Predikan i Klosters kyrka 14.6.2020

1.Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, 3.vsk.

1.Moos.7:11-23

11. Sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukenivat. 12. Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. 13. Juuri sinä päivänä Nooa sekä hänen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jafet, hänen vaimonsa ja hänen kolmen poikansa vaimot menivät arkkiin. 14. Heidän lisäkseen arkkiin meni kaikkia villieläimiä, karjaeläimiä ja maalla liikkuvia pikkueläimiä sekä kaikkia lintuja, niin pikkulintuja kuin muitakin siivekkäitä. 15. Nooan luo tuli kaikkia eläviä olentoja pareittain, 16. jokaista lajia uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki oven Nooan jälkeen. 17. Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta. 18. Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. 19. Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät. 20. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. 21. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. 22. Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys. 23. Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa.

Matt.3:11-12

»Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.»

Helluntaipäivänä puhuimme elävästä vedestä. Tänään puolestaan kuulimme Vanhan testamentin lukukappaleena myyttisen kertomuksen Nooan Arkista. Vesi on elämän symboli ja välttämättömyys, mutta tulvavesi on tuhon ja kaaoksen symboli. 

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voimme lukea, kuinka Jumala oli kyllästynyt kaikkeen maailmassa vallitsevaan pahaan ja väkivaltaan. Sen vuoksi Jumala päätti aiheuttaa suuren vedenpaisumuksen, ja lähteä liikkeelle ikään kuin puhtaalta pöydältä. 

Miten tämä kaikki sitten liittyy kasteeseen? Uuden Testamentin Pietarinkirjeen kirjoittaja viittaa Nooan Arkkiin kasteen vanhatestamentillisena symbolina. Kaste puhdistaa meidät, ja kasteen kautta saamme ikään kuin uuden elämän. Arkki on vertauskuva Jumalan rakkaudesta, joka kannattelee meitä niin, että emme huku maailman pahuuteen. 

Jumala ei jättänyt maailmaa kaaoksen ja hävityksen valtaan, tai Nooaa ajelehtimaan ikuisiksi ajoiksi ilman kuivaa maata, vaan kertomus päättyy siihen, miten Jumala solmii ihmisen kanssa liiton; “Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.» Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: »Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa.»”

 Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja todistaa jeesuksesta.“Hän on minua väkevämpi”. Johannes Kastajan julisti parannusta, hänen kasteensa oli kääntymyksen merkki, mutta Pietarinkirjeen kirjoittaja puhuu kasteen pelastavasta vaikutuksesta Kristuksen ylösnousemuksen vuoksi. 

Kastevesi ei ole tuhoavaa tulvavettä, vaan elävää vettä, joka välittää kasteen siunauksen. Jumala solmi Nooan kanssa toivon ja rauhan ikuisen liiton  vedenpaisumuksen jälkeen, ja asetti liiton merkiksi sateenkaaren. Sama ajatus ikuisesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä toteutuu kasteessa, kun Jumala kutsuu meidät armoliittoon. Jos valo osuu sopivasti pieneen vesipisaraan, se muodostaa prisman, jonka läpi heijastuvat kaikki sateenkaaren värit, koko elämän kirjo sen kaikissa väreissä. 

Tänään meitä kehotetaan muistelemaan kastettamme. Saamme aina palata kasteen armoon, vaikka teemme elämässämme virheitä tai käyttäydymme itsekkäästi. Meidät pelastaa Jumalan armo, eivät omat tekomme. Päivän rukouksessa pyysimme; “Auta meitä joka päivä elämään kasteemme varassa ja kypsymään uskossamme.” Silloin, jos meihin hiipii epäilys siitä, kelpaammeko Jumalalle, tai rakastaako hän meitä, voimme muistella kasteen merkitystä, liittoa joka kantaa läpi elämän, Jumalan lupausta siitä, että hän rakastaa meitä. 

