Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 2.7.2023

 Luuk.6:36–42 

»Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. »Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.» 

Hän puhui heille vielä vertauksin: »Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. 

»Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. 

 

“Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita”. Päivän evankeliumin keskeisin sanoma käy ilmi jo ensimmäisissä lauseissa.  

Katkelma on osa Jeesuksen ns. kenttäsaarnaa. Hän oli laskeutunut alas vuorelta yhdessä opetuslastensa kanssa, ja asettunut tasaiselle paikalle. Sinne oli kokoontunut kansaa eri puolilta kuulemaan hänen opetustaan. Kenttäsaarna sisältää Matteuksen vuorisaarnan tapaan keskeistä opetusta siitä, miten meidän ihmisten tulisi elää keskenämme. Jeesus julistaa autuaaksi köyhät ja nälkäiset, varoittaa rikkauden epäjumalasta, ja kehottaa meitä rakastamaan myös vihamiehiämme. Näiden jälkeen seuraa tämä Jeesuksen opetus tuomitsemisesta.  

Jeesuksen opetus on edelleen puhuttelevan ajankohtainen aikana, jolloin kilpailu on kovaa ja sorrumme liian usein ennakkoluuloihin ja hätäisiin tuomioihin lähimmäisen kohdatessamme. Ennakkoluulomme kohdistuvat usein ihmisiin, jotka ovat tehneet toisenlaisia elämänvalintoja, tai jotka jollakin muulla tavalla poikkeavat normista ja valtavirrasta. Helposti myös vertailemme itseämme toisiin.  
Ollako sitten niin kuin Ellun kanat, jos ketään ei saa tuomita? Oikeusjärjestelmän ja maallisten tuomioistuimien tarkoituksena on turvata tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen kansalaisten keskuudessa. Mutta maallisen lain sijaan Jeesus puhuu meidän hengellisestä elämästämme. 

Kirkossa puhumme mielellään paljon rakkaudesta. Mutta kuinka rakkaudellisia todellisuudessa olemme, ja näkyykö rakkaus myös teoissamme? Kautta historian myös kirkon piirissä on rakkauden sijaan osoitettu tuomioita.  

Emme ole toinen toistamme parempia. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. »Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Moni tuntee tämän kyseisen Raamatunjakeen, jossa Jeesus varoittaa meitä tekopyhyydestä. Usein on helpompaa nähdä toisten virheet kuin katsoa peiliin. 

 Jeesus halusi, että erityisesti hänen opetuslapsensa toimisivat esimerkkinä rakkaudesta ihmisten keskuudessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh.13:35) Sen myötä meidän pitäisi myös kirkkona toimia esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä lähimmäisenrakkaudessa ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden korjaamisessa, ja vasta sen jälkeen vaatia samaa myös toisilta. 

Loppujen lopuksi päivän evankeliumi toteaa sen, että kaikkihan me tässä olemme samalla viivalla. Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään. Kristus tuli maailmaan armahtamaan ja pelastamaan, ei tuomitsemaan. Siksi myös meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Niin kuin me mittaamme, niin myös meille mitataan.  

Jumala, 
meidän on niin helppo lausua 
hätäisiä tuomioita toisistamme. 
Sinä näet jokaisen ihmisen 
avarammin ja syvemmin kuin kukaan. 
Auta meitä kohtaamaan toisemme 
ilman ennakkoluuloja ja pinnallisia arviointeja. 
Auta meitä käsittämään, 
että vain anteeksi antaminen vie meidät 
todelliseen yhteyteen toistemme kanssa. 
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. 

Evangelium 

Lukasevangeliet kapitel 6, vers 36–42 

 
Var barmhärtiga, så som er fader är barmhärtig. 
Döm inte, så skall ni inte bli dömda. Förklara ingen skyldig, så skall ni inte dömas skyldiga. Frikänn, så skall ni bli frikända. 
Ge, så skall ni få. Ett gott mått, packat, skakat och rågat skall ni få i er mantel. Med det mått som ni mäter med skall det mätas upp åt er.” 
Han gav dem också en liknelse: ”Kan väl en blind leda en blind? Ramlar inte båda i gropen? 
Lärjungen är inte förmer än sin lärare, men när han är fullärd blir han som sin lärare. 
Varför ser du flisan i din broders öga när du inte märker bjälken i ditt eget? 
Hur kan du säga till din broder: Låt mig ta bort flisan ur ditt öga, när du inte ser bjälken i ditt eget? Hycklare, ta först bort bjälken ur ditt öga, så kan du se klart och ta bort flisan ur din broders. 

 

Att inte döma 

“Döm inte, så skall ni inte bli dömda.” De andra meningen i evangeliet säger redan de viktigaste. 

Dagens evangelium är en del av så kallade “slättpredikan”, motsvarande som Matteus bergspredikan. Jesus hade kommit ned från berget med sina medmänniskor. Folk hade samlat överallt, Jesus pratar om hur vi skall leva med varandra, älska våra medmänniskor och att inte döma varandra. 

 

Jesu lärdom känns fortfarande aktuellt. Det är väldigt mänsklig att jämföra sig själv med andra. Vi har många fördomar, oftast mot människor som har gjort annorlunda val i livet eller på något sätt står utanför normen. Men ingen av oss är perfekta heller.  

Får vi verkligen leva precis som vi vill om vi får inte döma någon? I samhället har man rättssystem, för att hålla lag och ordning. Men i dagens evangelium Jesus pratar om våra andliga liv. 

I kyrkan vi älskar att prata mycket om kärlek. Men hur kärleksfulla vi verkligen är? Syns kärleken också lika mycket i våra handlingar, och inte bara i vackra ord? Genom historien kyrkan har inte heller varit fri från dömande ord, och man har delat straff istället av nåd.  

“Lärjungen är inte förmer än sin lärare, men när han är fullärd blir han som sin lärare. Varför ser du flisan i din broders öga när du inte märker bjälken i ditt eget?” Liknelsen om flisan och bjälken är en av de mest kända Bibelverser, som varnar oss om hyckleri och dubbel moralism. Oftast är det lättare att se andras fel, men vara blind för våra egna fel.  

Jesus gav uppdrag speciellt till sina lärjungar att visa exempel, och i förlängningen till kyrkan i alla tider. I Johannesevangeliet säger Jesus: “Alla skall förstå att ni är mina lärjungar om ni visar varandra kärlek.” (Joh.13:35) Man måste börja från sig själv innan man sätter högre krav till andra.  

Eventuellt pratar dagens evangelium om att vi alla är på samma nivå framför Gud. Vi skall följa Jesu exempel och inte döma våra medmänniskor. Kristus kom inte till världen för att döma det utan frälsa det. Därför skall vi också visa nåd och kärlek mot varandra, och föra framför rättvishet i samhället både med ord och gärningar. Med det mått som vi mäter med skall det mätas upp åt oss. 

Vi ber: 

Gud, du är vår Far. 
Hjälp oss att likna dig i barmhärtighet. 
Lär oss förstå, att när vi dömer våra medmänniskor 
dömer vi oss själva. 
Hjälp oss att förlåta, så som vi blir förlåtna. 
Vi ber i Jesu Kristi namn.