Predikan i Klosters kyrka - Palmsöndagen 5.4.2020

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

 (Matt.21:1-11)

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan

ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.

Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian."

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

 -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.

 He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään.

Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.

Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: -- Hoosianna*, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! 

Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: "Kuka hän on?"

Ihmiset sanoivat: "Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista."

Päivän evankeliumitekstin  aihe on sama kuin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ennen saapumistaan hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan noutamaan aasia, jotta kävisi toteen profeetta Sakariaan kirjasta: “Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” 

Palmusunnuntai muistuttaa meitä nöyryydestä. Jeesus on kuninkaana voittoisa, hän on voittanut kuoleman vallan, mutta nöyrä. Hienojen hevosten ja kultaisten vaunujen sijaan Jeesus saapui kaupunkiin ratsastaen aasin varsalla. Me tarvitsemme nöyryyttä, jotta muistaisimme, että emme voi elämässämme hallita kaikkea.

Elämme yhteiskunnassa nyt hyvin poikkeuksellisia aikoja. Koronavirus pandemia on saanut koko maailman polvilleen. Kukin yhteiskunta on reagoinut parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta lopputulosta voi vain aavistella.  Näkymätön uhka voi olla vaikeampi mieltää, mutta se on kuitenkin niin todellinen, että se tulee koskettamaan aivan jokaista, jos emme sairastu itse, niin todennäköisesti sen joutuu käymään läpi joku ystävä, työkaveri tai perheenjäsen. Virus ei katso levitessään maan rajoja, uskontoa tai sosiaalista asemaa.  Se on uhka, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta jonka voimme voittaa yhdessä jos toimimme vastuullisesti. 

Joudumme siirtymään monessa asiassa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tänä pääsiäisenä kirkoissakaan ei voi kokoontua tavalliseen tapaan, mutta voimme silti olla kirkko. Emme voi mennä konkreettisesti toista ihmistä lähelle, mutta voimme silti toimia lähimmäisenä. Fyysinen etäisyys voi olla nyt suurta lähimmäisenrakkautta. Meillä on monia tapoja auttaa ja huolehtia toinen toisistamme. Voimme soittaa ystävillemme lähellä ja kaukana, olla kuunteleva korva, voimme auttaa iäkkäämpiä arkipäivän asioinnissa. Ja ennen kaikkea, voimme rukoilla toinen toistemme puolesta.  Vaikka emme voi perinteisellä tavalla kokoontua yhteen, meidän täytyy muistaa, että Jumala on suurempi. Hän ei ole sidoksissa aikaan tai paikkaan, vaan on läsnä myös niiden luona jotka ovat nyt yksin.  

Palmusunnuntai on päivä jolloin kansa heilutti palmunlehviä ja huusi hoosiannaa. Pohjoismainen virpomisperinne pajunoksien kanssa ja sen myötä terveyden ja siunauksen toivottaminen ovat pohjoismainen vertauskuva palmun oksalle. “Hoosianna” on nyt ajankohtaisempi rukous kuin koskaan. Se on avunhuuto kuninkaalle tai Jumalalle. Se on kreikankielinen sana joka tarkoittaa “auta, pelasta!” Me tarvitsemme sitä tänäänkin.

Palmusunnuntai vie meidät kohti hiljaista viikkoa ja syvintä paastonaikaa. Siitä alkaa ristin tie. Myös meillä jokaisella on oma ristinsä kannettavana, ja tänä keväänä myös maailma kantaa yhteistä ristiä. Mutta pääsiäiskertomus on muistutus siitä, miten kuoleman sijaan rististä tuli lopulta voiton merkki. Vaikka yhteiskuntamme on hiljentynyt, luonto herää kevääseen tänäkin vuonna, valo voittaa pimeän, elämä voittaa kuoleman. Hiljaisen viikon jälkeen koittaa pääsiäisen ilo ja hauta joka oli tyhjä. 