Jumala asetti sateenkaaren merkiksi Nooan kanssa solmitusta rauhan liitosta

GAMMALTESTAMENTLIG LÄSNING

Första Moseboken kapitel 7, vers 11-23

Det år då Noa blev 600 år, den sjuttonde dagen i andra månaden, den dagen bröt alla det stora djupets källor fram och himlens dammluckor öppnades, och regnet strömmade ner över jorden i fyrtio dagar och fyrtio nätter. Just den dagen gick Noa och hans söner Sem, Ham och Jafet in i arken, och med dem Noas hustru och hans tre sonhustrur, vidare alla de olika arterna av vilda djur och boskap, de olika arterna av det som krälar på jorden och av det som flyger, både fåglar och alla andra djur med vingar. Alla kom de in till Noa i arken, ett par av alla levande varelser. De kom, hanar och honor av alla slags djur, så som Gud hade befallt Noa. Och Herren stängde igen om honom. Då kom floden över jorden. Den varade i fyrtio dagar, och det kom så mycket vatten att arken lyftes och flöt över jorden. Vattnet steg högt över jorden, och arken drev på vattnet. Allt högre steg vattnet över jorden, tills det täckte även de högsta bergen under himlen. Vattnet steg mer än sju meter över bergen. Hela myllret av varelser på jorden gick under: fåglar, boskap och vilda djur, allt liv som jorden vimlade av, och alla människor. Allt som levde och andades dog, alla varelser som levde på land. Herren utplånade allt som fanns till på jorden, människor och fyrfotadjur, kräldjur och himlens fåglar: allt utplånades från jorden. Kvar blev bara Noa och de som var med honom i arken.

EVANGELIUM

Matteusevangeliet kapitel 3, vers 11-12

Jag döper er med vatten för omvändelsens skull. Men han som kommer efter mig
är starkare än jag, och jag är inte värdig att ta av honom hans sandaler.
Han skall döpa er med helig ande och eld. Han har kastskoveln i handen
och skall rensa den tröskade säden och samla vetet i sin lada,
men agnarna skall han bränna i en eld som aldrig slocknar.”

Pingstdagen jag pratade om livets vatten. I dag vi hörde mytisk berättelse om Noas ark.
Vatten är nödvändig för livet, men flodvatten förorsakar förödelse och kaos. Vi kan läsa från
första Moseboken, hur Gud hade blivit trött för allt ont och våld i världen. Han skapade stor
flod och påbörjade igen med skapelsen.   

Men hur förenas det allt för vårt dop? Skrivaren i ny testamentes Petrusbrevet hänvisar till
Noas Ark som gammaltestamentlig symbol för dopet. Dopvatten renar oss från synder och
dopet ger oss nytt liv. Ark är symbol för Guds kärlek. Det flyter och skyddar oss, för att vi inte
drunknar i världens ondskan. 

Gud inte lämnade världen till kaos och förstöring, eller Noa och hans familj flyta ensam i stora
havet, utan gjorde förbund med Noa: “När jag hopar moln över jorden och bågen blir synlig
bland molnen, då skall jag tänka på mitt förbund, förbundet mellan mig och er och alla levande
varelser av alla slag, och aldrig mer skall vattnet bli till en flod som utplånar alla varelser.
När bågen står bland molnen skall jag se den och tänka på det eviga förbundet mellan Gud
och alla levande varelser av alla slag på jorden.« Och Gud sade till Noa: »Detta är tecknet för
det förbund som jag upprättar mellan mig och alla varelser på jorden.«”

I dagens evangelium Johannes Döpare förkunnar om Jesus. “han som kommer efter mig är
starkare än jag”. Johannes predikade bättring, och han döpte dom som omvänd, men
skrivaren i Petrusbrevet säger, att dop räddar oss för Kristi uppståndelsens skull.

Dopvatten är livets vatten som ger oss välsignelse, inte förödande flodvatten. Gud gjorde
förbund av evigt frid med Noa, och satt regnbåge som symbol av det. Dopet är också evigt
förbund av nåd och kärlek med Gud. En liten vattendroppe kan även funka som prisma,
och reflektera alla färger av regnbåge. 

Dagens tema är vårt dop. Det spelar ingen roll hur går det med vårt liv, vi kan alltid återkomma
till dopets nåd. Kanske i dag när du går hem, du kan söka någon dopminne, kanske dopljus,
dopklänning, dopbevis eller en foto.. Vi är räddad Guds nåds skull, inte vårt gärningars skull.
I dagens bön vi bad tillsammans: “Hjälp oss att dag för dag leva i vårt dop och mogna i vår tro
”. Om vi någonstans undrar är vi nog värdefulla, älskar Gud oss, vi får bevara Guds löfte och
dopets betydelse i minnet.