Saarna Klosterin kirkossa/Predikan i Klosters kyrka 26.2.2023

 1.Paastonajan sunnuntai, 3.vsk. 

1.Moos.3:1-13 

Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?» Nainen vastasi käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’» Silloin käärme sanoi naiselle: »Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.» Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. 

Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. 

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: »Missä sinä olet?» Mies vastasi: »Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.» Herra Jumala kysyi: »Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?» Mies vastasi: »Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.» Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: »Mitä oletkaan tehnyt!» Nainen vastasi: »Käärme minut petti, ja minä söin.» 

 

Mark.1:12–13 

Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. 

 

Kirkoissa liturginen väri alttarilla on vaihtunut violettiin tai siniseen. Tuhkakeskiviikko aloitti kirkkovuoden suuren paaston. Ensimmäisen paastonajan sunnuntain tekstit puhuvat kiusauksista ja koettelemuksista. Niitä tulee vastaan meistä jokaiselle, eivätkä kiusauksilta välttyneet edes maailman ensimmäiset ihmiset, Aatami ja Eeva.  

Syntiinlankeemuskertomus kuvastaa ihmisen vapautta ja vastuuta omista valinnoista. Aatami syytti lankeemuksesta Eevaa, ja Eeva puolestaan käärmettä, joka hänet petti. On helpompaa etsiä syytä jostakin toisesta, mutta lopulta myös Aatami ja Eeva joutuivat kantamaan seuraukset omista valinnoistaan. Syntiinlankeemus, ja sen myötä paratiisista karkotus tarkoitti etääntymistä Jumalasta.  

Kun Jumala loi maailman, hän näki, että kaikki oli hyvää. Sitten hän antoi ihmiselle tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen ja työtoverikseen, toimimaan hänen käsinään tässä maailmassa. Meidät on kutsuttu luomaan hyvää, mutta hyvän tunnistaminen ja oikeiden valintojen tekeminen tässä maailmassa ei ole aina helppoa. Myös monia hyviä asioita voi käyttää väärin.  

Kiusaukset eri muodoissaan ovat meille tuttuja. Ne voivat liittyä inhimillisiin tarpeisiimme, mukavuudenhaluumme, vallanhimoomme tai ylemmyydentuntoomme. Kiusaukset ovat sellaisia, jotka tarjoavat hetkellisen helpotuksen ja ulospääsyn vaikeasta tilanteesta, mutta ratkaisuja, jotka eivät kanna pitkälle, tai kestä päivänvaloa eettisestä näkökulmasta tarkasteltuna.  

Päivän evankeliumi johdattelee meidät autiomaan karuun tyhjyyteen. Heti Jeesuksen kasteen jälkeen henki ajoi hänet autiomaahan. Hän vietti siellä neljäkymmentä päivää Saatanan kiusattavana. Autiomaassa paholainen koetteli itsensä Jeesuksen kutsumusta ja tehtävää, mutta kukaan muu kuin Jeesus ei ole onnistunut voittamaan kaikkia kiusauksia. Pääsiäispaaston neljäkymmentä päivää kuvaavat tuota Jeesuksen autiomaassa viettämää aikaa, ja neljäkymmentä päivää viittaa vertauskuvallisesti myös Israelin kansan neljänkymmenen vuoden erämaavaellukseen. 

Paasto on omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinen harjoitus. Paasto on kilvoittelua, mutta se ei ole kilpailua tai vertailua paremmuudesta toisia vastaan. Tärkeintä paastossa on keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen luopumalla itse jostakin. Paastoa voi toteuttaa monella tavalla, yksi tapa on ekopaaston viettäminen. Sukupolvemme elää ilmastokriisin keskellä.  Luopumalla jostakin itse, voimme antaa enemmän toisille. Mistä me olemme valmiita luopumaan, jotta luomakuntamme säästyisi myös tuleville sukupolville? 

Jälleen kerran on helppo kysyä, miksi minun pitäisi luopua jostakin, kun ‘nuo toiset’ kuormittavat ympäristöä paljon minua enemmän? Silti jokainen meistä voi tehdä pieniä valintoja omassa arjessaan. Tiedostan ilmastoahdistuksen, kun useamman kerran vuodessa matkustan lentäen tapaamaan perhettä tai ystäviä. Yritän kompensoida omaa hiilijalanjälkeä syömällä enimmäkseen kasvisruokaa, ja ehkä paastolupaukseni voisikin olla (turhan pitkien) lämpimien suihkujen lyhentäminen. Luomakunnasta huolehtiminen on yhteisen vastuun kantamista. Ekopaasto on myös rauhan työn tekemistä, sillä sodankäynti kuormittaa ympäristöä. Aseiden ja sotakoneiden valmistaminen vaatii raskasta teollisuutta. Aseiden avulla saadaan sitten aikaan entistä enemmän kuolemaa ympäristön tuhoa. Sota ja väkivalta ovat kaukana lähimmäisenrakkaudesta.  

Autiomaan hiljaisuudessa joudumme kohtaamaan itsemme ja kuulemaan oman äänemme. Rukous ja hiljaisuus antavat mahdollisuuden myös kuulla Jumalan ääntä paremmin. Mitä jää jäljelle, kun elämästä on karsittu turhia asioita, mihin viime kädessä on tärkeää, mihin turvaudumme? Lankeamme joskus kiusauksiin ja teemme vääriä valintoja. Meidän täytyy kantaa tekojemme seuraukset ja oppia virheistämme. Silti Jumala ei hylkää meitä, hän ei unohtanut ihmistä myöskään paratiisista karkottamisen jälkeen. Hän on meidän turvanamme autiomaan tyhjyydessä, lähellämme silloinkin, kun villipedot vaanivat ympärillä. Päivän psalmin sanoin; Jumala on meille kallio, jonka suojaan saamme paeta.  

Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut:

’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’

1.Söndagen i fastan, 3årgång 

Första Moseboken kapitel 3, vers 1-13 

 
Ormen var listigast av alla vilda djur som Herren Gud hade gjort. Den frågade kvinnan: ”Har Gud verkligen sagt att ni inte får äta av något träd i trädgården?” 
Kvinnan svarade: ”Vi får äta frukt från träden, 
men om frukten från trädet mitt i trädgården har Gud sagt: Ät den inte och rör den inte! Gör ni det kommer ni att dö.” 
Ormen sade: ”Ni kommer visst inte att dö. 
Men Gud vet att den dag ni äter av frukten öppnas era ögon, och ni blir som gudar med kunskap om gott och ont.” 
Kvinnan såg att trädet var gott att äta av: det var en fröjd för ögat och ett härligt träd, eftersom det skänkte vishet. Och hon tog av frukten och åt. Hon gav också till sin man, som var med henne, och han åt. 
Då öppnades deras ögon, och de såg att de var nakna. Och de fäste ihop fikonlöv och band dem kring höfterna. 
De hörde Herren Gud vandra i trädgården i den svala kvällsvinden. Då gömde sig mannen och kvinnan bland träden för Herren Gud. 
Men Herren Gud ropade på mannen: ”Var är du?” 
Han svarade: ”Jag hörde dig komma i trädgården och blev rädd, eftersom jag är naken, och så gömde jag mig.” 
Herren Gud sade: ”Vem har talat om för dig att du är naken? Har du ätit av trädet som jag förbjöd dig att äta av?” 
Mannen svarade: ”Kvinnan som du har ställt vid min sida, hon gav mig av trädet, och jag åt.” 
Då sade Herren Gud till kvinnan: ”Vad är det du har gjort?” Hon svarade: ”Ormen lurade mig, och jag åt.” 

 

Markusevangeliet kapitel 1, vers 12–13 

Anden drev honom ut i öknen, 
och han var i öknen fyrtio dagar och sattes på prov av Satan. Han levde bland de vilda djuren, och änglarna betjänade honom. 

 

“Prövningens stund” 

Fastetiden började på askonsdagen, och kyrkorna kläds på blå eller lila textiler. Bibeltexterna på första söndag i fastan pratar om prövningar och frestelser. Ingen av oss är fri från prövningar och frestelser, det var inte heller världens första människor; Eva och Adam.  

Berättelsen om syndafall handlar om ansvarstagande på sina egna val och handlingar. Adam skyllde Eva och Eva skyllde ormen. Oftast vill vi tänka: “Det var inte jag, det var någon annan.” Men till slut måste också Adam och Eva leva med konsekvenser av deras val, när Gud avvisade dem från paradiset. Syndafall betyder också avstånd från Gud.  

När Gud skapade världen, han såg att allting var gott, och Gud tog människan och satte henne i Edens trädgård att bruka och vårda den. Gud skapade människan till hans avbild och gav uppdrag att vara hans medarbetare. Också vi människor har kunskaper att skapa gott, men i den här världen och samhället är det inte alltid lätt att göra rätt val.  

Prövningar och frestelser är en del av människans liv. Frestelser kan vara en lätt lösning i nöd, men kanske inte så hållbart långsiktig.  

Dans evangelium tar oss till öknen med Jesus. Det berättar kortfattat hur Jesus var där fyrtio dagar, ensam bland vilda djur och fastade. Därför håller också fastetiden inför påsken på fyrtio dagar. Den kristna fastetiden är förberedelsetiden för påsken. Under fastetiden före påsk tänker vi på Jesus som gick genom lidandet och döden mot uppståndelse och ett nytt liv. 

Att fasta betyder att avstå från någonting. Det är inte en tävling, utan fastetiden är en tid för bön, stillhet och eftertanke. Det handlar om att komma närmare Gud genom enklare liv, och att älska medmänniskor genom att avstå någonting själv och ge mer till dem som behöver. Det finns många olika sätt att fira fastan. En möjlighet är att fira ekofastan. Våran generation lever mitt i akut klimatkris. Vad kan vi avstå för att ge bättre livsmöjligheter till nya generationer?  

Det är lätt också att tänka, det finns flera människor som borde göra mer, men vi alla kan göra någonting. Jag till exempel känner lite flygskam, när jag bokar flygbiljetter flera gånger om året för att träffa mina vänner och släktingar. Jag försöker att kompensera mitt koldioxidavtryck genom att äta vegetarisk, och kanske mitt faste löfte kunde vara att avstå från för långa varma duschar för att spara vatten och miljö. Att ta hand om miljön är våran gemensamt ansvar. Ekofasta kan också vara bön och arbete för att nå fred i världen. Miljön och människor drabbas hårt av krig och våld.  

Öknen kan vara stort, tyst och skrämmande. I stillhet och ensamhet vi måste möta oss själva. Men i stillhet det finns också möjlighet att höra Guds röst starkare. Vad finns kvar om vi avstår från det onödiga, vad är viktigast i livet? Det är ensam Jesus som har vunnit alla frestelser, vi gör flera misstag och dåliga val i livet. Även om Gud avvisade människan från paradiset, han glömde inte oss. Han är med oss även när livet känns som öknen och när vilda djur hotar oss. Gud är vår trygghet, som det står i dagens psaltarpsalm; “Ja, du är min klippa och min borg. Du skall leda och styra mig, ditt namn till ära.”