Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 23.2.2025

Sexagesima, 2.vsk.

Johannes 7:40-52 

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: »Tämän täytyy olla se profeetta.» Toiset sanoivat: »Hän on Messias.» Mutta toiset epäilivät: »Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.» Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.  

Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: »Miksi ette tuoneet häntä?»Miehet vastasivat: »Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.»Silloin fariseukset sanoivat: »Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!»Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: »Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.»Mutta toiset sanoivat hänelle: »Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.» 

Elävä sana 

Sanoissa on voimaa. Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: Alussa oli sana – ja että kaikki syntyi sanan voimalla. Tämän päivän aiheena kirkkovuodessa on “elävä sana”. Ihmiset jotka kuulivat Jeesuksen puhuvan olivat ihmeissään. Kukaan ei ollut aikaisemmin puhunut niin kuin hän.  

Olemme siinä vaiheessa messua, että olemme juuri kuulleet Raamatun sanaa. Lukukappaleiden lukemisen jälkeen on tapana sanoa: “Tämä on Jumalan sana”. Raamatun lukeminen ja sanan tulkitseminen saarnan ja rukousten avulla onkin luterilaisen jumalanpalveluksen keskiössä. Tätä sanan sunnuntaita pidetään myös reformaation muistopäivänä. Kirkkomme reformaattorille, Martti Lutherille kaksi tärkeintä asiaa olivat Jumalan armo ja Raamatun sana. 

Raamattu ei ole kronologinen kirja, jossa olisi alku, loppu ja selkeä juoni, vaan se on kokoelma kirjoja ja kirjoituksia, jonka vanhiempien ja uusimpien tekstien välillä on jopa yli 1000 vuotta.   

Monet sukupolvet ennen meitä ovat lukeneet samoja tekstejä kuin mitä me luemme, ja pyrkineet etsimään Raamatun avulla Jumalan tahtoa. Päivän evankeliumitekstissäkin fariseukset tutkivat kirjoituksia ja tulkitsivat Jumalan sanaa. Sanan tulkitseminen ei ole aina helppoa tai yksinkertaista, ja aina meidän päiviimme ihmiset tulkitsevat samoja tekstejä hyvin eri näkökulmasta ja erilaisista lähtökohdista. Mutta kirkko opettaa, että Raamatun sanaan sisältyy Jumalan erityinen ilmoitus.  

Päivän latinankielinen nimi “sexagesima” tarkoittaa lukua kuusikymmentä.  Se on toinen paastonaikaa edeltävistä pyhäpäivistä, ja nämä paastonaikaa edeltävät sunnuntait ovat kirkkovuodessa käännekohta, jolloin käännämme katseemme joulusta kohti pääsiäistä. Myös pian koittava paastonaika kutsuu meitä hiljentymään Jumalan sanan äärelle ja tutkiskelemaan sitä.  

Mitä sitten tarkoittaa, että sana on elävä? Se tarkoittaa ainakin sitä, että Jumalalla on yhä edelleen meille jotakin sanottavaa. Raamatun sanoista voimme löytää elämäämme johdatusta, ja myös tutuista jakeista voi herätä uusia ajatuksia.  

Pääsiäisen ihme, Jeesuksen ylösnousemus todisti todeksi profeettojen lupaukset, ja sanansa kautta Jumala on osoittanut rakkautensa tätä maailmaa kohtaan. Jumalan sana vaikuttaa keskellämme yhä tänäänkin. Jumalan sanalla, elävällä sanalla, on uutta luova voima. 

Lukukappaleiden lukemisen jälkeen on tapana sanoa: “Tämä on Jumalan sana”. 

Johannesevangeliet kapitel 7, vers 40-52 Några i hopen som hörde detta sade: ”Han måste vara Profeten”, och några sade: ”Han är Messias.” Men andra sade: ”Inte kommer väl Messias från Galileen? Säger inte skriften att Messias skall vara av Davids ätt och komma från Betlehem, byn där David bodde?” Så blev hopen oenig om honom. Några ville gripa honom, men ingen lyfte sin hand mot honom. När deras folk kom tillbaka frågade översteprästerna och fariseerna: ”Varför har ni inte tagit hit honom?” De svarade: ”Aldrig har någon människa talat som han.” Då sade fariseerna till dem: ”Har ni också blivit vilseledda? Finns det någon i rådet eller bland fariseerna som tror på honom? Men den stora hopen, som inte kan lagen, den är förtappad.” Nikodemos, som själv satt i rådet och som tidigare hade sökt upp Jesus, sade: ”Inte dömer väl vår lag någon utan att man först har hört honom och tagit reda på vad han gör?” De svarade: ”Är kanske du också från Galileen? Se efter i skriften, så skall du finna att ingen profet kommer från Galileen.” Det levande ordet Första versen av Johannesevangeliet berättar att i begynnelsen var ordet och hur allt blev till genom ordet. I ordet finns mycket kraft. Kyrkoårets tema idag är det levande ordet. Det var många som undrade vem Jesus var. Folk sade: ”Aldrig har någon människa talat som han.” Vi läser Bibeln tillsammans här i kyrkan, och efter traktelsen säger vi: “så lyder Herrens ord”. Ordet är i centrum i vår svensk kyrklig gudstjänsttraditionen. Denna söndag firas också som reformationsdagen. Till reformator Martin Luther var två saker som var viktigast: Guds nåd och Guds ord. Bibeln är inte en kronologisk berättelse som börjar och slutar någonstans. Det är faktisk som ett bibliotek i en bok. Det är en samling, eller “kanon” som vi säger det i teologiska språket, om olika böcker och texter som har skrivits i olika tider. Och det kan vara till och med 1000år mellan de äldsta och de nyaste texter i Bibeln. Detta betyder, att människor som har levt hundratals år före oss har läst och tolkat samma texter som vi fortfarande läser idag. Tolkning pågår också i dagens evangelium, när fariseerna försöker tolka och förstå de heliga skrifter. Att tolka Bibeltexter är inte alltid lätt. Vi har olika utgångspunkter och erfarenheter som påverkar till hur vi läser och tolkar Bibeltexter. Men i kyrkan vi tror, att Gud uppenbarar sig själv i Bibelordet. Söndagens latinska namnet “sexagesima” betyder nummer sextio. Den här söndag och föregående söndag kallas som förfasta, och detta är en vändpunkt i kyrkoåret, när vi börjar räkna söndagar inför påsk istället av söndagarna efter jul. Också fastetiden som snart börjar, uppmanar oss att be och fördjupa i Guds ord. Att ordet är levande betyder att Gud har fortfarande någonting att säga till oss. I Bibelordet vi kan hitta någonting som kan vägleda våra liv. Tillsammans kan vi söka Guds vilja i våra liv. Det viktiga med Bibeln är mötet med Gud. Att läsa Bibeln är ett sätt att lära känna Gud. Även de gamla och välkända versarna kan väcka nya tankar och meningar i våra liv. Uppståndelsen och påskens under betyder att profeternas löften uppfylldes, att Gud har visat sin kärlek mot människor genom sitt ord, och att Gud finns mitt ibland oss även idag. Gud som är världens skapare fortsätter att skapa nytt och ge liv genom sitt ord.