Saarna pyhäinpäivänä Korkalovaaran kappelissa 31.10.2015

Matt. 5: 1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

      ”Autuaita ovat hengessään köyhät,

      sillä heidän on taivasten valtakunta.

      Autuaita murheelliset:

      he saavat lohdutuksen.

      Autuaita kärsivälliset:

      he perivät maan.

      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:

      heidät ravitaan.

      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:

      heidät armahdetaan.

      Autuaita puhdassydämiset:

      he saavat nähdä Jumalan.

      Autuaita rauhantekijät:

      he saavat Jumalan lapsen nimen.

      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:

      heidän on taivasten valtakunta.

    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Päivän evankeliumitekstinä on Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan alun autuaaksijulistukset. Vuorisaarna on yksi omia lempikohtiani Raamatussa. Vuorisaarnassa on läsnä todellinen evankeliumi. Autuaita ovat hengessään köyhät. Autuaita ne jotka ovat uskossaan epävarmoja, heille kuuluu Jumalan valtakunta. Heille, joita itsevarma usko ei ole tehnyt fariseusten kaltaiseksi. Jumalan valtakunta on keskeneräisten, epävarmojen ja murheellisten valtakunta. Vuorisaarna on evankeliumi halveksituille, syrjityille ja epävarmoille. Vuorisaarnassa Jeesus haluaa rohkaista seuraajiaan. Jeesus ei lupaa meille onnea ja helppoa elämää, niin kuin lopun jakeissa todetaan, mutta hän lupaa autuutta, tiettyä mielenrauhaa, toivoa ja lupausta Hänen läsnäolostaan myös tässä maailmassa.

Pyhäinpäivänä eniten lähelle tulee kenties lupaus lohdutuksesta murheellisille. Olemme varmasti kaikki kohdanneet pienempiä ja suurempia menetyksiä. Jeesus on kuitenkin luvannut kulkea meidän kanssamme. Jumala on inhimillinen Jumala. Jumala myös myötäelää meidän surumme ja ilomme. Meidän hätämme ja surumme kuullaan ja nähdään. Kärsimys ei välttämättä jalosta ihmistä, mutta myös murheellisilla on toivoa. ”Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen”.

Pyhäinpäivänä kirkoissa muistellaan erityisesti vuoden aikana poisnukkuneita ja sytytämme pian kynttilän täälläkin heidän muistokseen. Monet muistavat poisnukkuneita läheisiään tänään myös viemällä kynttilän haudalle. Kynttilä on kirkossa yksi keskeisimpiä symboleita. Ennen sähkövaloja kynttilät olivat toki konkreettisesti olennainen osa valaistusta, mutta kynttilän liekin symboliikasta muistutetaan erityisesti kastetilaisuudessa. Kastepöydällä oleva kynttilä muistuttaa Kristuksen läsnäolosta, ja kastekynttilän sytyttämisen yhteydessä lausutaan Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”.

Vuosi voi olla surun kanssa lyhyt aika, monet ovat kulkeneet surun kanssa jo useita vuosia. Ei ole määritelty aikaa, kuinka kauan saa surra. Kun kohtaamme läheisen poismenon, ystävillä ja tuttavilla on tapana sanoa ”otan osaa”. Se on kaunis sanonta kun miettii syvemmin sen merkitystä. Emeritus piispa Huovinen pohdi asiaa seuraavasti: kun otamme osaa suruun, ilmaisemme halumme kantaa toistemme taakkoja, edes osan siitä. Tänään me voimme yhdessä seurakuntana kantaa osan toistemme taakoista.

Pyhäinpäivän merkitys vainajien muistamisen lisäksi on ”pyhien yhteys”. Tuo hieman mystinen pyhien yhteys, joka vilahtaa joka sunnuntai uskontunnustuksen lopussa. Mitä se tarkoittaa?

Pyhien yhteydellä tarkoitetaan kaikkien kristittyjen yhteyttä. Pyhien yhteys on jotakin enemmän kuin tässä maailmassa koettu yhteisöllisyys. Sitä kuolemakaan ei voi rikkoa. Yksi yhteyden merkki on ehtoollisen viettäminen. Ehtoollista vietetään alttarilla. Perinteisesti alttarikaide on puoliympyrän muotoinen. Puoliympyrään voi ajatella toisen puolen, joka muodostaa ympyrän. Ehtoollispöydässä voimme siis olla yhteydessä myös pyhien kanssa, jotka ovat alttarikaaren toisella puolella. Raamatun tekstit muistuttavat meitä myös jälleennäkemisen toivosta.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, 

äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

minä tiedän sen. 

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, 

muotoni kuin syvällä maan alla, 

mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, 

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

(Psalmista 139)

 Katekismus opettaa pyhien yhteydestä, että sen perustana on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä. Pyhä ja yhteinen on myös se usko, johon saamme yhdessä liittyä apostolisen uskontunnustuksen sanoin…