Predikan i Klosters kyrka 17.5.2020

(Samma på svenska, rulla ner...)

5.Sunnuntai pääsiäisestä

3.vuosikerta

Jeesus opetti ja sanoi:

    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

(Matt.6:5-8)

Tänään on rukoussunnuntai. Mitä on rukous? Miten osaisin rukoilla oikein? Mitä Jumalalle voi tai pitää sitten oikein sanoa? Rukous voi sisältää kiitosta ja ylistystä, anteeksipyyntöä ja pyyntöjä itsemme ja toisten puolesta. 

Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. 

Rukouksen kautta voimme olla yhteydessä Jumalaan. Jumala on elävä Jumala, joka edelleen toimii keskuudessamme. Voimme rukoilla missä vain, töissä, aamuruuhkassa, koulussa, lenkillä, kaupassa tai vessassa..  milloin vain ja monella eri tavalla, yksin tai yhdessä. Rukous voi olla sanatonta, tai voit rukoilla omalla kielelläsi, rukouksen voi laulaa tai tanssia. Joskus kuitenkin saatamme tarvita pyhyyden kokemuksen tai hetken hiljaisuuden, kirkossa tai ulkona luonnossa, niin että pystymme keskittymään rukoukseen paremmin. 

Piispa Dalman kertoi, miten käsien ristiminen rukouksen merkiksi voi olla hyvä muistutus siitä, missä rukouksessa on kysymys. Toinen käsi symboloi Jumalaa, toinen luomakuntaa. Kun ristimme kätemme, olemme vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa.

Almut, rukous ja paasto olivat tärkeää hartaudenharjoitusta juutalaisessa perinteessä ja varhaisten kristittyjen keskuudessa. Päivän evankeliumissa Jeesus opettaa rukouksesta. Hän varoittaa rukoilemasta niin kuin tekopyhät, jotka hokevat tyhjää, ja asettuvat kaikkien näkyville ja kuultavaksi. Matteuksen evankeliumin luku jatkuu jakeilla, joissa Jeesus opettaa meille isä meidän-rukouksen. Se on rukous, johon voimme liittyä joka päivä, ja jonka rukoilemme yhdessä jokaisessa jumalanpalveluksessa. 

Isä meidän-rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille joka päivä voimaa uskoa, kuunnella ja etsiä hänen tahtoaan. Kun rukoilemme “tapahtukoon sinun tahtosi” ja “anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”, tunnustamme, että Jumala tuntee meidät ja tietää mitä tarvitsemme. Kun rukoilemme “tulkoon sinun valtakuntasi”, me muistamme, että Jumalan valtakunta ei ole ihmiskätten työtä. Elämämme hyvät asiat tulevat Jumalalta, ja rukouksessa pyydämme voimaa ja viisautta myös kirkkona viedä eteenpäin rakkauden sanomaa ja toteuttaa kaste- ja lähetyskäskyä. 

Joskus meidän on vaikeaa ymmärtää Jumalan tahtoa. Elämässä meitä kohtaavat monet vaikeudet ja epäilykset. Silloin voimme rukoilla: “päästä meidät pahasta”. Vaikka emme voi aina ymmärtää kaiken tarkoitusta, voimme luottaa lupaukseen siitä, että Jumala ei hylkää. Jumala on käskenyt meidän rukoilla ja hän on luvannut kuulla rukouksemme. Myös kun emme osaa tai jaksa rukoilla, saamme turvautua siihen, että Pyhä Henki rukoilee meidän puolestamme.

Kuten sanottu, rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Jumala myös vastaa rukouksiimme. Usein saatamme miettiä, miksi Jumala ei vastaa? Täytyy kuitenkin muistaa, että Jumala ei ole vastausautomaatti. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Voimme verrata rukousta kasvin kasvatukseen. Tiistaina istutimme rippikoululaisten kanssa papuja. Kasvien kanssa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä. Ensin näemme vain mustaa multaa, ja täytyy odottaa muutama päivä, jopa viikkoja, ennen kuin näemme tuloksia. Joskus lopputulos voi olla myös aivan toisen näköinen kuin on odottanut. 

Vaikka Jeesus varoittaa tekopyhästä rukouksesta, hän ei tarkoita, että kaikki ääneen rukoileminen olisi väärin, mutta muistuttaa oikeasta asenteesta kun rukoilemme. Rukous ei ole teatteria, vaan sydämen puhetta Jumalalle. Kehotus suljettujen ovien taakse vetäytymisestä voi viitata myös siihen, että Jumala kuulee hiljaisenkin rukouksen. Emme tarvitse aina hienoja sanoja tai pitkiä litanioita.  

Vaikka rukoilisimme yksinäisyydessä, voimme kokea rukouksen kautta yhteyttä, ei ainoastaan Jumalan kanssa, vaan myös toistemme kanssa. Kirkossa rukoilemme aina myös yhteisen esirukouksen. Esirukous onkin myös yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä. Rukous voi kantaa meitä vaikeina aikoina. Silloinkin, kun tuntuu ettemme voi auttaa jotakuta mitenkään, voimme kuitenkin aina rukoilla hänen puolestaan. Rukouksessa on voimaa. Svenska kyrkan on osa maailmanlaajuista kirkkoa, ja liittyessämme esimerkiksi isä meidän-rukoukseen, voimme kokea yhteyttä sukupolvien yli. On myös turvallinen ajatus, että aina jossain on joku, joka tälläkin hetkellä rukoilee.  

