Pyhäinpäivän saarna Meltauksen ja Maijasen kappeleissa 5.11.2016

Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

      ”Autuaita ovat hengessään köyhät,

      sillä heidän on taivasten valtakunta.

      Autuaita murheelliset:

      he saavat lohdutuksen.

      Autuaita kärsivälliset:

      he perivät maan.

      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:

      heidät ravitaan.

      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:

      heidät armahdetaan.

      Autuaita puhdassydämiset:

      he saavat nähdä Jumalan.

      Autuaita rauhantekijät:

      he saavat Jumalan lapsen nimen.

      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:

      heidän on taivasten valtakunta.

    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Kirkkovuosi lähestyy loppuaan, maa verhoutuu pimeyteen, jota tänä päivänä valaisee kynttilöiden meri hautausmailla. Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä Siksi muistelun kohteena ovat sekä kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet.

Päivän evankeliumi, vuorisaarnan autuaaksijulistukset, on yksi lempikohtiani Raamatussa.  Mitä tarkoittaa ”autuas”? Sanotaan, että joku voi olla autuaan tietämätön jostakin, autuas on lähellä onnellista, tasapainoista, rauhallista. Mitä Jeesus siis tarkoittaa kun hän julistaa autuaaksi murheelliset ja eri tavoin kärsivät? Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua tai yliluonnollisella tavalla onnellista. Uudessa testamentissa käytetään kreikan kielen sanaa makarios, joka tarkoittaa "autuas, ikuisesti onnellinen". Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä.  ”heidän on taivasten valtakunta...” Taivasten valtakunnassa tämä  yhteys on totta.

Taivasten valtakunta on jotakin joka on tulossa ja samaan aikaan on jo keskellämme. Häivähdys jostakin pyhästä. Mikä on meille pyhää? Jotakin tuntematonta? Ehkä vähän pelottavaakin? Jotakin, minkä voimme kokea myös arjen keskellä. Jeesuksen sanat ovat hämmentäviä, mutta lohdullisia. Jokainen meistä on kokenut menetyksiä, ja luopumisen tuskaa. Luopuminen tekee kipeää, suru on väistämättä läsnä ihmisen elämässä. Jokainen kantaa surua oman aikansa. Joku voi tänään muistella vuosia sitten kuolleita läheisiään, joku taas vasta hiljattain poisnukkunutta. Mutta Jumala on myös inhimillinen Jumala, joka on läsnä myös surussa. Lisäksi Jeesus kehottaa kristittyjä kantamaan toinen toistensa taakkoja, ”ottamaan osaa”.

Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilöitä edesmenneille läheisillemme. Pyhäinpäivän yhteydessä  pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä ja vanhurskas. Päivän aiheena on ”pyhien yhteys”. Tuo hieman mystinenkin ilmaus uskontunnustuksen lopussa. Se on jotakin enemmän kuin tietyn yhteisön sisällä koettu yhteisöllisyys. Meidät on liitetty kasteessa osaksi Jumalan seurakuntaa, kristittyjen yhteyteen.

Ehtoollinen on yksi yhteyden merkki, sekä yhteydestä Jumalaan ja yhteydestä toisiimme. Symbolisesti ehtoollisessa ovat läsnä myös poisnukkuneet läheiset. Alttarikaide jatkuu rajan toiselle puolelle. Ehtoollisessa on läsnä jokin ”pyhä” ja myös pyhien yhteys.  Katekismus opettaa pyhien yhteydestä, että sen perustana on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä. Pyhä ja yhteinen on myös se usko, johon saamme yhdessä liittyä apostolisen uskontunnustuksen sanoin…