______________________________________________________________________________

Matteusevangeliet kapitel 21, vers 1-11

När de närmade sig Jerusalem och kom till Betfage vid Olivberget skickade Jesus i väg två lärjungar och sade till dem: ”Gå bort till byn där framme, så hittar ni genast ett åsnesto som står bundet med ett föl bredvid sig. Ta dem och led hit dem. Om någon säger något skall ni svara: Herren behöver dem, men han skall strax skicka tillbaka dem.” Detta hände för att det som sagts genom profeten skulle uppfyllas: 'Säg till dotter Sion: Se, din konung kommer till dig, ödmjuk och ridande på en åsna och på ett föl, ett lastdjurs föl.' Lärjungarna gick bort och gjorde så som Jesus hade sagt åt dem. De hämtade åsnan och fölet och lade sina mantlar på dem, och han satt upp. Många i folkmassan bredde ut sina mantlar på vägen, andra skar kvistar från träden och strödde dem på vägen. Och folket, både de som gick före och de som följde efter, ropade: 'Hosianna' Davids son! 'Välsignad är han som kommer i Herrens namn.' Hosianna i höjden! När han drog in i Jerusalem blev det stor uppståndelse i hela staden, och man frågade: ”Vem är han?” Och folket svarade: ”Det är profeten Jesus från Nasaret i Galileen.”

Dagens Bibelberättelse är samma som första advent, folket som väntar messias, och Jesus som anländer till Jerusalem, ridande med åsna. Jesus skickade två lärjungar före honom för att hämta ett åsna. Detta hände för att profet Sakarjas ord ska uppfyllas: “Se, din konung kommer till dig, ödmjuk och ridande på en åsna”. 

Palmsöndag är påminnelse att vi behöver ödmjukhet. Jesus var segerrik som konung, han besegrade döden. Men han var också ödmjuk. I stället av fina vagnen och hästen han red med åsna. Vi behöver ödmjukhet för att förstår att vi kan inte kontrollera allt i livet. 

Vi lever ovanliga tider i vårt samhälle. Hela världen har fallit på knä för coronaviruset. Varje samhälle har reagerat på sitt eget sätt och försöker att göra sitt bäst att minska spridningen. Det kan vara svårt att förstå ett hot som är osynlig, men det är så verklig att det ska påverka var och en av oss. Om du själv inte blev sjuk, det händer troligen någon av ditt familj, vän eller kollega. När virus sprider, det ser inte gränser mellan länder, religion eller social status. Men om vi gör vårt bäst och ta ansvar vi kan vinna det tillsammans. 

Det är många saker i vårt vardagliga livet att vi måste ställa om och hålla avstånd. Denna påsk kommer att vara annorlunda också i kyrkor. Vi kan inte samla ihop på samma sätt, men vi kan fortfarande vara kyrka. Vi kan inte vara nära varandra, men vi kan fortfarande vara medmänniskor. Även distans kan vara kärlek, och vi kan hjälpa och ta hand om våra medmänniskor på många olika sätt. Vi kan ringa och vi kan lyssna varandra, och t.ex. hjälpa äldre människor att handla mat. Och framför allt vi kan be för varandra. Fast vi kan inte uppleva gemenskap som vanligt, vi måste kom ihåg att Gud är större. Han behöver inte tid eller plats, Gud finns överallt. Han är närvarande också hos de som är ensam. 

Palmsöndag är dag, när folket viftade med palmkvistar och ropade “Hosianna”. Påskris är en nordiska symbol för palmkvist. “Hosianna” är en bön, som är aktuell också nuförtiden. Det är en hälsning för kung eller Gud. Det är ett grekiskt ord som betyder “hjälpa oss, rädda oss”. Vi behöver det också idag. 

Efter palmsöndagen börjar stilla veckan, det leder till korsets väg. Det är sista veckan av fastan. Vi alla har ett eget kors att bära, och vi har också gemensamma kors att bära. Men påskens berättelse påminner oss att korset blev symbol av livet, inte döden. Fast vårt samhälle har blivit tyst, vaknar naturen med ny livet i blommor och träder. Ljuset vinnar mörkret, livet vinnar döden. Efter stilla veckan kommer påsk, och graven som är tom.