"Rukous on silta luokse Jumalan" 

Matteusevangeliet kapitel 6, vers 5-8

När ni ber skall ni inte göra som hycklarna. De älskar att stå och be i synagogorna och i gathörnen för att människorna skall se dem. Sannerligen, de har redan fått ut sin lön. Nej, när du ber, gå då in i din kammare, stäng dörren och be sedan till din fader som är i det fördolda. Då skall din fader, som ser i det fördolda, belöna dig. Och när ni ber skall ni inte rabbla tomma ord som hedningarna; de tror att de skall bli bönhörda för de många ordens skull. Gör inte som de, ty er fader vet vad ni behöver redan innan ni har bett honom om det.

Det är bönsöndag. Hur kan man be? Hur kan vi be, för att vi skulle be rätt? Vad kan man säga på Gud? Bön kan innehålla lov och tacksamhet, begäran, och bön om förlåtelse. Bönen är trons språk, hjärtats samtal med Gud.

Bön är ett sätt att vara i relation med Gud. Gud är inte bara skapare, utan ett levande Gud, som påverkar i världen även idag. Vi har möjlighet att ha samtal med Gud. Vi kan be ordlös, eller vilket språk som helst, du kan även dansa eller sjunga din bön. Vi kan be på många olika sätt, ensam eller i gemenskap, och vi kan göra det var som helst, inte bara i kyrkan, utan i hemma, på jobbet, i skolan, när du handlar mat, även på toa… Men någonstans vi behöver den upplevelse av helighet, kanske inne i kyrkan, eller ute i naturen, en stund i tysthet, så att det är lättare att fokusera egna tankar. Jag hörde fint exempel från biskop Dalman, att knäppa våra händer när vi be, är en symbol om vad händer i bön. Om vi tänker andra hand som Gud, och andra han som skapelsen, i bön dom är i kontakt. 

Fasta, bön och allmosor var viktigt bland judarna och de första kristna. I dagens evangelium Jesus säger, att vi skall inte be som hycklarna, så att alla kan se och höra. Men Jesus har också lärt oss, hur kan vi be. Verser i Matteusevangeliet fortsätter med vår fader-bön. Det är en bön som vi kan be varje dag, och en bön som vi ber tillsammans i varje gudstjänst. 

I vår fader bön vi ber, att Gud varje dag skall ge oss kraft att lyssna och söka hans vilja och tro på honom. När vi ber: “låt din vilja ske”, och “ge oss idag det bröd vi behöver”, vi bekänner, att Gud vet vad som är bäst för oss och vad vi verkligen behöver. “Låt ditt rike komma” påminner oss, att Guds rike är inte ett verk av människor, och Gud ger oss allt gott i livet, och att vi som kyrka skulle kunna förmedla budskapet om hans kärlek till världen och följa missionsbefallning.

Någonstans det är svårt att förstår Guds vilja. Vi har tvivel och svårigheter i livet, men vi kan be “rädda oss från det onda”. Även om vi inte förstår Guds tankar, litar vi på de säkra löften, att han inte avslå oss. Gud har befallt oss att be och han har lovat att höra vår bön. När vi inte kan eller orkar be, får vi lita på att den heliga Anden ber för oss. 

Som sagt, bön är samtal med Gud. Det betyder att Gud kan också svara, inte bara lyssna. Kanske du har frågat sig själv flera gånger, varför Gud inte svarar för mig? Men vi måste komma ihåg, att Gud är inte svar automat. Han svarar till oss, men han svarar på eget sätt och eget tid. Vi kan jämföra bön för ett växt. På tisdag vi planterade bönor med konfirmander. Med växter vi behöver tålamod, först vi kan se bara svart jord, och vi måste vänta några dagar, även veckor eller längre, innan vi kan se resultat. Någonstans det kan också ser ut lite annorlunda som vi har väntat. 

Med sin lärdom av bön Jesus betyder inte, att vi inte alls får ha offentlig bön, men han lyfter fram var är vårt fokus när vi ber. Bön är inte teater, utan hjärtats språk till Gud. Vi behöver inte alltid fina ord, Gud ska höra oss alla fall, Gud känner våra hjärtan och våra tankar. 

Även om vi ber ensam, in i kammare, vi kan uppleva gemenskap i bön. Inte bara med Gud, utan med varandra. I kyrkan vi ber alltid förbön, och det är en av viktigaste uppgifter som församling att be för varandra. Bön kan bära oss genom svåra tider. Någonstans det känns svårt, när vi känner att vi kan inte hjälpa någon, men vi kan alltid be. Det finns mycket kraft i bön. Svenska kyrkan är en del av världsomfattande kyrka. Det är fint och tröstelig tanke, att även om jag själv just nu orkar inte be, det finns alltid någon som ber just nu.