Predikan i Klosters kyrka 8.3.2010

(Samma på svenska, rulla ner...)

2.paastonajan sunnuntai, 3.vuosikerta

Jeesus voidellaan Betaniassa

3. Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. 4. Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: »Millaista voiteen haaskausta! 5. Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut.» He moittivat naista ankarin sanoin. 6. Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. 7. Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. 8. Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltä käsin minun ruumiini hautaamista varten. 9. Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.»

(Mark.14:3-9)

Päivän evankeliumi kertoo eräästä naisesta, hänen teostaan ja hänen rohkeudestaan kohdata Jeesus. Se osuu sopivasti myös kansainväliseen naistenpäivään. Markuksen evankeliumi ei kerro tarkemmin, kuka tuo nainen oli. Mutta oikeastaan tärkeintä onkin se, mitä nainen teki Jeesukselle.

Kertomus tästä kohtaamisesta rikkoo moniakin tabuja. Jeesus oli opetuslapsineen aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa. Yleensä sairastunut joutui eristäytymään yhteiskunnasta kokonaan. Kenties Jeesus oli parantanut Simonin sairaudestaan, ja niin hän pystynyt parannuttuaan palaamaan takaisin taloonsa ja toimimaan isäntänä. Tämän lisäksi oli tavatonta, että tuntematon nainen ilmestyy paikalle miesten illanistujaisiin. Ja sen sijaan, että nainen olisi valuttanut pullosta muutaman tipan kallista öljyä, hän rikkoi pullon ja valutti koko sisällön Jeesuksen päähän.

Nardusöljy oli antiikin aikana suosittua kauppatavaraa. Nardusöljyä tuotettiin Himalajalla, noin 3500–5500 metrin korkeudella kasvavan kasvin juuresta. Pitkän matkan vuoksi se oli erittäin kallista, ja halvempia öljyä jopa väärennettiin nardusöljyksi. Tämän vuoksi Markus vielä alleviivaa, että kyse oli nimenomaan aidosta nardusöljystä. 

Naisen teko herätti kenties opetuslapsissa kateutta. Kuinka naisella oli ollut edes varaa kalliiseen öljyyn? ”Mitä voiteen tuhlausta!” Ajattelivat opetuslapset. Öljyn olisi voinut myydä, ja antaa rahat köyhille. Almut ja köyhien auttaminen kuuluivat vahvasti juutalaiseen hurskausperinteeseen. Ehkäpä olisin itsekin opetuslasten paikalla ajatellut että menipä nyt vähän överiksi.. Toisaalta tunnistan opetuslasten puheista hyvin tutun kuuloista retoriikkaa. Meillä on erikoinen tarve asettaa myös autettavia arvojärjestykseen. Olisi ne rahat voinut paremminkin käyttää, onhan meillä autettavia lähempänäkin. Kun puuttuu johonkin epäkohtaan, joku tulee varmasti muistuttamaan, että onhan meillä isompiakin ongelmia. Ehkä paastonajan haaste voi olla itse kullekin muistaa se, että toisten auttaminen ei ole toisilta pois. Meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä hyvää lähimmäisillemme, ilman että arvostelemme sitä mitä toiset tekevät.

Opetuslapset moittivat naista ankarin sanoin, mutta heidän harmikseen Jeesus alkaakin puolustaa naista. Jeesus moittii moittijoita ja sanoo: Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Jeesuksen voitelu oli tärkeä osa kärsimyshistoriaa. Jeesus oli puhunut jo monta kertaa tulevasta kuolemastaan, mutta opetuslapset eivät halunneet sisäistää asiaa. Sen sijaan tämä tuntematon, määrätietoisesti sisään astunut nainen tuntui ymmärtävän jotakin enemmän.

Jeesuksesta tuli voideltu eli messias. Se on arvonimi, joka viittaa muinaisen Israelin kuninkaiden ja pappien virkaanastumismenoihin. Vaikutusvaltainen henkilö voiteli kuninkaaksi asetettavan pään hänen kuninkuutensa merkiksi. Jeesuksen messiaaksi voitelu tapahtui varsin epäsovinnaisella tavalla. Mutta usein kävi juuri niin, että Jeesus halusi nostaa keskiöön niitä ihmisiä, joita toiset väheksyivät. ”Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki. Katkelman lopussa kuuluu evankelista Markuksen korostus lähetystehtävästä kristinuskon ytimessä.

Mikä on meidän elämässämme kaikkein tärkeintä ja arvokkainta? Kallisarvoinen öljy myös symboloi sitä, kuinka nainen tuhlasi Jeesuksen tähden elämänsä kalleimman asian, hintaa laskematta, se oli kunnioituksen ja rakkauden osoitus Jeesusta kohtaan. Naisen rohkea esimerkki herättää myös meidät pohtimaan, kuinka voimme antaa Jeesukselle parastamme? Jos uhraamme Jeesuksen tähden jotakin, mikä on meidän elämässämme kallisarvoista, saamme kyllä moninkertaisesti takaisin, sillä Jeesus itse antaa meille elämän. 

