Predikan i Klosters kyrka 1.11.2020

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai

Kaikkien sielujen päivä

3.vsk.


37 Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. 38 Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.»

39 Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: »Hyvin vastasit, opettaja.» 40 Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

(Luuk.20:37-40)


Ikuisuustoivomme


Tuula kertoo sururasiasta:

Silmät- suru näkyy, kyyneleet……

Tiuku- kuuletko tiukujen äänen? Suru kuuluu, itku, viha……

Sydämet- koska rakastan tätä ihmisistä niin paljon.

Kultakimallus- kauniit muistot. Helminauha-muistojen helminauha, tämä sininen kukkahelmi on muisto kesäisestä retkestä, tämä punainen helmi taas yhteisestä vaikeasta ajasta.

Kun avaan rasian, sieltä löytyy kivi, sillä suru on raskas kantaa niin kuin painava kivi. Toinen kivi on terävä, suru myös sattuu niin kuin viilaisu terävällä kivellä.

Tähdet täällä muistuttavat öisestä tähtitaivaasta, yhdessä lasten kirjassa kerrotaan, että uusi tähti on syttynyt taivaalle kun läheinen on kuollut.

Nämä enkelit antavat minulle toivoa.  Nyt on rakas läheiseni Jumalan  luona………..


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Tuota kysymystä kenties kaikki ihmiset pohtivat jossain kohtaa elämäänsä. Päivän evankeliumi on Jeesuksen vastaus saddukeuksille, jotka esittivät kysymyksen kuolleiden ylösnousemuksesta. Saddukeukset tulkitsivat Mooseksen lakia konservatiivisesti, eivätkä uskoneet mm. ruumiin ylösnousemukseen toisin kuin esim. fariseukset. 


Tätä pyhäinpäivän jälkeistä sunnuntaita kutsutaan myös kaikkien sielujen päiväksi. Näin pyhäinpäivän viikonloppuna moni muistelee poisnukkuneita läheisiään ja sytyttää kynttilän joko haudalla, kappelissa tai kirkossa. Pimeän syksyn ja surun keskelläkin loistaa valo, joka muistuttaa elämästä.  


Muistot ovat tärkeitä. Voimme ajatella heitä, jotka ovat vaikuttaneet meidän elämäämme, vaikka he eivät enää ole meidän luonamme. Samalla tavoin kuin kuolleet säilyvät meidän muistoissamme, ei Jumalakaan unohda meitä. Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Raamattu antaa meille lupauksen ylösnousemuksesta ja ikuisen elämän toivosta. Jumala on ikuinen, ajasta aikaan. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on myös meidän Jumalamme. “Hänelle kaikki ovat eläviä”, kuten päivän evankeliumi todistaa. 


Tuula kertoi meille sururasiasta ja sen symboliikasta, siitä, miten suru ja kaipaus näkyvät meidän elämässämme. Rasian kylkeen on liimattu kuvia enkeleistä ja tähdistä. Ne muistuttavat toivosta. Jeesuskin puhui taivaan kodista, jonne hän on itse mennyt valmistamaan asuinsijaa. Evankeliumissa ylösnousseita ihmisiä kuvataan enkelien kaltaisiksi, Jumalan lapsiksi. 


Nyt sinulla on mahdollisuus tulla sytyttämään kynttilä. Voit tulla tänne alttarin etuosaan, tai kirkon takaosaan josta löytyy kaksi kynttilätelinettä käytävän molemmin puolin. 

(Kynttilöiden sytytys)


Nouskaamme nyt yhdessä tunnustamaan kristillinen uskomme, jossa tunnustamme myös ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän näin sanoen...






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Predikan på tredje advent i Klosters kyrka 15.12.2024

Saarna Korkalovaaran kappelissa 30.8.2015

Predikan på morgonmässa i S:t Eskil kyrka 2.4.2025