ollut vielä tullut. Jeesus ei kohdannut heitä liian aikaisin eikä liian myöhään, vaan juuri silloin kun pitikin. Meille jokaiselle on annettu tietty määrä päiviä.

Kertomus viestittää hädässä olevien vahvasta uskosta. Korkea-arvoinen virkamies, jonka tunnistamme Markuksen evankeliumin mukaan Jairokseksi, etsiytyy väkijoukossa Jeesuksen luo ja kumartui maahan hänen eteensä. Jeesus ei katsonut yhteiskuntaluokkaa, hän auttoi niin virkamiehen tytärtä kuin hyljeksittyä sairasta naistakin. Tuon ajan lääketiede ei ollut pystynyt auttamaan heitä, mutta he ajattelivat: vain kosketus, niin paranen/tyttäreni paranee. Jeesus oli heidän ainoa toivonsa, viimeinen oljenkortensa.

Kirkon pitkät perinteet sairaanhoidossa. Alkuseurakunnassa kristityt hoitivat sairaita, heitä joiden kanssa kukaan muu ei halunnut olla tekemisissä. Sairaanhoito on myös säilynyt kirkon parissa suhteellisen pitkälle, ja on kenties jälleen palaamassa takaisin siihen suuntaan. Juutalaisessa kulttuurissa ja laissa oli tärkeää, että saastaisuus ei levinnyt. Sairaus eristi, koska se teki ihmisestä epäpuhtaan ja saastaisen. Saastaisuus ei saanut levitä, eivätkä sairastuneet saaneet tulla temppeliin muiden ihmisten keskelle.

Sairastunut nainen tiesi osansa yhteiskunnassa, eikä myöskään halunnut saastuttaa Jeesusta koskemalla häntä. Niinpä hän uskoi parantuvansa ainoastaan koskemalla hänen viittansa tupsua. Viitan tupsutkin riittivät välittämään jumalallista voimaa, joka näkyi Jeesuksen kaikessa toiminnassa. Näiden molempien tapahtumien vaikutus kantoi pitkälle. Tytön herättämisestä todetaan, että tieto levisi koko seudulle. Todennäköisesti myös parantuneesta naisesta tuli Jeesuksen todistaja, sillä myöhemmin Matteuksen evankeliumin lopussa (luvussa 14) ihmiset pyysivät että saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsuja.

Raamatussa Jeesus herättää ihmisiä jopa kuolleista. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin vain merkki jostain suuremmasta tulevasta. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana herätti kuolleita, samoin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä. Ylösnoussut Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Tämän pyhän otsikko: kuolemasta elämään, viekin omat ajatukseni jo kohti pääsiäistä.

Hieman aikaisemmin Matteuksen evankeliumin luvussa Jeesus vastaa fariseuksille, jotka ihmettelevät miksi Jeesus aterioi syntisten kanssa: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat”. Jeesuksen kosketus voi parantaa fyysisten vaivojen lisäksi myös henkiset ja hengelliset vaivamme. Nykyinen lääketiede on ehkä keksinyt hoitomuodon moneen vaivaan, mutta meillä on tänä päivänä mitä erilaisimpia taakkoja kannettavana. Jeesus puhui sairastaneelle naiselle ystävällisesti. Voi vain kuvitella pelkästään ystävällisten sanojen merkitystä ihmiselle, joka oli 12 vuotta elänyt eristyksissä yhteiskunnasta. ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” (toisten käännösten mukaan: uskosi on pelastanut sinut). Myös tässä maailmassa on asioita, tabuja, jotka eristävät meitä muista, olipa se sitten psyykkinen sairaus, etninen tausta, ideologia tai vääränlaisena pidetty identiteetti.

Mutta Jeesus puhuttelee tuntematonta naista sanomalla ”tyttäreni”. Me saamme todella uskoa olevamme Jumalan lapsia.  Heikkouteen kätkeytyy suuri voima, se voi synnyttää uskoa ja toivoa.