________________________________________________________________________

Andra söndagen i fastan, 3.årgång

Markusevangeliet kapitel 14, vers 3-9

Medan han var i Betania och låg till bords hemma hos Simon den spetälske kom en kvinna med en flaska dyrbar äkta nardusbalsam. Hon bröt upp flaskan och hällde ut alltsammans över hans huvud. Några blev förargade och sade till varandra: ”Vilket slöseri med balsam. För den oljan hade man ju kunnat få mer än trehundra denarer att ge åt de fattiga.” Och de grälade på henne. Men Jesus sade: ”Låt henne vara! Varför gör ni henne ledsen? Hon har gjort en god gärning mot mig. De fattiga har ni alltid hos er, och dem kan ni göra gott mot när ni vill, men mig har ni inte alltid. Hon har gjort vad hon kunde. I förväg har hon sörjt för att min kropp blev smord till begravningen. Sannerligen, överallt i världen där evangeliet förkunnas skall man också berätta vad hon gjorde och komma ihåg henne.”

Dagens evangelietext berättar om en kvinna, hennes akt, och hennes mod att möta Jesus.  Det passar speciellt bra för international kvinnodag som vi firar idag. Evangelist Markus berättar inte, vem kvinnan är, men vad är viktigast i berättelsen, är vad hon gjorde för Jesus. 

Berättelsen bryter många tabu. Jesus och lärjungar åt middag hos Simon den spetälske. Evangelium berättar inte om Jesus hade botat honom, kanske det var så. Men om någon blev sjuk, man måste leva isolerad från andra människor, och kan inte öppna hus för gäster. Det var också ovanligt, att kvinnan kom in till huset för mannens samling. Och i stället av par små droppar, hon bröt upp flaskan och hällde ut alltsammans över hans huvud. 

Nardusolja var väldigt populärt i antiken. Råvaran var då rotdelen av växtens rötter, som växer de på mellan 3000 och 5000 meters höjd på klippväggarna i Himalaya. Oljan transporterades långtifrån, och därför att det var så dyrbart. Nardus var så populär att även handlare förfalskade andra parfymer som nardus för att de skulle sälja bättre. Därför att det var viktigt för evangelist Markus att markera, att den oljan som kvinnan gjuter över Jesus är äkta. Nardusen kunde fungera både som parfym, rökelse och som bedövningsmedel. 

Lärjungarna blev arga. Kanske de hyste avund mot kvinnan. Hur hade kvinnan råd för dyrbar balsam? ”Vilket slöseri med balsam.” tänkte de. ”För den oljan hade man ju kunnat få mer än trehundra denarer att ge åt de fattiga.” För att ge allmosor för fattiga var också en viktig del av judiska kultur. Men lärjungarnas retorik låter bekant.  Det är ofta så, att vi vill ställa en rangordning även till dem som vi hjälper. Om vi hjälper någon, vi oftast hör frågan, varför hjälper du dom, men inte dom andra? Varför hjälper du flyktingar, vi har också egna fattiga i landet? Eller om vi vill ta ställning att lösa något problem, säger någon, att det inte är så viktig det när vi har också större problemen. Det är bra påminnelse för fastetiden, att hjälpa andra är inte borta från andra. Vi måste inte gräla andra om vad de gör, men vi måste fokusera om vad vi gör själv. Vi kan vara goda mot våra medmänniskor, utan att vi bedömer andra. 

Lärjungarna grälade på kvinnan. Men Jesus sade: ”Låt henne vara! Varför gör ni henne ledsen? Hon har gjort en god gärning mot mig.” Det var en viktig del i frälsningshistorian, att Jesus blev smord. Jesus hade pratat om sin död många gånger, men lärjungarna förstådde inte, eller ville inte förstå. Kvinnan som kom in till huset förstådde vem Jesus var. 

Smord betyder messias, en kung. Genom smörjelse insattes kungarna i Israel, som då Saul och David smordes av Samuel; likaså insattes prästerna genom handfyllning med olja. Jesus blev smord på lite ovanlig sätt, men det var oftast i Jesu liv, att han lyfte dom, som andra föraktade. Jesus sade: ”Sannerligen, överallt i världen där evangeliet förkunnas skall man också berätta vad hon gjorde och komma ihåg henne.” Vi kan se här, att missionsarbete var viktig för evangelist Markus. 
  
Vad är mest dyrbar vad vi har i livet? Dyrbar nardusbaldam var också en symbol, hur kvinnan offrade hela sitt liv för Jesus. Hon tänkte inte kostnader. Hon visade kärlek och hängivenhet mot Jesus. Hennes akt är en modig förebild för oss. Om vi offrar för Jesus någonting, som är dyrbar för oss, han ger oss livet.